Saatteeksi: Helsingin Sanomat kaipaa keskustelua NATOsta tehtyjen NATO -päätösten jälkeen rajoitettuaan keskustelua juuri silloin kuin sillä olisi vielä ollut vaikutusta asioiden kulkuun – mutta tässä oma ajatukseni.
Suomen keskeisin ja tärkein tehtävä NATOssa on ajaa NATOn purkamista. Miksi?
NATOn asevarainen ja erityisesti ydinasevarainen turvallisuus on täydellistä itsepetosta. Se perustuu ulkopoliittiseen realismiin, jonka mukaan itsenäiset, suvereenit valtiot itse kukin päättävät tykönänsä mikä todellista. Jos ja kun nämä todellisuuden määritykset ovat keskenään ristiriidassa, realiteetti määritetään asettamalla voima vastaan voima – voimatasapaino määritetään joko sopimalla tai sotimalla.
Tätä maailman alueellista organisoitumista kansakunniksi on jo vuosisatojen ajan purkanut funktionaalisen talouden levittäytyminen yhä kaukaisimmille rintamille halvan ruuan, raaka-aineiden, ”työvoiman” ja energian perässä, jotta alati suuremmat väestökeskittymät kaupunkeihin olisivat mahdollisia.
Viime vuosikymmeniltä tunnemme sen globalisoitumisensa, sääntöpohjaisena kaiken universalisoimisena, siis yhteismitallistamisena kaupankäynnin mahdollistamiseksi. Uskottiin, että ”nouseva vuorovesi nostaa kaikki veneet” (John F. Kennedy).
Se ei ollut realistinen oletus taloudellisesti eikä ekologisesti. Globalisoituminen ei ole vähentänyt sosiaalista eriarvoisuutta, vaan pahentanut sitä. Jyrkkä sosiaalinen eriarvoisuus kansakuntien välillä ja niiden sisällä valtasi maailman globalisoitumisen myötä – tuoden toisille yletöntä vaurautta ja toisille hirvittävää köyhyyttä ja niin, tulvia. Nämä tulvat ei tule enää perässämme, ne ovat nyt aivan vieressämme. Emme voi mennä niitä karkuun.
Kun nyt lähes kaikki maapallon kulmakunnat on koluttu, joudumme pakon edessä myöntämään, että olemme kansakuntina riippuvaisia toisistamme niin ruuan, raaka-aineiden, ”työvoiman” kuin energiankin suhteen. Meillä on edessä pian noin 10 miljardin ihmisen ruuan ja elannon turvaaminen työllä ja tuotannolla, joka ei tuhoa ekosfääriä – ja siis myös meitä – vielä siten, että emme ajaudu keskinäisiin sotiin tätä haastetta ratkaistessamme. Sotien, ydinsotien, jälkeen ei ole jaettavaa eikä jakajia.
Nykyisen NATOn ainut tehtävä on olla asevaraisesti estämässä, että ehtyviä ja rajallisia luonnonvarantoja ei jaeta uudelleen ”pohjoisen kahden miljardin” ja ”etelän kuuden miljardin” ihmisen (Sauli Niinistö) kesken eikä myöskään niiden sisällä. Tämä onnistuu vain militarisoimalla talous. Se on nyt juuri menossa. Talouden militarisoiminen ja asevarainen turvallisuusrakenne estää vuorenvarmasti ruuan ja kohtuullisen elannon turvaamisen kaikille, nykyisille yhdeksälle miljardille ihmiselle.
Kun Yhdysvallat onnistui estämään ”Euroopan yhteisen kodin” rakentamisen (Mikhail Gorbatsov) monin osin juuri NATOa laajentamalla, Yhdysvallat uskoo nyt 360° asteisen globaalin NATOn tuella kykenevänsä haastamaan Kiinan liittolaisineen. Itä/länsi -asetelma on muuttunut etelä/pohjoinen -asetelmaksi. NATOn kautta Suomi ja Eurooppa on asettunut jakamaan ihmiskuntaa kahtia keskenään vihamielisiin osapuoliin ja puolustamaan omaa synkkää kolonialistista historiaansa ”maailman puutarhurina” (Josep Borrell).
Siksi NATO on purettava. Edistykselliselle Euroopalle on avattava mahdollisuus. Kutsukaamme Euroopan ja maailman edistykselliset voimat ETYK:in 50 -vuotisjuhlavuonna 2025 yhteiseen maailman turvallisuus- ja yhteistyökonfrenssiin (MTYK).
Viite
Helsingin Sanomat 2023. Kauhu kangisti keskustelun Natosta. Pääkirjoitus 30.03.2023.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009485959.html
Kauhun kangistamana paniikissa ei tehdä järkeviä päätöksiä, joilla voi olla arvaamattoman kaaottisia vaikutuksia itsenäisen maan tulevaisuuteen.
Suomi ei käytännössä ole enää itsenäinen valtio liittyessään Natoon kyseenalaisten isäntämaasopimusten ja yhteisymmärryspöytäkirjojen allekirjoitusten kanssa ja hylätessään puolueettomuuden.
Natooon liittymisestä on käyty kriittistä keskustelua, kuten esimerkiksi KU:n blogeissa, mutta ei valtamediassa Hesarissa, Ylessä tai MTV:ssä puhumattakaan pienemmistä ”objektiivisen tiedonvälityksen” sankareista.
Eräät idealistit haaveilevat ”vaikuttavansa” Natossa ettei Suomen alueelle otettaisi ydinaseita ja Yhdysvaltain sotilastukikohtia, heidän haaveissaan Natosta tehdään eräänlainen rauhanturvaliitto, ”kevytnato” joka tuo vain turvaa Suomelle.
Raaka tosiasia on että nyt suomalaiset kärvistelevät etulinjassa, ja on erittäin kyseenalaista tuoko ”ydinasesateenvarjo” tai natotukikohdat isoine pyssyineen todellista turvaa meille.
Muuta turvaa kuin pettävää ”turvallisuudentunnetta.”
”Natoon liittymällä Suomi ratkaisi turvallisuusasemaansa horjuttaneen ongelman. Natossa edessä on uusia ongelmia, joista olisi pitänyt keskustella jo eduskuntavaalien alla.”
– Mikä kumma oli tämä Suomen turvallisuusasemaa horjuttanut ongelma? Venäjä, Venäjä, Venäjä?, josta suunnasta Suomeen ei mitään uhkaa ole ollut havaittavissa ainakaan ennen Natoon liittymistä. Naton yhdestä ongelmasta Joe ”bombed Nord Stream” Biden, ei todellakaan ole keskusteltu.
”Presidentti Sauli Niinistö piti keskiviikkona puheen eduskunnassa vaalikauden päättäjäisissä. Niinistö, työnsä päättänyt eduskunta ja pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus jäävät historiaan Suomen Nato-jäsenyyspäätöksen vuoksi.”
– Kyllä Niinistö puhua osaa, vaikkei mitään sanoisikaan. Kaikki jää kellastumaan historian lehdille, olivat päätökset ja niiden tekijät kuinka kelvottomia hyvänsä.
”Valtava epäonnistumisen pelko kangisti eduskuntavaalien alla keskustelun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja tulevasta Nato-jäsenyydestä. Yhä kesken olevasta Nato-matkasta puolueet saivat syyn olla sanomatta Natosta oikeastaan yhtään mitään.”
– Kyllä sen keskustelun kangisti valtamedian propaganda, eturintamassa HS. Ennemminkin yhä kesken olevasta eduskuntavaalista johtuen puolueet eivät haranneet oletettua kansan mielipidettä vastaan, joka oli mitattu pikkuisella gallupkyselyllä.
”Puolueet kääntyivät sisäänpäin ynnäilemään tuloja ja menoja. Tunteet pidettiin piilossa Venäjän hyökkäyssodan aloittaman geopoliittisen ja geotaloudellisen mullistuksen pitkän aikavälin seurauksista. Turvallisuuspolitiikka luikahti vaalikeskusteluihin vain Sdp:n puheenjohtajan, pääministeri Sanna Marinin ulkopolitiikan konsensusta rikkoneiden puheiden vuoksi. Marin jäi yksin, kun keskusteltiin siitä, pitäisikö käytöstä poistuvia Hornet-hävittäjiä antaa sotaa käyvään Ukrainaan vai ei.”
– Niin, yksin Marin kävi myös ottamassa selfiet pikku-Zelen kanssa, ja heikkona hetkenään puheli pehmoisia Z:n tuijottaessa intensiivisesti silmiin. Tämän pääministerin puheet kaikkinensa ovat osastoa holtiton turvattomuuspolitiikka.
”Nato-vaaleja ei haluttu eikä saatu. Se on harmi siksi, että todellinen keskustelu Natoon liittymisestä jäi vuosi sitten käymättä. Päätös Natosta tehtiin pakkotilanteessa. Kun Venäjä alkoi piirtää etupiirinsä rajoja, presidentti Sauli Niinistön ja Marinin hallituksen oli tehtävä nopea päätös Suomelle eksistentiaalisesta kysymyksestä tilanteessa, jonka riskejä ei täysin avattu kansalaisille.”
– Hs sai mitä tilasi, huolimatta siitä, mitä HS:n tilaajat olisivat halunneet. Voi harmin paikka sentään, HS! Pakottiko Biden tosiaan Niinistön Nato-jäsenyyttä ajamaan? HS voisi avata tätä enemmän. Suomen eksistentiaalinen kysymys (sic!). Mitään riskejä ei avattu, kunhan löyhyteltiin ydinsateenvarjoa.
Enää eliitillä ei olisi ollut syitä pidätellä keskustelua Suomesta Natossa ja Suomen paikasta maailmassa. Silti Nato-keskustelu jäi taas käymättä.
– Kertaus on opintojen äiti, kuten sanonta kuuluu.
”Niinistö, Marinin hallitus ja työnsä keskiviikkona päättänyt eduskunta jäävät historiaan Nato-päätöksen vuoksi. Suomi liittyy Natoon keskellä järjestön suurta murrosta. Nato-maat eivät olleet varautuneet strategisen kilpailun aikakauteen.”
– Jotkut maailmalla ovat todellakin ennakoineet Natoon suurta murrosta, kiitos Joe ”bombed Nord Stream” Bidenin, joka ilmeisesti luokittelee tuhotyön strategiseksi kilpailuksi. Tästä on erittäin tietoinen myös Saksan päämies, jota Sy Hersh kutsuu nimellä lap dog, jonka kanssa pääterroristi sopi synkronoidusta peitetarinasta, jolle variksetkin nauraisivat, jos osaisivat raakkumiseltaan.
”Suomi ja Ruotsi eivät voineet jäädä Venäjän jalkoihin. Sama havainto tehtiin muuallakin suurvaltapelin hankauskohdissa. Australialaisille Aukus-ydinsukellusveneet ovat kuin Nato-päätös suomalaisille ja ruotsalaisille. Filippiinit päästi Yhdysvallat sotilastukikohtiinsa Kaakkois-Aasiassa. Saksan ja Japanin suuret liikkeet turvallisuuspolitiikassa sinetöivät sen, ettei paluuta entiseen ole.”
– Suomi on pantu Yhdysvaltojen jalkapuuhun ja Venäjältä on kaikki yritykset määrätty jalkautettavaksi pois. Tosiaankin, aika entinen ei koskaan palaa, kuten jossain laulunlurituksessa sanaillaan.
”Nato-vaaleja ei Suomessa haluttu eikä saatu.
Kiina seuraa, mitä Euroopassa tapahtuu. Euroopan ja Yhdysvaltojen suhde muuttuu sekin. Eurooppa ei selviä puolustuksesta ilman Yhdysvaltoja. Samaan aikaan Euroopassa pelätään vallanvaihtoa Valkoisessa talossa. Yhdysvalloissa Eurooppaa vaaditaan kasvattamaan puolustusmenojaan, mutta vieroksutaan ajatusta liian itsenäisestä Euroopasta.”
– No niin, eihän niitä Nato-vaaleja saatu, kyllähän tuon jo vähemmällä toistolla uskoo. Jos Eurooppa ei selviä puolustuksesta ilman Yhdysvaltoja, ei se myöskään selviä oman infrastruktuurinsa räjäytyksistä ilman Setä Samulin taidokkaita ammattilaisia. Joe ”bombed Nord Stream” Bidenin toimet 3:nen maailmansodan lietsomiseksi eivät ilmeisesti pelota Eurooppaa riittävästi. HS viittaa ilmeisesti Trumppiin. Mitäköhän vielä kamalampa hänellä olisi hihassaan? Naton hajottaminen? Biden vieroitti jo Euroopan liiasta itsenäisyydestä valita mm. energiatoimittajansa.
”Tutkijat kuvaavat transatlanttista suhdetta rikkinäiseksi status quoksi: vielä selvitään, mutta pidemmän päälle tilanne on kestämätön.”
– Pitemmän päälle Roomakin luhistui.
”Suomen Nato-jäsenyyden alla sota Ukrainassa on liikkumassa seuraavaan vaiheeseen. Kun sodan mittakaava kasvaa, länsi tekee siirtymää sotatalouteen.”
– Länsi itse kasvattaa sodan mittakaavaa. USA:n sotateollisuus tahkoo rahaa samalla tahdilla kuin Ukrainassa tulee ruumiita. Rauha olisi ollut mahdollista sopia jo viime vuoden keväänä Istanbulissa, mutta Boris ”takkutukka” Johnson lennähti lännen puolesta torppaamaan hankkeen, jonka ehdot olisivat olleet Ukrainalle varsin suotuisat.
”Suomelle on Natossa tarjolla merkittävä rooli Pohjois-Euroopan ja arktisen alueen sotilasvoimana. Se muuttaa käsitystä pohjoismaisesta yhteistyöstä: nyt puhutaan yhteisistä ilmavoimista ja asehankinnoista. Samalla kamppaillaan Naton resurssien jakamisesta.”
– Suomi pääsee merkittävään sivurooliin, josta voi tulla Nato-gaalassa erityimaininta. Pekka Toveri voi pitää kiitospuheen yleisölle, jossa istuu UPI:n johtaja, ellei häntä sitä ennen ole ylennetty Yhdysvaltain Suomen tukikohdan ylikersantiksi.
”Suomi on aina Venäjän rajalla, ja Natossa Suomi on osa sekä Baltian puolustusta että arktista aluetta. Lännen ja Venäjän vastakkainasettelu kiihtyy myös arktisella alueella. Norjalla ja Suomella on Venäjän naapureina paljon yhteistä. Natossa Norja toimii luontevasti Suomen ja Ruotsin tutorina. On Natolta epäonnistuminen, että Ruotsi odottaa vielä Naton eteisessä.”
– Norjalla ja Suomella ei Venäjän naapureina ole muuta yhteistä kuin että molemmilla on yhteistä rajaa. Norjassa on parempia hiihtäjiä kuin Suomessa ja savolaisen muikun sijaan hittituote on kassilohi. Venäjällä saattaa olla vielä parempia hiihtäjiä, joiden peesissä Niskanenkin olisi voinut uusia pitkän matkan kultansa. Venäjän hevonen se aikaisemminkin Suomi-pojan kultaan kiritti.
”Ennen Nato-jäsenyyttä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määritteli suhde Venäjään. Vaikka suhde on katkolla, Yhdysvallat ja Venäjä pitävät ydinasevaltioina aina tavalla tai toisella jonkin yhteydenpitokanavan avoinna. Suomelle EU:n ja Naton suhde Venäjään on elintärkeä. Myös Suomen roolista Naton Venäjä-suhteen määrittelyssä on puhuttava.”
– Suhde on katkaistu, ei katkolla. HS:n ei tarvitse huolehtia; kyllä maailmaan puheita piisaa.
”Natoon liittymällä Suomi ratkaisi turvallisuusasemaansa horjuttaneen ongelman, mutta Natossa edessä on uusia ongelmia. Avoimempi keskustelu turvallisuuspolitiikasta syventää ymmärrystä siitä, miten järisyttävän murroksen keskellä elämme.”
– Pääkirjoituksessa ilmenee tautofoniaa. Järisyttävä murros taitaa olla se, että Yhdysvaltojen väkivalloin ja uhkailuin toteuttama hegemonia voi olla tiensä päässä. Suomen Nato-jäsenyys saattaa osoittautua emämunaukseksi.
Tuore Scott Ritter Extra Ep. 57 on ilmestynyt eetteriin. Siinä Adrian Helsingistä ja ja joku toinen Jenkeistä olivat lähettäneet kysymyksen Suomen Natoon liittymisestä ja sen vaikutuksista.
Ritter vastasi kysymyksiin omaan persoonalliseen tapaansa, josta kaikki ympäripyöreä siloittelu on kaukana. Hän mainitsee myös Ukrainan ja Georgian, jotka ovat hänen mukaansa Naton suhteen aivan eri tilanteessa kuin Suomi ja Ruotsi, joita Venäjä ei ole koskaan kieltänyt Natoon liittoutumasta, vaikkakin varoittanut seurauksista.
Ensin mainitut eivät tule koskaan Naton jäseniä olemaan. Erityisesti hän kohdisti sanansa Georgialle, josta hänen vaimonsa on kotoisin.
Ritterin mielestä Suomi on astunut uppoavaan laivaan.
Jos poikkiamerikkalainen mielipide kiinnostaa, kannattaa katsella ja kuunnella:
https://www.youtube.com/live/gHcRrYlymds?feature=share
(aikavälillä 33:36 – 39:35)