Saatteeksi: Viime viikonvaihteessa oli Li Anderssonin alulle panema kaksipäiväinen KÄÄNNE-seminaari Helsingissä Korjaamolla. Siitä on tarkoitus tehdä vuosittainen tapahtuma. Semanaari oli hyvn moniaineksinen ja rikas sisällöltään ja Korjaamo oli tupaten täynnä jonottavia ihmisiä milloin mihinkäkin keskusteluun. Laitan alle joitakin ensiajatuksia joita seminaari herätti. Seminaarin ohjelma löytyy täältä: https://kaannefestival.fi
Trump ja Musk – vallankumouksellisia?
Risto E. J. Penttilä Ykkössaamussa (18.01.2025):
Kyllä se semmoinen hurja joukko on että (naurua) … välillä oikein pelottaa, mutta samalla ne panee toimeen. … Nämä kaksi kaveria ne on niin kun norsuja posliinikaupassa ja se mitä ne on nyt päättänyt tehdä on vallankumouksellista aikovat muuttaa sekä Amerikkaa tehdä siitä enemmän perinteisen Amerikan ja sitten ne aikoo muuttaa maailmaa, joka heidän käsityksensä mukaan on mennyt suuntaan joka on Yhdysvalloille ja maailman tulevaisuudelle huono, … että kyllä tämä tämmöinen niin hurja joukko on ja vallankumouksellisiahan he ovat” (1)
HS:n sunnuntain (19.01.2025) pääkirjoitus oli otsikoitu: Diktaattori Trump näyttää korttinsa.(2)
… siis diktaattori hurjine joukkoineen tekemässä vallankumousta Yhdysvalloissa ja maailmassa! …ja vielä – kuten meille on vakuutettu – Suomen tärkein liittolainen ja turvan tuoja. Mitä ihmettä?
Nyt on siis jokin akuutti kriisi, joka vaatii Yhdysvalloilta vallankumouksellisia toimia. Menossa on kriisi, joka synnyttää vallankumouksellisen tilanteen, se on siis vallankumouksellinen kriisi. Trumpin hurjalle joukolle se tarkoittaa siirtymistä kohti ”perinteellisempää Amerikkaa ja maailmaa” (1) vaikka diktatorisin keinon. Kuulosta tutulta, eikös Marx tunnistanut tilanteen jo aikoinaan:
… ja juuri kun ihmiset näyttävät olevan suorittamassa kumousta olosuhteissa ja itsessään, luomassa jotakin sellaista, jota ei vielä koskaan ole ollut olemassa, juuri sellaisina vallankumouksellisen kriisin kausina he manaavat hätääntyneinä palvelukseensa menneisyyden henkiä, lainaavat niiden nimiä, taistelutunnuksia ja pukuja esittääkseen maailmanhistorian uutta näytöstä näissä kunnianarvoisissa vanhoissa valepuvuissa ja … lainakielellä.” (3, kurs. mvv)
Mikä on tuo ”vallankumouksellinen kriisi” – nyt?
USA:lle se on se, että sen täytynyt luopua maailman resurssien valloittamisesta ja yrittää sen sijaan niiden jakamista. Jo 1990 -luvulla USA:ssa havahduttiin siihen, että maailman valloittaminen globalisoituen kaupallisesti, antaen rahan puhua, ei onnistunut. Neuvostoliiton romahdettua Venäjän suuria luonnonvarantoja ei saatu siirrettyä kansainvälisen kaupan piiriin USA:n tavoittelemalla tavalla. Siksi oli siirryttävä puhumaan asein, ensin pehmein ja sitten kovin.
Tunnustettiin siis, että maapallon energia ja kriittiset raaka-aineet ovat rajalliset, joista on taisteltava. Euroopassa se tarkoitti ”Russia out, Germany down, USA in” -politiikkaa. Saksan teollisuutta ja Venäjän halpaa energiaa ja raaka-aineita ei saanut päästää liittoutumaan – eikä siis eurooppalaista kotia (Gorbatsov) syntymään. Tämän globalisaation kakkosvaiheen haaksirikon näemme nyt Ukrainan taistelukentillä.
Trumpin hurjan joukon vallankumous tukeutuu ”rajaseudun henkeen”, joka on kirjoitettu ”amerikkalaisten sydämiin” – maailma on valloitettava uudelleen: …”ei ole mitään, mitä emme voisi tehdä, eikä ole ainuttakaan unelmaa, jota emme voisi saavuttaa”. Niinpä ”Me poraamme: drill, baby, drill!” On saatava halvempaa energiaa. Energian hinta on syy julistaa energiahätätila ja purkaa vihreä siirtymä. Ei siis ekologinen hätätila. Sen voimme unohtaa. (4)
Ekologinen hätätila
Ekologinen hätätila on ”vallankumouksellinen kriisi”, tunnustipa trumpilaiset norsut sitä tai ei. He ovat nyt posliinikaapissa murskaamassa ihmiskunnan tulevaisuuden. Kun ekologinen hätätila on ”vallankumouksellinen kriisi”, se vaatii vallan kumoamista ekologisen realismin tunnistamisen ja tunnustamisen pohjalta. Mitä tämä tarkoittaa?
Olemme toteuttaneet kulttuuriliberalismin arvopohjaa talousliberalismin ja sittemmin fossiilikapitalismin reaalisin keinoin olettaen, että luonnon varannot ovat ehtymättömät.
Kapitalismin suuri historiallinen, sivilisoiva tehtävä – universaalisen ihmisen synnyttäminen abstraktina, luonnosta, itsestään ja toinen toisistaan vieraantuneena, kuitenkin taloudellisesti keskenäisriippuvaisina palkkatyöläisinä/kuluttajina – jäi kuitenkin kesken, kun ekologinen realismi alkoi haastamaan oikeuttamme vahingoittaa tai tuhota luontoa (abusus).
Maailmantalouden painopiste siirtymässä takaisin sinne missä on sen väestöllinen painopiste, itään ja etelään. Historiallisesti katsoen, maailmantilanne normalisoituu. Myös Etelä ja Itä on nyt saanut otteen Renesanssin ja Valistuksen tuottamista taloudellista voimista, tekniikasta, sosiaalisesta suunnittelusta ja pääomittamisesta.
Jos he, noin 6 miljardia ihmistä, toteuttavat Valistuksen ja Sivistyksen ideaalit kuten Pohjoinen Länsi – pienen pieni vähemmistö – sen teki, olemme kaikki tuhon omia. Ekologinen realismi siis haastaa kulttuuriliberalismin arvopohjan ja erityisesti talousliberalismin kautta yksityistetyn, reaalisen suhteemme luontoon.
Nykyinen kriisi ei ratkea palaamalla menneeseen. Teollistumisen ajan ajatus Äiti maan hallinnasta ja luonnon alistamisesta, valistuksen usko lineaariseen edistykseen ja romantiikan sentimentaalinen paluu ”alkuperäiseen” ovat kaikki riittämättömiä.
On avattava uusi näkymä – sellainen, joka perustuu itseorganisoitumisen periaatteisiin ja yhdistää ihmisen järjestelmät osaksi maapallon pinnan ohutta elämän tekstuuria.
Itseorganisoituminen on luonnon kehityksen perusta, ei vain biologisesti vaan myös fysikaalisesti: energiavirrat, gradientit, purkautuessaan synnyttävät uusi muotoja, uutta järjestystä, negentropiaa.
Itseorganisoitumisen periaate sanoo, että kehittynyt järjestys on aina riippuvainen aiempien järjestelmien säilymisestä ja niiden avaamien uusien mahdollisuuksien älykkäästä hyödyntämisestä: tulevaisuus ei ole suljettu vaan avoin – joillekin vaihtoehdoille.
Noiden vaihtoehtojen löytäminen ja hahmottaminen on erittäin haastavaa koskapa ”edesmenneiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoissa” (Marx). Täällä Lännessä nuo perinteet johtavat aina klassiseen maailmaan saakka. Silloiset ajatussiilot toden (schole), hyvän (polis), kauniin (oikos) ja reilun (agora) välillä rajaavat vieläkin käsityksiämme tieteen/kaunotaiteen, yhteisön, tuotannon ja vaihdon keskinäisistä suhteista. Ne nähdään olevan vain ulkoisesti, siis mekaanisesti toisiinsa sidonnaisia.
Teesini ja lähtökohtani on, että itseorganisoituminen on myös demokratian peruslähtökohta. Kuitenkin niin, että tuo itseorganisoituminen on tapahduttava niin että silloin sovitetaan yhteen
se, mikä on totta
se mikä on hyvä ihmisten kesken,
se, mikä kaunista reaalisessa suhteessamme – siis työssä ja kulutuksessa – luontoon, ja
se, mikä on reilua luonnonvarantojen hyödyntämisessä.
Tämä tarkoittaa mm. sitä että:
- otamme etäisyyttä sekä valistuksen mekaanisesta maailmankäsityksestä (ihminen on kellokoneisto/höyrykone/tietokone) kuin myös romantiikan organistisesta maailmankuvasta (biologinen kehitysideaali) kuten myös analyyttisestä käsitteellisyydestä (kieli ihmisen perustana) ja hyväksymme luonnon ja siten ihmisen itseorganisoitumisen lähtökohdaksemme. Emme siis elä ympäristössä (Umwelt) vaan elämän yhteisessä tekstuurissa (Mitwelt).
- Sosiaalivaltiota on laajennettava luontovaltioksi. Ei siis luonnolliseksi valtioksi (fasismi) vaan että ekologisen realismin asettamat reunaehdot on lisättävä perustuslakiin. Luontoa ei saa tuhota (abusus). Se on meillä lainassa tulevilta sukupolvilta.
- Parlamentaarista liberaalidemokratiaa laajennetaan ekologiseksi demokratiaksi, ts. olemme kaikki mukana päättämässä mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan ja kulutetaan ja kuinka aiheutettu luontorasitus (entropia, hukkalämpö) kompensoidaan.
- Talouden kirjanpitoa laajennetaan niin, että jokaiseen taloudelliseen transaktioon sisällytetään ekologisen realismin vaatimat reunaehdot transaktion toteuttamiselle. Arvonmuodostus siirtyisi siis universalismista (vaihtoarvo) yhteiseksi, yleiseksi yhteisöllisyydeksi (Allgemeinheit). Tämä olisi kanssalaisyhteiskunnan perusta.
- Työpaikka on opinpaikka. Edessä on valtava sivistystehtävä oppia ymmärtämään ekologisen realismin ehdot ja rajat kokemuksellisesti omassa työssä. Tavoitteena ei ole ”työstä vapautuminen” vaan ”työn vapauttaminen”. Siis se, että emme enää myy työvoimaamme maksua vastaan palkkatyöläisinä/kuluttajina (labour) vaan tekisimme työtämme (work) tuottajina rakentaaksemme elämän, joka on tosi suhteessa luonnonvoimiin, hyvä keskinäisissä suhteissamme, kaunis luonnonvarantoja hyödyntäessämme ja reilu niitä jakaessamme.
Vallankumouksellista ? Kyllä jos käännämme katseemme Etelään ja sanomme: Me teimme virheen. Meidän on nyt yhdessä ja nopeasti ratkaistava kuinka vastaamme ekologisen realismin asettamiin eksistentiaalisiin haasteisiin – yhdessä.
Viitteet
(1) Risto E. J. Penttilä Ykkösaamu 18.01.2025 https://areena.yle.fi/1-3239260
(2) Helsingin sanomat 2025. Diktaattori Trump näyttää korttinsa HS 19.01.2025 pääkirjoitus.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010970148.html
(3) Marx, K. 1852. Louis Bonaparten brumairekuun kahdeksastoista
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1852/louis-bonaparten-brumairekuun-18/ch01.htm
(4) Donald Trump virkaanastujaispuhe 20.01.2025
https://globalnews.ca/news/10967848/donald-trump-full-speech-inauguration-day/
Kirjallisuutta
Hanna, R. 2024. Science for Humans Mind, Life, The Formal-&-Natural Sciences, and A New Concept of Nature. Springer.
Meyer-Abich, K. M. 1990. Aufstand für die Natur: Von der Umwelt zur Mitwelt. Perfect Paperback,Carl Hansen Verlag.
Näyttää siltä, että liberalismin hurmassa oleva suomalaisten enemmistö, kulttuurisidonnaisuutensa ja nyt lisäksi sotilaallisen riippuvaisuutensa kautta, haluaakin elää amerikkalaistettuna ( ? ). Luen tähän enemmistöön ne vasemmistolaisetkin, jotka kannattavat tällaista elämäntapaa. Suotakoon tämä heille, jos kerta ovat näin päättäneet sen liberaalisen demokratian sääntöjä noudattaen.
Onhan Suomi nyt näkyvästi Euroopan amerikkalaistunein ( vasalli)valtio. Ei edes Ukraina ole vielä yhtä syvälle amerikkalaistunut kuin Suomi. Eri asia onkin sitten, mitä tästä Suomelle seuraa. Samaako kuin Ukrainalle ? Vai ihan jotakin päinvastaista ja odottamatontako noiden hurjien amerikkalaisten ” vallankumouksellisten ” käsissä ?
Uutisten mukaan ( France Inter 25.1.25 Rubion ilmoitus ) Yhdysvallat on nyt ilmoittanut päättävänsä lopettaa muille maille annetun sotilaallisen avustuksen rahoittamisen. Jos tämä toteutuu, niin se tarkoittaisi Ukrainallekin annetun sotilaallisen avustuksen rahoittamisen loppumista….Vallankoumouksellistako ? Siis diktaattoriko hurjine joukkoineen tekemässä vallankumousta Yhdysvalloissa ja maailmassa ?
Miten nyt tämmöisessä hurjassa menossa käy Suomessa harjoitettavan sensuurin ja itsesensuurin ? Voidaanko nyt Amerikan ” vallankumouksellisten ” ansiosta vapaasti arvostella Suomen valtionjohtoa Ukrainan sodan jatkuvasta rahoittamisesta ja sotilaallisen avustuksen antamisesta Ukrainalle ? Vai onko tämä aihe edelleenkin tabu ? Tämä sensuuri ja itsesensuuri näkyy olevan vallalla vielä Vasemmistoliitonkin taholla ” hankalien ” kysymysten suhteen. Esimerkiksi Ukrainan aseellisesta auttamisesta ja sen käymän sodan rahoittamisesta ei pitäisi esittää kritiikkiä, ja Natoa, oletetusti Suomen ” turvaajaa ”, ei saisi maalittaa, vaikka se itse maalittaakin ( tähtää ) konkreettisesti monia kohteita maailmassa.
Tässä kirjoituksessa mainitaan ohimennen Valistuksen aikakausi. Valistuksen aikalainen Voltaire sanoi vastustajilleen sensuurista ja sananvapaudesta näin: ” En ole kanssanne samaa mieltä , mutta olen tyytyväinen siitä, että voitte ilmaista mielipiteenne ”. Eikö tämä olekaan enää aikaamme sopivaa filosofista ajattelua Suomessa …ja suomalaisen vasemmiston keskuudessa ?
Kuitenkin, nyt on toimimisen aika, sillä pelkän filosoimisen avulla emme kykene toteuttamaan tässä kirjoituksessa mainittua välttämätöntä muutosta. Käänne -KYLLÄ- mutta mihin suuntaan ?
Tunteekohan tämä HS:n ja Ylen jatkuvasti haastattelema ja siteeraama R.E.J.Penttilä USA:n politiikan perinpohjaisesti sen julkisuuden valosta piilossa olevien puolienkin osalta ? Tai jos hän tuntiessaan Yhdysvaltojen politiikan suurelta yleisöltä salassa pidetyt seikat, jättää ne pimentoihin nimenomaan tietyistä poliittisista ja geopoliittisista syistä ? Nehän eivät välttämättä ole sitä, mitä ” kansalle ” on julkisesti kerrottu. Nyt hän sitten on olevinaan hämillään Trumpin ja tämän hurjan porukan oletetusta ”vallankumouksellisuudesta ”.
Trumphan on puhunut jopa voimankäytöstä Yhdysvaltojen liittolaisiakin vastaan näiden alueiden ja luonnonrikkauksien valtaamiseksi ja haltuunottamiseksi. Trum haluaa Grönlannin sen luonnonrikkauksien ja strategisen sijainnin takia. Hän on jo puhunut Suomenkin luonnonvarojen haltuunotosta markkinatalouden keinoin …ja ehkä Naton avustuksella ( ? ) ” diilien ” epäonnistuttua , sillä Trumpin hallinto näyttää nyt käsittävän jopa liittolaisvaltioiden luonnonvarojen haltuunoton ja Naton toiminnan yhdeksi ja samaksi asiaksi ?
Miten on, joutuvatko Suomen luonnonvarat nyt kokonaan vieraan vallan käsiin ? Siis sen suurvallan, joka ei välitä siitä paljon puhutusta sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä ja YK:n kirjaamista säännöistä ja toimenpiteistä ? Suomihan on nyt Yhdysvaltojen liittolainen monien sopimusten kautta, ja Naton jäsenmaa…Vasemmistoliitonkin omasta virallisesta tahdosta ! Varmuutta ei kuitenkaan ole nyt siitä, että Suomen mahtava uusi ” isäntämaa ” kunnioittaisi Suomen poliittisten päättäjien kanssa tekemiään sopimuksia, jotka eivät muutenkaan ole Suomen suvereeniteetille ja itsemääräämisoikeudelle edullisia. Trumpin kaiken toiminnan periaatteena ja kannustimena kun on ” business as usual ” ja ” America first ”.
Onko Vasemmistoliiton ohjelmassa kirjattuna tarkasti Suomen luonnonvarojen ( esim. metsät, vesi, mineraalit ym.maaperässä olevat rikkaudet ) säilyttäminen varmasti Suomen kansan omassa hallinnassa ja omistuksessa ?
Eikö ekologisen hätätilan vallitessa Vasemmistoliiton olisi hyvä laatia ” Ekologisen turvallisuuden ” ohjelma, jollainen sopisi Suomen hallituksenkin toteutettavaksi. Siitä pitäisi ilmetä käytännön toimenpiteet , joilla saataisiin estettyä tämän plemassaolevan ekologisen kriisin eteneminen ja vältettäisiin ekologinen katastrofi. Muun muassa kirjoituksessa kuvattu itseorganisoituminen kuuluu näihin toimenpiteisiin.
Nyt ei riitä pelkkä Suomen sotilaallinen turvallisuus, joka näkyy olevan ensisijainen, vaikka se onkin todellisuudessa toissijainen. Jollei ole ekologista turvallisuutta, niin ei ole muutakaan turvallisuutta.