”Nyt se aikakausi on käsillämme. Tämä on ennennäkemättömän mahdollisuuden hetki. Meillä on siunaus elää maailman tehokkaimmassa ja arvostetuimmassa kansakunnassa aikana, jolloin maailma omaksuu ihanteemme enemmän kuin koskaan ennen. Voimme antaa tämän hetken mennä ohi. Tai voimme mobilisoida kansakuntamme laajentaaksemme demokratiaa, laajentaaksemme markkinoita ja laajentaaksemme omaa tulevaisuuttamme.”
”Patoamisopin (containment) seuraajan on oltava laajentumisstrategia (enlargement) – maailman markkinademokratioiden vapaan yhteisön laajentaminen.” (1)
Kuka näin uhoaa?
Pitkän linjan diplomaatti ja ulkopoliittinen vaikuttaja Heikki Talvitie kertoo:
”Kun Bill Clinton aloitti presidenttinä, niin noin puolen vuoden jälkeen keväällä 1993 Valkoisen talon turvallisuusneuvonantajan apulainen Tony Lakekirjoitti pitkän muistion aiheenaan From Containment to Enlargement eli ”patoamisesta laajenemiseen”. Clinton vahvisti sittemmin tämän politiikan Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikan doktriiniksi. Clintonin jälkeen kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat enemmän tai vähemmän toteuttaneet tätä doktriinia. Se tarkoitti Naton ja EU:n laajentamista Itä-Eurooppaan ja myös entisen Neuvostoliiton alueelle Baltiaan, Georgiaan ja Ukrainaan.” (kurs mvv) (2)
Näin siis jo vuonna 1993. ”Uusi aikakausi” alkoi siis jo 1990 -luvun alussa, ei vuonna 2014, eikä 2022. Enää ei vain padottu vastavoimia vaan levitetään ”demokratiaa ja markkinataloutta”, jotka ovat ”amerikkalaisia ja universaaleja arvoja” (1). Niitä levitettiin ensin uskoen rahan ja markkinoiden voimaan, raha alkoi puhua globaalisti.
Pian törmättiin mitä erilaisimpiin keskinäisriippuvuuksiin erityisesti teknologian kehittämisessä ja raaka-aineiden saatavuudessa. Pohjoinen Länsi havahtui olevansa strategisesti sidoksissa mitä moninaisimpien raaka-aineiden ja energialähteiden osalta Idästä ja Etelästä. ”Kaupan, kaupan, kaupan” sijaan ilmestyi ”valtio, valtio, valtio” kuten presidentti Stubb asiaa luonnehti äskettäin – ja aseet alkoivat puhua. Suomi liittyi NATOon ja sopi DCA sopimuksen USA:n kanssa. NATO ei siis suomettunut vaan Suomi NATOttui, josta presidentti Joe Biden on monesti ottanut itselleen ansiomerkin.
Talvitie vaatii nyt kansallista realismia ”arvopohjaisen realismin” sijaan:
”Silti pienen maan käytettävissä olevat mahdollisuudet pitäisi nyt suunnata tehtyjen ratkaisujen jälkeisen tilanteen vakauttamiseen eikä niinkään haaveilla Suomelle kokoaan suuremmista sotilaspoliittisista ajatuksista … Länsi on useasti tuonut esille, että Venäjän voimaa tulee rajoittaa yleisesti mutta erityisesti myös Itämerellä ja Arktisella alueella. Venäjä tuskin tulee tätä hyväksymään. Loppupäätelmäksi jää se, että vakaa rauha molempien ydinasevaltojen, Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken, on alueellamme elävien kannalta elinehto.”(kurs. mvv) (2)
Talvitie siis lähettää vakavan viestin presidentti Alexander Stubbille: Sinut on valittu Suomen tasavallan presidentiksi, ei pohjoisen Lännen sotilasliittoutuman alueelliseksi operatiiviseksi johtajaksi.
Viitteet
(1) Lake, T. 1993. From containment to enlargement : remarks of Anthony Lake
https://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id=mdp.39015051567645&seq=1
(2) Talvitie, H. 2024. Suomi eurooppalaisissa ja globaaleissa hegemoniakamppailuissa SGSeura 1.9.2024
https://www.sgseura.fi/index.php/10-ajankohtaista/blokit/186-heikki-talvitie-1-9-2024-suomi-eurooppalaisissa-ja-globaaleissa-hegemoniakamppailuissa
There is no better way than AmeriKKKan way:
-> QUANTANAMO.
”Se yks kohjo on lähtenyt [aloittanut] ensin ja meirän nilkit painaa perässä”.
Kylmän sodan vaarallisissa maailmanpoliittisissa tilanteissa viisaat presidenttimme Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto pitivät maamme erossa suurvaltojen keskinäisistä kriiseistä Suomen puolueettomuuspolitiikalla ja liittoutumattomuudella.
Suomen nykyjohdon ratkaisu viedä maamme kahden ydinasevallan etulinjaan ja luovuttaa alueensa USA:n sotilastukikohta-alueeksi ja mahdolliseksi sotimisalustaksi on vaarallinen.
Jatkosodan jälkeen Porkkalassa oli vieraan vallan sotilastukikohta muutaman vuoden, mutta nyt koko Suomen alue on luovutettu suurvallan tukikohta-alueeksi, joiden hallinta ja kontrollointi ei ole Suomen valtion käsissä.
Suomeen roudataan aseita, tulevaisuudessa ehkä myös ydinaseita ja pullistellaan näyttävästi kansainvälisin sotaharjoituksin, ja rajan toisella puolella reaktiona samoin uhotaan ja harjoitellaan provosoivasti.
Olisiko viisaampaa että uhottaisiin vähemmän, vaikka meillä on nyt takanamme suurvalta ja sen nerokas johtaja? Tai vähemmän nerokas…
Nykyisen ja edellisen presidenttimme sekä ulko- ja sotaministerimme ulkopoliittinen osaaminen ei ole samaa valtiomiestasoa, kuten oli Kekkosen-Paasikiven ja Koiviston aikana.
Miten muuten taataan se, että typerimmät ja fasistiseen hurmokseen langenneet amerikkalaisupseerit EIVÄT rupea vaatimaan meidän kansalaisvapauksiamme heikennettäväksi (mukamas turvallisuussyistä)…?
Kun kuitenkin nämä kenraali Custerin ja luutnantti Calleyn kloonit eivät missään tapauksessa ole muuta kuin republikaanipellejä.