Unto Hämäläinen on suuresti arvostamani journalisti. Tuoreesta Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä (5/24) löytyy hänen kirjoittamansa pieni helmi ”Silmät ummessa kohti sotaa – Kansainliiton historia opettaa, miten huonosti kävi, kun maailmanjärjestö hiipui”.
Toinen maailmansota ei tietenkään alkanut siksi, että Kansainliitto hiipui, muttei Hämäläinenkään sitä tarkoita. Kansainliitto hiipui monesta syystä. Alkusyy oli se, ettei Yhdysvallat liittynyt koskaan järjestöön, vaikka se oli syntynyt maan presidentin Woodrow Wilsonin aloitteesta. Saksa erosi Kansainliitosta Adolf Hitlerin noustua valtaan. Eli Kansainliitto hiipui, koska maailma valmistautui sotaan. Lopullinen isku maailmanjärjestölle oli Hitlerin ja Stalinin, eli toisin sanoen Molotovin–Ribbentropin, sopimus Puolan jaosta.
Opettaako Kansainliiton historia, miten huonosti kävi, kun maailmanjärjestö hiipui? Kausaliteettihan meni päinvastoin. Kansainliiton historia ja sen seuraaja-järjestön Yhdistyneiden Kansakuntien historia opettavat, jos ne jotakin opettavat, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen olisi tarvittu paljon voimakkaampi Kansainliitto ja keskeisten toimijoiden Yhdysvaltojen, Saksan ja Neuvostoliiton tiukka sitoutuminen siihen.
”Silmät ummessa kohti sotaa” huudahdus liitetään yleensä ensimmäistä maailmansotaa edeltäneisiin vuosiin. Kun sota vuonna 1914 syttyi Euroopan pääkaupungeissa hurrattiin. Jos toisen maailmansodan alla oltiin silmät ummessa, se kai johtui lähinnä siitä, että Englannin pääministeri Neville Chamberlain palasi toivoa täynnä vuonna 1938 Münchenistä, jossa hän oli tavannut Hitlerin. Lentokoneesta laskeutuessaan hän heilutti sopimuspaperia, joka koski ns. sudeetti-saksalaisten asiaa ja julisti ”Rauha meidän aikanamme!”
Hämäläinen on nostanut juttunsa keskushenkilöksi Winston Churchillin, jolla oli sodan aikana keskeinen rooli brittien pääministerinä ja Britannian sotavoimien tosiasiallisena komentajana. Vuona 1946 puheessaan Euroopan nuorisolle Churchill pauhasi: ”Kansainliitto . . . . epäonnistui, koska tuon ajan hallitukset pelkäsivät tunnustaa tosiasioita ja toimia silloin, kun aikaa vielä oli.” Tämä oli totista totta, ja juuri tämä lienee innoittanut Unto Hämäläistä.
En pääse eroon siitää tunteesta, että Hämäläinen ei ole kirjoittanut juttuaan vain palauttaakseen mieliimme Churchillin ja Kansainliiton, vaan pannakseen lukijansa ajattelemaan nykyaikaa ja juuri tätä hetkeä, jota elämme.
Jutun kuvitus on oivaltava. Keskellä on Churchillin komea hahmo. Hänen vasemmalla puolellaan on kuva pommitusten tuhoista Helsingissä talvella 1939. Churchillin oikealla puolella on kuva Kiovasta maaliskuussa 2024.
Silmät ummessa kohti sotaa?
Panee ajattelemaan.
Kuka hyötyy tilanteesta?
Kun näyttää siltä, että yhtenä syynä olisi pikkupoikien ikuinen pihaleikki: – kuka pissii pisimmälle.
Yrjö Puskan USA päästi pirun irti terrorisminvastaisella sodallaan, jonka takana pesii keskiluokkainen ja pikkuporvarillinen pelkuruus. Ja meidän nilkit menee perässä!
Mutta: nuorten miesten ja naisten EI SUINKAAN tarvitse kuolla pelkkien kalkkisten hautomien typeryyksien takia!
Nytkin meidän päitämme yritetään lyödä Karjalan mäntyyn, kun tällä tavalla yritetään siirtää huomiota pois jostain piilossa haudotusta operaatiosta.
Mitähän meiltä sodanlietsonnalla yritetään pimittää?
Mietin pitkään, vastaanko kommenttiisi. Teen sen emmpien.
Meidän yhteiskunnallinen ilmapiirimme Koti-Suomessa on vahvasti militarisoitunut. Sama valitettavasti tuntuu olevan totta myös ns. suuressa maailmassa. On useita konflikteja, joiden pelätään eskaloituvan: Ukrainan sota, Israelin Hamasin sota, Taiwanin tilanne, vaikkei siellä vielä soditakaan, vaan vain näytetään voimaa. Kaikissa tapauksissa reaktio on suuremman sotilaallisen voiman kasvattaminen.
Ilmapiiri on huolestuttavasti militarisoitunut. YK ja yhteinen turvallisuus on paljolti unohtunut. Ei ymmärretä, että sääntöpohjaista maailmanjärjestystä ei puolusteta ensisijaisesti sota-asein vaan hengen asein.
Yhdyn kritiikkiisi siitä, että USA reagoi 9/11 terroritekoon virheellisesti käsittäessään sen sodanjulistukseksi, johon on vastattava sodanjulistuksella.
USA on tehnyt muitakin virheitä ulkopolitiikassaan. Ehkä pahimpia ovat ne, jotka ovat ruokkineet Putinin vainoharjoja ja/tai hänen politiikkaansa, jonka hän perustelee USA:n pitkäaikaisella käytöksellä.
En usko että meitä sodanlietsonnalla yritetään jotenkin pimittää. Sodanlietsonta tai sotaisen mielialan lietsonta, militarismi, on totta, mutta se on aito pelkoreaktio, joka on vallannut suurimman osan yhteiskuntaa. Salaliitto- tai salajuoni-teorioihin kannattaa aina uskoa vain, jos näyttö on vedenpitävää.
Yksi viisas Suomen tasavallan presidentti sanoi, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Huolestuttava tosiasia on nyt sekä kansainvälinen että kotimainen militarismi eli sellainen usko aseisiin, joka sumentaa järjen. Kun tästä lähdetään liikkeelle, niin ehkä onnistumme pelastamaan yhteistyö-varaiset instituutiomme ja sääntö-peräisen maailmanjärjestyksen.
Tervehdys, herra Kalevi!
Sanotaan nyt näin, että minä en emmi, sillä minulla ei ole siihen oikeuttakaan. Ja miksi, paas miettien.
Mitä salaliittoihin tulee, niin jo helvetin kalliiksi tulleiden Hornetien ujuttaminen Suomeen merkitsi sitä, että joitakin korpivaruskuntia piti pistää lakkautuslistalle. Samaa jatketaan hurmaantumisella uusiin F-35-koneisiin. Ja nämähän ovat sitten huiman paljon kallimpia vehkeitä. Lentävätkin hitaammin kuin Hornetit.
Sitten 2013 meidät herätettiin isäntämaasopimukseen kuin nukkuvat lapset. Eikä asiasta edes saanut keskustella eduskunnan suuressa salissa.
Nöyrä spedeily Naton edessä on samaa jatkumoa.
Vielä, kun muistetaan Naton ”rauhanpuolustelemiset” Jugoslavian hajoamissodissa. Jugot olivat saaneet oman käsityksensä sosialismista toimimaan, niin arvaatkin taatusti, ettei sitä Atlantin takana hyvällä katseltu.
Riistolle ei näköjään edelleenkään saa olla vaihtoehtoja tai esteitä. Jos jotain joskus meinaa nousta esiin, niin reaktio on välitön ja kiivas.
Sen kummempaa salaliittoa ei siinä ole. Kaikki kuitenkin liitty kaikkeen. Mikään ei ole erillinen tai yksittäinen tapahtuma, vaan aina jokin häpnaadi jatkuu jollain toisella häpnaadilla, seurausketjuna.
”Minä olen raha, sinun jumalasi, sinun ei pidä palvoa muita jumalia, tai muuten Quantanamo odottaa”.
Omat sääntönsä koko maailmaa varten määrää Yhdysvallat ja sen musertavan suuri armeija sotateollisine komplekseineen. YK:lla ei ole tarpeeksi määräysvaltaa maailman asioihin, eikä lihaksiakaan.
Pax America. Euroopassa on yhteentörmäys USA:n ja Venäjän eturistiriitojen kanssa, ja hinnan siitä maksavat Ukrainan ja Venäjän sotilaat ja Ukrainan siviilit.
He ovat kaikki häviäjiä. Kuten kirjailija Samuli Paronen sanoi, jos tahdot hävitä sodassa, mene rintamalle. Jos tahdot voittaa, ryhdy myymään kranaatteja.