”Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin taustajoukoissa pohditaan ”Suomen mallia” Ukrainalle sodan lopettamiseksi” … Ukrainan pitäisi pysyä liittoutumattomana Naton ulkopuolella.” … Saksan on tarkoitus tuoda muita valtioita, kuten Kiina, Intia ja Brasilia, yhteen rauhanratkaisun löytämiseksi.”
HS lisää, saksalaisen tutkija Gustav Gresselin haastattelua siteeraten, että ”He [Scholzin esikunta] eivät tiedä, miten suuria uhrauksia Suomi on joutunut tekemään. Tämä ehdotus on esillä, koska he eivät tajua historiaa.”
Kuka ei nyt tajua historiaa?
Tällöin erityisesti Ukrainan ja Suomen asemassa ei ole kysymys eturintamasta/harmaasta vyöhykkeestä Idän ja Lännen välillä, vaan asemastamme Euraasian, Afrikan, Etelä-Amerikan ja Pohjois-Amerikan geopolitiikassa.
Kun presidenttimme Alexander Stubb tunnetusti kutsui myös Kiinaa vastuuseen Ukrainan, siis Euroopan turvallisuudesta ja kun hän myös on toistuvasti todennut, että globaali Etelä ratkaisee maapalomme tulevaisuuden, niin johdonmukaisuuden vuoksi – jota hän myös toistuvasti korostaa – hänen tulisi nyt astua julkisuuteen puolustamaan ja kehittelemään Suomen näkökulmasta Olaf Scholzin taustajoukkojen ajatuksia ETYK:n perinteen pohjalta.
Scholzerin takusjengi on pikkasen hakoteillä; eikös ”Suomen malli” ole jo muutaman talven lumia. Taitaa väliin mahtua joku lumetonkin.
Mikäs kapellimestari Saksa kuvittelee olevansa, maa, joka antoi Atlanttin takaisen rakkaansa räjäyttää halvan energian lähteensä? Josta monet muutkin ovat saaneet kunnolla siipeensä. Paitsi jenkit, tietenkään. God bless America!
Scholzulle pitäisi ojentaa 1. luokan kullatut lapatossut mummumyssyllä.
Jos puhutaan Suomen uhrauksista, niin ensimmäisenä tulee mieleen rautaesiripun aktiivinen rakentelu itänaapurin suuntaan. Amerikkalaiset sotajoukot on kutsuttu maahan asiaa todistamaan, ja epäilemättä myös siinä auttamaan.
Stubbuli puolestaan keikkuu ja kukkuu arvopohjaisen realismin, realistisen arvopohjan, reaalipohjaisen arvon ja pohja-arvoisen realismin hetteikössä, jossa puheet ja teot eivät oikein kohtaa .
Stubukka ja Scholzenberi olisi tuplavahinkoyhdistelmä, jonka uskottavuus esittää mitään järkevää on lähellä lämpömittarin keskiviivaa.
Mikä saattaa olla keskimääräinen lukema myös monissa ukrainalaiskodeissa ensi talven aikana, mikäli Stubukkelin ja Häkäpönttösen toive sodan jatkumisesta toteutuu.
Suomen presidenteistä Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston jälkeen kukaan ei ole oikein tajunnut historiaa, kaikista vähiten tämä nykyinen, joka juuri kävi Kiinassa perässähiihtelijöineen sanomassa suoraan suurvallan johtajalle viisauksiaan.
Ehkä kiinalaiset ovat huvittuneet pikkumaan suuren egon omaavan presidentin kukkoilusta, mutta kohteliaasti vain hymyilleet…
Ehkä Olaf Szholtz taustajoukkoineen on vain realistinen vaatiessaan Suomen mallia Ukrainan sodan lopettamiseksi. Sehän toimi toimi Suomen suhteen melkein 80 vuotta rauhanomaisen rinnakkainelon esimerkkinä, huolimatta ajoittaisista vaikeuksistaan. Mutta Suomi ei ollut koskaan välittömän miehitysuhan alla, eikä presidentti Kekkonen myynyt maataan, Suomen malli vaatisi toimiakseen järkevän, jämäkän ja historiatietoisen presidentin, ja Suomella on ollut jo pitkään huono herraonni presidenttien kanssa.