
Markus Mustajärveltä erinomainen eriävä mielipide puolustusvaliokunnan lausuntoon.
Suomi ja Vasemmistoliitto kansallisen yhtenäisyyden nimissä ovat ajautuneet tukemaan USA:n neokonservatiivista geopolitiikkaa, jossa Ukrainan sota on sijaissota USA ja Kiinan tulevassa voimainmittelössä. Tässä mittelössä pääakseli ei mielestäni ole itä/länsi – siis kolmen eri tavoin oligarkkisen suurvallan – kamppailusta. Kysymys on pikemminkin etelä/pohjoinen -akselista, siis maapallon rajallisten luonnonvarantojen jakamisesta reaalipoliittisin perusteluin: voima vastaan voimaa, sovinto tai sota. Tässä kamppailussa pohjoinen länsi on historiallisesti ollut aina väärällä puolella – ylimielinen ”maailman puutarhuri viidakkoa vastaan” (Josep Borrell).
Kansallisvaltiokeskeinen reaalipoliittinen maailman jäsennys ei ole ollut enää pitkään aikaan realistista – ei sen jälkeen kun käytössämme ovat ydinaseet eikä sen jälkeen kun globalisaatio – sekä hyvässä että pahassa – on saattanut kansallisvaltiot syvästi keskinäiseen monitahoiseen riippuvuuteen rajallisista luonnvarannoista – jos oletamme, että kaikilla kansakunnilla on oikeus omaan kohtuulliseen osuuteensa. Siitä on nyt kysymys: tunnustetaanko, että valtiokeskeinen sotarealismi on nyt kääntynyt ekorealismiksi: kuinka ihmiskunta – kaikki kansakunnat – saavat tehtyä oman oikeudenmukaisen osuutensa ekosfäärin pelastamisessa.
Neokonservatiivinen politiikka sanoo: Me ensin – muille mitä yli sattuu jäämään. Halla-aho yrittää vielä lieventää omatuntomme soimausta todeten – ne muuthan eivät ole edes ihmisiä.
Jotta voisimme siirtyä ekorealismiin, meillä tulee olla realistinen käsitys siitä mitä, miksi, milloin, missä ja miten tuotetaan ja kuinka mahdollinen ylijäämä hyödynnetään. Tämä käsitys meille voi muodostua vain ja jos vain olemme mukana päättämässä näistä kysymyksistä. Se on ekologista demokratiaa, EKODEM. Tämä ajatus vei eteenpäin Euroopan edistyksellistä sanomaa.
Kun neokonservatismi olettaa, että ”emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa mitä olemme” (Huntingon).
Euroopalainen edistys, siis ekologinen realismi, ekodemokratia, sanoo juuri päinvastoin:
Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme.
Kysymys NATOsta ja siihen liittymisen ehdoista on siis kysymys mille puolelle asetumme: edistyksen vai taantumuksen. Minulle – jos sanonta sallitaan – NATO on mato, joka kalvaa kansallisen ja euroopplaisen edistyksen ydintä, tasapainoista ja harmoonista suhdettamme Äiti maahan, kuten YK:n juuri päättynyt biodiversiteetti kokous asian ilmaisi. Toivontunnustukseni onkin nyt:
Äiti maa siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Kirkastukoon hänen voimansa meille ja olkoon ne meille armollisia. Ilmaiskoon Äiti maa luontonsa meille, jotta kykenisimme ansaitsemaan leipämme rauhaa rakentaen. Luonnon, historian ja ihmishengen nimeen. Aamen.
Mustajärvi. M. 2023. Eriävä mielipide puolusvaliokunnan lausuntoon.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PuVL_15+2022.aspx
Markus Mustajärven eriävä mielipide puolustusvaliokunnan lausuntoon on hyvin perusteltu realistinen käsitys Naton liittymisen vaaroista Suomelle, joista puolustusvaliokunnan lausunto ei puhu mitään. Annetaan vain romanttinen käsitys Natosta kolmen muskettisoturin henkeen: kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Suomen poliittiselle johdolle viesti: teitä on varoitettu…
Toistaiseksi Suomessa saa julkisesti esittää eriävän mielipiteensä, mutta kuinka kauan.
”Nato-jäsenyys nostaisi merkittävästi pidäkettä joutua Venäjän aggression kohteeksi…”
– Venäjä ei juurikaan ole osoittanut Suomea kohtaan aggressioita sitten viime sotien. Aggressiomittari on kuitenkin pikkuhiljaa värähdellyt ylöspäin Nato-hakemuksen vuoksi, eikä tulle olemaan laskusuunnassa mahdollisen ratifioinnin jälkeenkään. Strategisen konseptin 180 asteen tarkastelukulman mukaisesti olisi ollut järkevämpää olla lankeamatta Nato-houkutuksille. Oletettavasti Ukrainakin olisi aivan toisessa tilanteessa, jos olisi jättänyt Nato-haikailunsa vähemmälle ja keskittynyt enemmän Minskin sopimuksen toteuttamiseen. Nyt on myöhäistä.
”… ja takaisi kriisitilanteessa Suomen oman kansallisen puolustuskyvyn vahvistamisen liittokunnan merkittävillä sotilaallisilla voimavaroilla.”
”Sopimuksen 5 artiklan sitoumus velvoittaa jäsenvaltiot auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsentä ”tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, mukaan lukien sotilaallisen voiman käyttö”. Viime kädessä kukin jäsenvaltio määrittää itse panoksensa muodon ja laajuuden.”
– Kaksi ristiriitaista kohtaa olisi voinut muotoilla lyhyemmin ja rehellisemmin:
…mahdollistaisi kriisitilanteessa Suomen oman kansallisen puolustuskyvyn vahvistamisen liittokuntaa velvoittavalla harkinnanvaraisella tavalla.
”Valiokunta pitää selvänä, että Suomen täytyy Naton strategisen konseptin 360 asteen tarkastelukulman mukaisesti olla kaikissa liittokunnan edellyttämissä toimissa mukana.”
– Kun jenkkipojan pää pyörii 360 astetta, suomipojan pää pyörii mukana.
”…eteentyönnetty läsnäolo (Enhanced Forward Presence, EFP). Ylläpitämällä näitä toimintoja rauhan aikana Nato osoittaa valmiutta ja puolustuskykyä.”
– Yhdysvallat on enemmänkin historian aikana harrastanut tätä eteentyönnettyä läsnäoloa sotakalusto mukanaan. Venäjälle tuli mitta täyteen, josta kovinta hintaa maksaa Ukraina. Tämä pienimuotoisempi eteentyönnetty läsnäolo kauppakeskuksessa vei hengen naishenkilöltä päällepakkautuneen lihamassan puristuksessa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan ”pasilan miehen” kertomusta tapahtumien kulusta, jossa joku mieshenkilö oli viimeisimpien tietojen mukaan kilauttanut eteentyönnetyille läsnäolijoille. Hyvien tarinoiden kypsyttelyyn vaaditaan aikaa.
”Esimerkiksi Saksassa ja Puolassa tehdyt merkittävät puolustuspäätökset tulevat selkeästi vahvistamaan Naton eurooppalaista pilaria tulevina vuosina.”
– Saksalainen insinööri tekee pilarille laskelmat ja puolalainen kaivosmies louhii hiilen teräspilariin. Vai onko kyseessä teräsbetonipilari? Ettei vaan savijalka?
Naton kannattaisi palkata suomalainen Pekka Toveri annostelemaan aseistusta niin, että se on aina kuhunkin tarpeeseen oikein mitoitettu. Hösärin sivuilla annetut ohjeistukset menevät hukkaan, jos niiden propaganda-arvoa ei lasketa.
Hyvä, että eduskunnassa on edes yksi edustaja, joka näkyvästi uskaltaa laittaa hanttiin tympeille militarismikouhottajille.
Herra Mustajärven mielipide tarkoittaa myös vuonna 2013 eduskunnalta salaa tehdyn isäntämaasopimuksen purkamista.
Toinen näkökohta (lainaus Ulrike Meinhofilta, ajalta, jolloin hän oli lehtitoimittajana):
– Maahamme tuotavat joukkotuhoaseet aiheuttavat taatusti kansalais- ja yksilönvapauksien rajoittamista, toisin sanoen: pakkovaltaa, joka ei eroa terrorista millään tavalla.
Miettikää, ystävät tätä.
Jo blogin alku oli valhetta. Ukraina taistelee vapaudestaan fasistista Venäjää vastaan. Kyse ei ole mistään USA:n ”sijaissodasta”.
Puolustuspolitiikka pitää perustua voimasuhteisiin, ei poliittiseen ideologiaan ja tunneseikkoihin. Puolustupolitiikassa on myös varauduttava kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin, myös siihen, että Venäjä hyökkää.
Venäjä kykenee mobilisoimaan vastaamme suuremman armeijan kuin meillä on. Tarvitsemme siis liittolaisen. Ainoa näkyvissä oleva vaihtoehto on Nato.
Ensisijassa tarvitsemme Nato-liittolaisilta nopeasti lisää aseita. Vieraita joukkoja emme niinkään tarvitse.
Kiitos kommentista. Olen erimieltä. Minulle tärkeämpää on tuomita sota, eikä sen osapuolia, tärkeämpää jäsentää sodan syyt, jotta ne voidaan poistaa, ettemme tekisi samaa kammottavaa virhettä uudelleen ja turhaan tapattaisi satojatuhansia nuoria ihmisiä puolin ja toisin. Kysymys ei ole jonkun yksittäisen ihmisen pahuudesta tai mielenvikaisuudesta vaan kaikkien suurvaltojen reaaliulkopolitiikasta, ts. kysymys on voimasuhteista ja niiden tasapainosta, joka etsitään joko sopien tai sotien. Kaikki suurvallat – kuten USA, Kiina, Venäjä – määrittävät tätä nykyä itse omat intressinsä ja eksistentiaaliset uhkansa.
Minusta tämä ulkopoliittinen realismi ei ole enää realismia vaan realismin määrittelee maapallon ekologiset reunaehdot – ja se, että kaikilla suurvalloilla on kyky tuhota meidät kaikki ydinasein.
Minun ajatukseni voi lukea myös KU blogistani, jossa Sauli Niinistö joutuu palaamaan tämän saman kysymyksen ääreen todeten: ”Kannattaa muistaa, että länsimaisessa traditiossa on arviolta kaksi miljardia ihmistä, kuusi miljardia on jossain muualla. Täytyy ymmärtää se, että emme ole ylivertaisia. Meillä on intressi välttää sitä, että maailma jyrkästi jakautuu. Jyrkkä jakautuminen tarkoittaa helposti kriisejä, ehkä pahempaakin.” Elikä: Nato on osa ongelmaa ei sen ratkaisu.
http://blogit.kansanuutiset.fi/…/se-murhe-mi-eilen-mun…/
Syy, miksi Venäjä vastustaa Nato-jäsenyyttämme on ainoastaan se, että Venäjä haluaa säilyttää vapaat kädet Suomen suuntaan. Venäjä haluaa, että se voi valloittaa Suomen milloin haluaa. Venäjän apuna tässä ovat suomalaiset, jotka vastustavat Suomen Nato-jäsenyyttä.
Jos olemme Naton jäseniä, niin silloin näitä vapaita käsiä ei ole. Suomi olisi Venäjän saavuttamattomissa kuten Viro. Venäjä ei riskeeraisi suhteitaan Nato-maihin toimimalla Suomea vastaan.
Aidot ja tasavertaiset hyvät suhteet Venäjän kanssa ovat mahdottomuus.
Venäjälle hyvät suhteet ovat aina alistussuhde. Hyvät suhteet toiseen valtioon vallitsevat silloin, kun toinen valtio alistuu kaikessa Venäjän tahtoon. Jos ei alistu, niin suhteet ovat huonot.
Esimerkkinä vaikkapa Ukraina, joka ei alistu ja suhteet ovat huonot. Valko-Venäjä lopulta alistui ja suhteet paranivat heti.
Venäjä kunnioittaa vain voimaa. Itsellämme ei sitä ole tarpeeksi, joten on hankittava vahva liittolainen. Ainoa näkyvissä oleva vaihtoehto on EU:n puolustusjärjestelmä eli Nato.
Ed. Mustajärvi, tässä teille muutamia kysymyksiä
1. Miksi te vasemmistossa olette itse asiassa huolestuneempi Venäjän kuin Suomen puolustuksesta.
2. Te vasemmistossa yleensä olette aina olette Suomen puolustusvoimia ja Suomen mahdollisimman tehokasta puolustamista vastaan. Miksi? Olette selvästi henkisesti antautunut venäläisille ja kuvittelette, että loputon Venäjän myötäily ja ns ”hyvät suhteet” olisi toimiva keino estää Venäjän hyökkäys Suomeen.
3. Miksi ette yksinkertaisesti tunnusta, että Venäjä on ainoa maa, jolla on kyky hyökätä Suomeen?
4. Miksi ette halua ymmärtää, että kaikkiin skenaarioihin on valmistauduttava.
5. Kun Venäjä hyökkää Baltiaan, niin sen on otettava haltuunsa etelä-Suomi. Miten te aiotte estää sen jos Suomi on Naton ulkopuolella.
6. Miksi ette halua tunnustaa sitä, että Suomen omat voimavarat eivät riitä Venäjän torjumiseksi, vaan tarvitsemme voimakkaan liittolaisen
7. Miksi ette halua tunnustaa sitä, että Venäjän (ja aikaisemmin Neuvostoliiton) sotilasdoktriinissa koko Venäjän länsiraja on Nato-raja. Tilanteen kiristyessä Itämeren alueella Suomi luetaan vihollisten joukkoon.
Ed. Mustajärvi, miksi haluatte antaa Venäjälle uuden mahdollisuuden tehdä kansanmurha Suomessa?