Europarlamentaarikko Li Andersson nostaa puheenvuorossaan Eurooppalaisen vaihtoehdon aika (KU 14.02.2025) jälleen esiin presidentti Sauli Niinistön aikoinaan hellimän ajatuksen ”eurooppalaisesta NATO:sta”, jolla Niinistö sitoi vasemmistoa NATO myönteisemmäksi.
Niinistö kuitenkin luopui ajatuksesta heti kun Venäjä ilmoitti NATO:lle suhtautuvansa kielteisesti Suomen NATO jäsenyyteen. Niinistö ei sietänyt ajatusta, että joku länsimainen johtaja olisi todennut hänelle ”Te ette sitten liity NATOon, kun Venäjä vastustaa sitä”. Kansallisen suvereniteetin nimissä Suomen oli siis liityttävä NATOon! NATO optio oli purkautunut – ja sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Muistakaamme, että eurooppalaista vaihtoehtoa turvallisuudelle rakennettiin Suomessa jo 1970 -luvulla ETYK:in voimin. Sittemmin Gorbatsov ehdotti eurooppalaisen kodin rakentamista ja jopa Putinkin ehti kysyä, josko Venäjä voisi liittyä NATO:on. Ei onnistunut.
Nyt sitten Anderssonin mukaan eurooppalainen turvallisuusvaihtoehto on joko eurooppalainen NATO tai Euroopan talouden militarisoiminen aseteollisuuden rajulla laajentamisella: ”Buy European” aseita tähän tietämään noin 700 miljardilla eurolla! Onhan Euroopassa nyt, erityisesti Saksassa, pula teollisista työpaikoista, kun USA tuhosi edullisen venäläisen energian ja saksalaisen teknologian liiton ”Russia out, Germany down, USA in” -politiikallaan ja avasi siten äärioikeistolle oven vaalivoittoihin Euroopassa.
Trump yrittää nyt epävoivoisesti ratkaista ekologisen realismin asettamaa haastetta ulkopoliittisen realismin – ei siis presidentti Bidenin arvopohjaisen realismin – keinoin astumalla kaksi askelta taaksepäin, kun nyt olisi otettava vähintäänkin yksi, ellei jopa neljä askelta eteenpäin.
Trump johtaa techno-oligarkkista mutta poliittisesti konservatiivista ellei taantumuksellista vallankumousta. Niinpä hän haluaa normalisoida suhteensa toiseen konservatiiviseen oligarkiaan – Venäjään, jolla on valtavat luonnonvarannot odottamassa hakijaansa.
Trump tunnistaa ja tunnustaa suurvaltojen intressit, uhat ja eksistentiaaliset uhat. Hän jopa ”ymmärtää” venäläisten ”tunteita” kun NATO on levittäytynyt Venäjän oven kynnykselle (doorstep).
Trump määrittää USA:n vaikutuspiiriksi nyt erityisesti Läntisen pallonpuoliskon, Antarktiselta Arktiseen. USA on johtava suurvalta, jolla on alueelliset intressinsä, mutta USA ei ole enää idea ja malli koko maailmalle. ”Make American Great Again”, MAGA määrittelee nyt energian ja raaka-aineiden hankkimisen, teknologian kehittämisen ja kaupan säännöt, ei enää globalisaatio eikä – ainakaan vielä – ekologinen realismi.
Eurooppa on osa Euraasiaa!
Itäisen pallonpuoliskon, Euraasian ja erityisesti Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri on jäsennettävä uudelleen ohentuvien ja kapenevien trans-Atlanttisten ja -Tyynenmerellisten suhteiden vuoksi. Painopiste siirtyy toisaalta sydänmaille raaka-aineiden ja energian hankinnan ja niiden kuljetuksen organisoimiseksi, ja toisaalta etelästä pohjoiseen, Arktiselle alueelle.
Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri on rakennettavissa vain kääntämällä katse Etelään, ekologisen realismin asettamat ehdot mielessä pitäen, todeten: Sorry, me teimme virheen. Te ette voi seurata perässä sinne missä me nyt olemme. Ei, vaan meidän on kaikkien yhdessä palattava maan pinnalle ja yhdessä päätettävä miten taata on kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla ja alati.
Identiteettinsä kokonaan hukanneen Euroopan ja siten Suomenkin on määritettävä oma asemansa ja roolinsa suhteessa maailman suureen väestölliseen enemmistöön lähtien ekologisen realismin asettamasta haasteesta. Liberaalidemokratian puolustaminen ei riitä. Turvallisuuskehyksen muodostaa seuraavat neljä askelta:
- Tunnustamme, että ekologisista syistä nykyinen elämäntapamme ei ole universaalisti hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Elämäntapaamme ei ole syytä ottaa malliksi, vaan meidän on kansakuntina kukin omien historiallisten kokemuksiensa ja osaamisensa pohjalta rakennettava yhdessä ekologisesti kestävä elämäntekstuuri maapallollemme.
- On laajennettava liberaalia, parlamentaarista demokratiaa ekologiseksi demokratiaksi, ts. jokainen meistä on mukana päättämässä mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kulutetaan, ja kuinka aiheutettu ekologinen rasitus korjataan. Se on sivistyksellinen vastuumme.
- Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän perusteellista uudistamista upottamalla jokaiseen taloudelliseen transaktioon ekologisen realismin edellyttämät rajoitteet ja arvot (values).
- YK tulee organisoida johtamaan ja koordinoimaan päälle kaatuvan ekologisen kriisin haasteita, jotka ovat – tahdoimmepa tai emme – vallankumouksellisia.
Menossa oleva konservatiivinen vallankumous, joka tukeutuu teknologiseen kehitykseen, ei ole kansallisromanttinen, orgaaniseen valtioon pyrkivä hanke kuten aiemmin, vaan unelmana on nyt Technicum, ”joka pystyy muokkaamaan meitä enemmän kuin me sitä”. Technicum on siis olio, jolla on tahtoa (2). Tavoite on kuitenkin sama: demokratian murtaminen ja ”Me ensin” -politiikan toteuttaminen.
On täysi mahdottomuus, että me täällä Euroopassa ensin ratkaisisimme vuosituhantisen ”Itä vs Länsi” -vastakkainasettelun varustautumalla hampaita myöten puolin ja toisin ja sitten – ydinsodan uhatessa – keskustelisimme joskus 2030 -luvun lopulla rauhan ehdoista tuhottuamme sitä ennen suunnattoman määrän luonnon ehtyviä varantoja ja aikaa, jota ei oikeastaan ole yhtään tuhlattavaksi, ei lainkaan. Ei. Ekologinen vallankumous on aloitettava tänään.
Viitteet
(1) Andersson, L. 2025. Eurooppalaisen vaihtoehdon aika KU 14.02.2025
(2) ks. laajemmin
Volanen, M. V. 2024. Paratiisi – technicum vai biocum? KU blogi 26.11.2024
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/paratiisi-technicum-vai-biocum/
Ihan hirvittää kuulla tällaista !
Eurooppalainen järkevä VAIHTOEHTOKO on tämä tänään pääministeri Orpon ( kok.) kaikkien eduskuntapuolueiden nimissä julistama ” kansallinen yhteisymmärrys ” ( ? ) Suomessa siitä, että militarismia, asevarustelua, väestön pelottelua ja manipulointia sekä uhkien luomista ja sotahysteriaa on pidettävä kaikin keinoin yllä ja kiihdytettävä Euroopassa, ja etenkin Venäjän naapurimaassa Suomessa, siitä huolimatta, että pysyvä rauha saataisiin aikaan Ukrainassa. Ja Orpon mukaan tämä sotaalietsova ” kansallinen yhteisymmärrys ” johtuu siitä, että ” Venäjä on ja tulee olemaan pitkäaikainen ja vakava uhka Euroopalle ”. Sitä nämä ennustajat eivät selitä, millainen todellinen uhka Venäjä on nyt ja tulevaisuudessa Euroopalle ja Suomelle , ja mitkä olisivat tämän oletetun uhan perussyyt !
Tämän nykypäivän suomalaisille tyypillisen kiihtymyksen ja uhoamisen lisäksi , Orpon mukaan, ” suvereenilta ” Ukrainalta ei voida kieltää Natoon liittymistä, jos se niin haluaa ! Nyt on kuitenkin niin asianlaita, että ei Orpolla eikä Suomella ole valtuuksia päättää yksin Ukrainan Nato-jäsenyydestä – joka toteutuessaan olisi katastrofaalinen Ukrainalle itselleen nykyään ja tulevaisuudessa ! Suomen päättäjät haluavat näköjään Mr.Zelenskyin toiveiden mukaan jatkaa Ukrainan aseistamista ja sen sotimisen rahoittamista siihen asti, kunnes Ukraina ” suvereenina” valtiona päätyy perinpohjaiseen tuhoon ! Ja tämä kaikki vain näiden jääräpäisten päättäjien omien intressien puolustamiseksi Ukrainassa ja Euroopassa ! Tällainenpoliittinen peli on Euroopalle vaarallista. Tällaisiin ” rauhanturvaajiin ” ei voi luottaa! Miten ihmeessä nämä sotafanaatikot voitaisiin pysäyttää ennenkuin heidän sotakiihkonsa käy kohtalokkaaksi Ukrainalle, Euroopalle ja varsinkin Suomelle ? Toivottavasti nyt ainakin muun Euroopan osalta suurvallat osaavat luovia näiden suomalaisten päättäjien virittämien karikkojen ohi. Ne kun osaavat vetää hajallaankin olevasta pakasta ne valtit, joilla lopetetaan peli !
Todellisuudessa siis SUOMEN POLIITTISET PÄÄTTÄJÄT EIVÄT HALUA PYSYVÄÄ RAUHAA EI UKRAINAAN EIKÄ EUROOPPAAN , EIKÄ VARSINKAAN SUOMEEN, vaan jatkuvaa provosointia, uhittelua ja vihoittelua sen naapurimaata Venäjää vastaan. He tekevät kaikkensa pyrkiessään sabotoimaan tähänastisia rauhantunnusteluja kahden sotaan osallistuvan suurvallan Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä sekä kariuttamaan mahdollisen nopean rauhan aikaansaamisen Ukrainasssa.Ja tämä kaikki heidän itsekkyytensä ja omien etujen tavoittelunsa takia! Jos mikä niin tällainen ajattelu ja toiminta on Suomelle kohtalokasta !
Mitä mieltä tästä on Suomen kansa ? Salliko se näin toimittavan sen nimissä ? Sen mielipidettä tällaisesta ” vaihtoehdosta ” Euroopalle ja Suomelle ei nytkään tietenkään kysytä, kuten ei kysytty Natoon liittymisestäkään, jolla nyt pelataan rauhaa vastaan. Vasemmistoliitonkaan päättäjät eivät ole varmaan kiinnostuneet tietämään, mitä sen kannattajat ajattelevat tästä heidän ” kansallisesta yhteisymmärryksestä ”, siis yhdenmukaisesta ajattelusta ja toiminnasta laita-ja äärioikeiston kanssa ?
Meistä tehtiin pistooliperverssien jenkkien sylirakkeja jo isäntämaasopimuksella v. 2013.
Ja vieläpä salaa!
Ranskan presidentti Macron paukuttelee henkseleitään kasvattaakseen Euroopassa ja Natossa arvovaltaansa , joka on heikoilla hänen omassa EU-ja Nato-kotimaassaan. Macronin Pariisissa Ukrainan ja EU:n tilanteen takia järjestämä kiireellinen ” turvallisuuskokous ” näytti olevankin ” aivokuolleen ” ( kuten Macron sitä kuvaili muutama vuosi sitten ) Naton minikokous ilman Yhdysvaltoja. Siellä pohdittiin sitä, miten saataisiin jatkettua Ukrainan aseistamista ja sen käymää sotaa ja saarrettua Venäjää. Ja sitä miten saataisiin kasvatettua militarismia ja asevarustelua Euroopassa …ja ihme kyllä miten saataisiin liittolaisen Yhdysvaltojen tuki Ukrainan sodan jatkamiseksi ja Venäjän saartamiseksi nyt kun Trump on sotkenut eurooppalaisten pasmat ja rauha on näköpiirissä Ukrainassa.
Pariisin videokokoukseen osallistuneen Suomen presidentti Stubbin tämäniltaiset lausunnot olivat ihan samansuuntaisia Venäjä-vastaisia ja sotaalietsovia puheita, kuin pääministeri Orpon eiliset puheet vain sillä erolla, että Stubb esitti ne hienostuneemmin ja rauhoitellen , ettei tässä mitään hätää ja syytä hysteriaan, koska mennään oma turvallisuus edellä. Hän sanoi, että meidän on vakuutettava , siis Euroopan, on vakuutettava Yhdysvallat siitä, että Ukraina ei voi hävitä sotaa ! Siis Yhdysvaltojenkin on tunnustettava, että Venäjän on hävittävä sota, jossa se on niskan päällä ? Trump tietää enemmän tämän sodan juurisysitä kuin ysikään Euroopan johtaja. Nykyisten Suomen valtionjohtajien puheissa ilmenee sitä suuruudenhulluutta, jota ilmeni ennen Toista Maailmansotaa, siis sitä talvi-ja jatkosotaa. Sieltä sodasta Suomi tuli koipien välissä kuin hakattu ja pelokas koira. Tässä suhteessa historia toistaa itseään, mutta nyt ennennäkemättömissä olosuhteissa. Ilmeisesti presidentti Stubb luulee nyt suomalaisten ja eurooppalaisten voivan saada Trump muuttamaan mieltään ja tottelemaan heidän ja Zelenskyin pakkomielteistä tahtoa jatkaa sotimista ja siten kääntää sodan suunta…lopultakin entistäkin tuhoisammaksi Ukrainalle. Tämä olisi tietenkin edullista Euroopan aseteollisuudelle…mutta ei sodan ensimmäisille asianosaisille eli ukrainalaisille.
Mihin Euroopalle vaihtoehtoiseen tulokseen nämä eurooppalaiset ” rauhanneuvottelijat ” tähtäävät ja uskovat pääsevänsä ? Siihen, mihin he ovat tähdänneet Ukrainan sodan alkamisesta lähtien : Venäjän saartamiseen , sodan laajentamiseen koskemaan koko Eurooppaa ja lopulta koko maailmaa. Ja tämä kaikki olisi nyt vain Trumpin ja Putinin vika ? Ja tämä kaikki lopulta vain eurooppalaisten oman ja Zelenskyin omanarvontunnon ja ” arvovallan ” kohottamisen ja asevarustelun takia, nyt kun heidät on mitattu matalalle liittolaisensa Yhdysvaltojen silmissä. Nyt pitää Euroopan ja Suomen ” näyttää lihaksia ”…Amerikalle ja Putinille, kuten sotaministeri Häkkänen on sanonut ! Miten tässä pullistelussa käy ? Tämä on itsekästä rauhanvastaista ajattelua ja toimintaa. Nämä ” rauhanneuvottelijat ” eivät nyt halua RAUHAA vaihtoehdoksi Eurooppaan vaan asevarustelua ja sen tarvitsemaa SOTAA !
piti olla …” sieltä sodasta Suomi tuli häntä koipien välissä kuin hakattu ja pelokas koira ”.
Herrewyn, kaivapa nyt historian oppikirja esiin, ja tutki siitä Venäjän edesottamuksia täällä Pohjolassa. Jos nyt ei mennä 1700-lukua kauemmas, niin mainittakoon Suuri Pohjan sota ja isoviha, nk hattujen sota ja pikkuviha, Suomen sota, kansalaissota, talvisota ja jatkosota. Että jos nyt ei niuhoteta pikkuasioistą (kuten rajojen siirtely Tarton rauhan jälkeen, sotasyyllisyys ja -korvaukset), niin oikeastaanhan tässä on oltu ihan kavereita – vai kuinka?
Suomalainen etunimenikin kyllä on tiedossa. Siis olen Suomessa syntynyt ja vielä Suomen kansalainen. Kouluaikoina Suomessa sain aina kympin historiassa, ja se oli yksi niistä eniten pitämistäni oppiaineista vieraiden kielten ja kulttuurien ohella. Isäni ja tätini ovat kertoneet usein tuosta kansalaissodaksi nimittämästäsi verisestä sisällissodan valtataistelusta suomalaisten kesken ( ! ) sekä Toisen Maailmansodan aikaisesta nk. Talvisodasta ja Jatkosodasta, joihin he olivat osallistuneet itse. Ne olivat traumaattisia kokemuksia. Niitä ei pitäisi toistaa. Sota ei olemitâän virtuaalista leikittelyä, vaan todellista tappamista ja veren vuodatusta, tuskaa ja traumaa kaikille osapuolille. Suomihan oli näiden viimeisten sotien aikaan liittoutunut Hitlerin natsi-Saksan kanssa… ja muistaakseni juuri venäläisiä tarvittiin sodan lopussa ajamaan natsijoukot pois Lapista, jossa ne olivat tehneet valtavaa tuhoa.
Lisäksi olen tutustunut eri maiden historiaan yhteiskuntatieteiden ja journalistiikan opintojen ja tutkivan journalistisen työn kautta , sekä erityisesti monissa maissa eläessäni, Venäjälläkin. Tämän melko pitkän elämäni aikana olen oppinut avarakatseisuutta ja näkemään maailmanmenon monelta kantilta, eikä vain ahtaasti nykyisen Suomen pinttyneestä näkökulmasta.
Tietysti voin kaivaa suomenkieliset historian oppikirjani esiin, sillä ne ovat minulla vielä tallella, lyseon uskontojen historia-kirjaa myöten. Mielestäni niistä ei tässä nykytilanteessa ole kuintenkaan Suomen ja Venäjän suhteiden selittäjiksi. Historia ei toista itseään. Emme voi palata menneisyyteen sellaisenaan kuin se on ollut, sillä maailma on muuttunut sitten Suuren Pohjan sodan ja Isovihan ja talvisodan ajoista, ja se muuttuu koko ajan. Tämän maailman muuttumisen on huomannut jopa ” Suomen paras ystävä ” Joe Biden, joka johdatteli Suomen Natoon nimenomaan pelotteluun tukeutuvan ” Venäjän uhan ” takia. Suomen silloiset geopoliittisesti heikkotietoiset ja Ukrainan sodasta säikähtäneet poliittiset päättäjät tarttuivat Bidenin hallinnon heittämään ( sittemmin hirttoköydeksi osoittautuneeseen ) ” pelastusköyteen ” kuin kärpäset liimapaperiin!
Historia ei ole jähmettynyttä Suomen ja Venäjän suhteidenkaan osalta, vaikka suomalaiset näkyvätkin kulkevan jälkijunassa tämän suhteen. Tämä jähmettymättömyys näkyy nyt mm.Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden liikkuvuudessa ja muuttumisessa.
Suomen valtaapitävien oletus vakavasta Venäjän uhasta Suomelle Ukrainan sodan takia perustuu ensisijaisesti keinotekoisesi luotuun pelkoon, kollektiviseen hysteriaan , paniikkiin ja nimenomaan niihin muinaisiin fanaattisiin historiallisiin mielikuviin Venäjän vihamielisyydestä Suomea kohtaan. Sotien ja vihoittelun syynä ei yleensä ole ainoastaan yhden osapuolen aiheeton hyökkäysinto ja toisen osapuolen puhdas puolustustautuminen. Näin oli noiden mainitsemiesi sotienkin osalta. Ja näin on Ukrainankin sodan osalta. ( kts. mm.Mr.Trumpin viimeiset huomiot Ukrainan sodasta ). Mr.Trump tietää nyt mistä siinä on kyse. En ole Trumpin kannattaja, mutta hän ilmeisesti aikoo muuttaa Ukrainan ja Venäjän välisen histtoriankulun toisenlaiseksi kuin se on tänään. Tulevaisuus näyttää mitä se lopulta on.
Ukrainan presidentin virkaa hoitava Mr.Zelenskyi arvostelee Mr.Trumpia siitä, että hän on päästänyt Mr.Putinin , siis Venäjän eristyksistä. Mr.Zelenskyin ja häntä ehdoitta tukevien Suomen poliittisten päättäjien mielestä kai Yhdysvaltojen ja Venäjän pitäisi vihoitella ja sotia keskenään ikuisesti ? Rauhaa ei saisi missään tapauksessa solmia nyt näiden Ukrainan sotaan osallistuvien ydinaseita omaavien suurvaltojen kesken ? Tästä olisi tietysti Suomelle hyötyä. Se voisi perustella ainakin väittämiään mm. Venäjän uhasta. Eikö mikään muu todellisuudessa uhkaa Suomea kuin Venäjä, ja millä tavoin ja minkä takia ?
Pitkän yhteisen historiansa aikana Suomi ja Venäjä eivät ole olleet vain sodassa keskenään. Ei kovinkaan kauan sitten Suomi on osannut pitkään elää Venäjän kanssa sovussa. Suhteiden katkaisemisesta ja nykyisestä vihoittelusta ei ole ollut muuta kuin haittaa Suomelle. Miksi tätä sopua ja yhteisymmärrystä ei kannattaisi yrittää rakentaa uudelleen ? Eikö Ukrainan sodan päätyttyä vaihtoehtona uhittelulla ja provosoimiselle ja sotimiselle voisi olla Suomen ja Venäjän välisten diplomaattisten, poliittisten , kaupallisten ja kulttuurisuhteiden normalisointi ? Sen ei tarvitsisi olla ” suomettumista ”.
Siksikö suhteita Venäjän kanssa ei voitaisi normalisoida, koska Venäjään ei voi luottaa, kuten Suomen valtionjohto väittää ? Voidaanko nyt paremmin luottaa Yhdysvaltoihin ? Ja jos, niin missä suhteessa ? Vain ” turvatakuiden ” antajanako ? Luulenpa, ettei edes siinä.
Eiköhän Ukrainan sodan jälkeen Venäjällä ole muuta tekemistä kuin siirtyä sodasta toiseen ja hyökätä Suomeen ?? Eihän Venäjä ole näiden kolmen vuoden aikana aikonut hyökätä tai hyökännyt sotilaallisesti Suomeen, vaikka Suomi on osallistunut sen vastaiseen Ukrainan sotimisen rahoittamiseen ja Ukrainan aseistamiseen, ja provosoinut monin tavoin ( mm.Naton Itämeren operaatioilla ja Suomen ” miehittämisellä ” Naton ja Yhdysvaltojen joukoilla ) ?
Suomen päättäjillä pitäisi nyt olla rohkeutta tunnustaa ja korjata vihdoin virheensä , ja toteuttaa oma uudenlainen ulko-ja turvallisuuspoliittinen linja myöskin Venäjän suuntaan, eikä jähmettyä nyt taaksejääneen kaipuuseen. RAUHA on aina parempi vaihtoehto Suomen hyvinvoinnille , kuin uhittelu ja sota. Rauha on parempi vaihtoehto kuin sotiminen myös bisneksen kasvattamiselle , joka näkyy nyt olevan Suomen valtaapitävlle ensisijaista. Ja hyvien kulttuurisuhteiden palauttaminen naapureiden kesken edistäisi molemminpuolista kansojemme keskinäistä tuntemista ja ymmärrystä.
Venäjä on tosiaankin usein hyökkäillyt naapureidensa kimppuun milloin länteen, etelään tai itään, mutta muutaman kerran on käynyt niin että Venäjällekin on hyökätty:
Puolalaiset 1605, ruotsalaiset Kaarle XII:sta johdolla itäisen maakunnan suomalaiset mukana joukon jatkona, Napoleon 1812, josta sotaretkestä tuli katastrofi Ranskan armeijalle, sekä saksalaiset 1914 ja uudemman kerran 1941, joka oli myös katastrofi Hitlerin armeijalle.
Barbarossa eli Saksan hyökkäys Venäjälle yhdessä suomalaisten ja muiden kanssasotijoiden kanssa vuonna 1941 on suomalaisten kannalta sikäli raskauttava asia, että Saksan sodanjohdon tarkoituksena oli ensinnäkin surmata kaikki juutalaiset ja bolsevikit, sekä näännyttää suurin osa venäläisväestöstä nälkään, jäljelle jääneet olisivat herrakansan orjatyöläisiä.
Suomen johtajat ja sotilaat tosin eivät tienneet saksalaisten aikomasta suuresta etnisestä puhdistuksesta sodan alkaessa; mutta viimeistään 1943 mennesssä monet heistä tiesivät mitä saksalaiset puuhasivat siviiliväestön suhteen, mutta nootteja ei lähetetty Berliiniin kansanmurhan lopettamiseksi.
Tavalliset sotilaat saivat tietää vasta sodan jälkeen saksalaisten hirmuteoista Venäjällä, Saksassa ja muualla Euroopassa. Virallinen sodanjohdon selitys hyökkäykseen lähdettyä oli ”paremmin puolustettavat rajat Venäjän uhkaa vastaan.” Kaikkea ei sotilaille eikä kansalle kerrottu silloin eikä kerrota nytkään.
Vanhempieni ja sukulaisteni kokemien sotien lisäksi eräs sota on vaikuttanut konkreettisesti elämäni kulkuun. Siinä sodassa Venäjä ei ollut hyökkäävänä osapuolena, vaan Yhdysvaltojen tukema imperialistinen Israel, joka nytkin tuhoaa ihmisten elämää Gazassa ja Länsirannalla ja myöskin Libanonissa.
PS.:
Laajaa monenkielistä kirjastoani penkoessani löysin mm. Suomen, Ranskan, Israelin, Palestiinan, ym. Lähi-Idän maiden , Aasian , Afrikan ja Etelä-ja Väli- ja Pohjois-Amerikan maiden historiaan sekä Yhdysvaltojen historiaa käsitteleviä kirjoja. Näistä viimemainituista mainittakoon esim. John Kenneth Galbraithin v. 1971 kirjoittama ” Economics, Peace and Laughter ”, jossa on luku nimeltä ” Peace and the Rest of the World”. Kirjastossani on useita Venäjänkin historiaa käsitteleviä suomen-venäjän-, ranskan- , saksan- ja englanninkielisiä teoksia. Olenkin tutustunut Venäjän historiaan ja jopa venäläisten itsensä kirjoittamaan Venäjän v.:n 1917 vallankumouksen jälkeiseen kommunistisen puolueen historiaan , sekä Moskovan , Pietarin ja useiden muiden Venäjän paikkakuntien historiaan ja perimätietoon ja Venäjän suhteisiin Suomen kanssa vuosisatojen kuluessa. On tullut myös luettua monenlaista ja monensuuntaista muutakin kuin kirjastossani olevaa kirjallisuutta aiheesta.Ja kirjoitettuakin historiallisista aiheista. Entä itsesi hallussa oleva ja lukemasi historiaan liittyvä kirjallisuus J.Jörgensen, mitä sieltä löytyy puolustamaan Suomen nykyistä poliittista Venäjä-vastaista suuntausta ?
Jäi mainitsematta sekin, että olen toiminut yhteiskunnallisena aktivistina mm.Suomessa ja Ranskassa pääaiheenani kansainvälinen ja geopolitiikka.
Jos ja kun KU:n blogi lopetetaan, ehdotan Eevalle, Pentin siskolle, että kirjoittelua voisi jatkaa kommentoijana / kolumnistina Naapuriseuran Sanomissa, jossa varmastikin kelpaisi sujuvasti kirjoitettu historiatietoinen ja russofobiasta vapaa teksti.
Pentillekin se voisi olla yksi foorumi tuoda Venäjä-tietämystään framille.
Ja kaikille muillekin, joiden mielestä Putin ja Venäjä eivät ole sitä, mitä kaikki Ilta- ja Aamu-pulut päivät pääksytysten ovat toitottaneet, päiväpuluista puhumattakaan
Olen lukenut näitä Eevan kommentteja, jotka eivät mene kategoriaan ”puhuu vähän, mutta asiaa”. Paljokin teksti voi olla täyttä asiaa.
Lopettamispäätöksestä muistan sen edellisen aikomuksen, joka sitten peruttiin.
Aikaisemmin blogit oli luontevasti napsautettavissa lehden verkkosivuilta esille, mutta perumisen perumisen seurauksena ne eivät ole enää olleet verkkolehteen linkitettynä, vaan ”piilotettiin” erilliseksi alustaksi, jonka löytämiseksi pitää selaimen hakukenttään syöttää ”ku blogit”.
Koska se oli aikaisemminkin ainoa ”lehdessä” kiinnostanut sisältö, löysin tieni sen ääreen, mutta kaikilla verkkolehden lukijoilla tuskin on hajuakaan, että tällainen blogi on ollut tarjolla.
Mutta, kutakin aikansa, sano.
Kiitos Ilari Kianto luottamuksestasi.Olen pitänyt sinunkin ( jos saan sinutella ? ) kommenttejasi huomionarvoisina.Tosinaan olenkin etsinyt vain niitä, koska niissäkin puhutaan asiaa. Ja toisaalta ne ovat ironisen hupaisia. Huumoria tässä kyllä tarvitaan , jotta voi jaksaa kuunnella ja katsella noiden kaikkien eurooppalaisten ” pöljästien ” touhuja. Välillä minultakin katkeaa pinna, mutta erään suomalaisen ystäväni antama varapäre on aina pelastanut tiukan paikan tullen. Ei nyt tapahtuvaa saa antaa tapahtua ilman siihen reagoimista. Olen ainakin toistaiseksi voinut näin tehdä ” etänä ”, kun en näin kaukaa ole valitettavasti voinut osallistua suoraan poliitiseen toimintaan Suomessa. Enkä ole tällä reagoimisella varmaan saanut vain ystäviä. Ei se minua pelota.Ei väliä, olen tottunut kaikkeen ja suhtautumaan pragmaattisesti hankalissakin tilanteissa.
Penankaan teksteistä ei puutu ironiaa ja puhtia. Kaikenlisäksi hänen Pohjoismaiden, Suomen ja Venäjän historian tuntemusta kannattaisi hyödyntää paremmin, kuin mitä KUn blogissa voi tehdä.
Ehdotuksesi on harkittavissa. Olenkin katsellut tuon Naapuriseuran Sanomien tekstiä ja kommentteja. Ne ovat useimmiten ryssofobiasta vapaita ja hyvin asioihin perehtyneitä. Eikä russofobiasta vapauden tarvitse merkitä sitä, että kaikki Venäjältä tuleva olisi vain hyvää ja kaunista. Sielläkin on parantamisen varaa. Yliampumista sentään pitäisi välttää. En vaan oikein tiedä miten voisin olla hyödyksi, kun en ole mikään varsinainen näiden asioiden ” ammattiasiantuntija ” , kuten esim.Ylen siteeraamat esiintyjät tuppaavat olemaan ? Mitä pitäisi kertoa, mistä pitäisi puhua , mitkä aiheet kiinnostavat ? Voisitko neuvoa schto delat ?
Kiitosta vaan positiivisesta palautteesta.
En nyt oikein osaa neuvoa muuta kuin, että kirjoittaa, jos kirjoituttaa. Voihan sitä kokeilla ensin kommenttipuolella, niinkuin täälläkin, ja jos tulee mieleen jotain kolumnin tms. tapaista, voisi tarjota sitä toimitukseen tai päätoimittajalle suoraan.
Itse ei enää jaksa oikein aktiivisesti minnekään mitään kommentoida, kun vaarana on itsensä toistaminen, jossa samoja asioita tulee jauhettua eri variaatioin.
Jos on lukenut esim. Väyrysen blogia, pääsee helposti jyvälle, mitä tarkoitan. Enkä tällä tarkoita Paavoa mollata ollenkaan, kunhan totesin.
Ei kirjoituksilla maailmaa paranneta, jos ei pahennetakaan, mutta koska kirjoittaminen on sekä ajattelua että toimintaa, jotka molemmat edistävät omaa hyvinvointia, ja koska sanoja ja lauseita maailmaan mahtuu, niin se ei ole yhtään hulluimmasta päästä käyttää aikaansa.
Toisaalta myös, liike on tärkeämpi kuin päämäärä.
Mutta valtamedian lukeminen ja kuunteleminen on saanut jäädä lähes tyystin, koska se rassaa hermoja, ja on parempaa tekemistä. Kuten vaikkapa kirjoittaminen.
Tämän blogin kirjoittaja Matti Vesa Volanen on se ensimmäisen kiitoksen saaja, sillä hän on sallinut sanojeni pulputa ( monesti liiankin paljon ) ja muidenkin mielipiteiden tulla esille ! ” Volanen vasemmalta ” tässä on se ” pääsyyllinen ” ajatusten liitämisen aiheuttamiseen. Hänenhän huomioista tässä blogissa on alunperin kyse, vaikka me kommentoijat usein huitelemmekin asian vierestä. Pyydän anteeksi puhetulvaani, en ole halunnut ottaa blogin kirjoittajalle kuuluvaa paikkaa. Kiitos ennenkaikkea hänelle kiinnostusta ja mielipiteenvaihtoa nostattavista kirjoituksista ! Tämän monenlaisten mielipiteiden salliminen kun alkaa olla harvinaista Suomessa, jossa demokratia ja mielipiteenvapaus senkun kaventuu ja ajattelun yhdenmukaisuus on vallitsevana.
Tietysti kommentointi ja kirjoittelu pitää meidän kaikkien mielenvireyttä yllä. Aivot eivät pääse näin tehdessä ihan pahasti rappeutumaan. Ne pysyvät aktiivisina. Itselläni tahtoo olla usein liiankin paljon sanottavaa pitkän hiljaisuuden jälkeen, varsinkin vanhentuneella ja ruostumassa olevalla äidinkielelläni, jota en ole käyttänyt päivittäin yli viiteenkymmeneen vuoteen. Siksikin kommenttini ovat olleet kyllästyttävän pitkiä ja teksti monesti itseään toistavaa. Ja muutenkin olen puhelias, kun saan siihen mahdollisuuden. Kuuntelen mieluiten vanhanaikaiseen tapaan radiota enkä seuraa kuin muutamaa tarkoin valittua nk.valtamediaa. Näin ei tukehdu informaatio-ja valeinformaatiotulvaan eikä hermostu , kun asettaa rajat. Yritettävä on silti rupatella silloin ,kun siihen on aihetta. Ja nyt jurnuttamiseenkin on tosiaan aihetta.
Jatketaan muualla, jos nämä blogit suljetaan.
Toisaalta asioiden toistaminen on yksi psykologisen vaikuttamisen keinoista. Tätä psykologista asettahan Suomen hallitsijat käyttävät toitottaessaan jatkuvasti puheissaan Venäjä-vastaisuutta ja luodessaan Venäjän pelkoa ja vihaa venäläisiä kohtaan. Ja tämä tarttuu suomalaisiin, varsinkin niihin, jotka eivät tunne Venäjää, eivätkä tiedä mistä on pohjimmiltaan kyse. Pelätään sitä, mitä ei tunneta. Sitähän se vieraanpelko on.
Tästä toistamisen avulla vaikuttamisesta mainittakoon nyt uutta Itämerellä ( ! ) tapahtunutta kaapelirikkoa kommentoineen sisäministeri Mari Rantasen ( ps.) vihjaus, että niitä kaapelirikkoja on tapahtunut niin paljon, että sattuman mahdollisuus on kyllä varsin pieni. Tämä ministerin epäilyä kasvattava toteamus siis ennen tutkimusta ja näyttöä rikkoutumisen aiheuttajasta ! Rantanen sanoi lisäksi, että meidän pitää tänä päivänä olla valmiina, tuli uhka sitten maalta, mereltä tai ilmasta. Rantasen mukaaan uhka on siis tulossa jostakin. Tällainen ministeritason lausunto kasvattaa pelkoa.
Myös EU:n varapuheenjohtaja Henna Virkkunen ( kok.) on todennut, että viime ajat ovat osoittaneet, että lähes kaikkea on mahdollista käyttää aseena EU:ta vastaan. Hänkin mainitsi mm.kaapelit. Samassa yhteydessä Virkkunen puhui myös Venäjän ” varjolaivastosta ”. Tämäkin puhe lisää epäilyä ja pelkoa. Suomalaisia pidetään ” kurissa” levittämällä epäilyjä, pelkoa ja vihaa, etenkin Venäjää kohtaan. Siihen lisänä muu manipulointi ja sensuroiminen. Näin tukahdutettuina suomalaiset eivät kykene toimimaan. Paitsi onneksi muutamat asioista perillä olevat tahot. Näin vihjailemalla ja pelottelemalla saadaan suomalaiset hyväksymään Suomen asevarustelun kasvattamisen sekä Naton ja Yhdysvaltojen toiminnan Suomen maaperällä ja niistä koituvat lisämenot, vaikka heidän hyvinvointiinsa leikataankin samalla valtava lovi. Valtaapitävien vastustajienkin pitää osata käyttää tätä psykologisen vaikuttamisen keinoa sanomansa perillesaattamiseksi.
Toisaalta asioiden toistaminen on yksi psykologisen vaikuttamisen keinoista. Tätä psykologista asettahan Suomen hallitsijat käyttävät toitottaessaan jatkuvasti puheissaan Venäjä-vastaisuutta ja luodessaan Venäjän pelkoa ja vihaa venäläisiä kohtaan. Ja tämä tarttuu suomalaisiin, varsinkin niihin, jotka eivät tunne Venäjää, eivätkä tiedä mistä on pohjimmiltaan kyse. Pelätään sitä, mitä ei tunneta. Sitähän se vieraanpelko on.
Tästä toistamisen avulla vaikuttamisesta mainittakoon nyt uutta Itämerellä ( ! ) tapahtunutta kaapelirikkoa kommentoineen sisäministeri Mari Rantasen ( ps.) vihjaus, että niitä kaapelirikkoja on tapahtunut niin paljon, että sattuman mahdollisuus on kyllä varsin pieni. Tämä ministerin epäilyä kasvattava toteamus siis ennen tutkimusta ja näyttöä rikkoutumisen aiheuttajasta ! Rantanen sanoi lisäksi, että meidän pitää tänä päivänä olla valmiina, tuli uhka sitten maalta, mereltä tai ilmasta. Rantasen mukaaan uhka on siis tulossa jostakin. Tällainen ministeritason lausunto kasvattaa pelkoa.
Myös EU:n varapuheenjohtaja Henna Virkkunen ( kok.) on todennut, että viime ajat ovat osoittaneet, että lähes kaikkea on mahdollista käyttää aseena EU:ta vastaan. Hänkin mainitsi mm.kaapelit. Samassa yhteydessä Virkkunen puhui myös Venäjän ” varjolaivastosta ”. Tämäkin puhe lisää epäilyä ja pelkoa. Suomalaisia pidetään ” kurissa” levittämällä epäilyjä, pelkoa ja vihaa, etenkin Venäjää kohtaan. Siihen lisänä muu manipulointi ja sensuroiminen. Näin tukahdutettuina suomalaiset eivät kykene toimimaan. Paitsi onneksi muutamat asioista perillä olevat tahot. Näin vihjailemalla ja pelottelemalla saadaan suomalaiset hyväksymään Suomen asevarustelun kasvattamisen sekä Naton ja Yhdysvaltojen toiminnan Suomen maaperällä ja niistä koituvat lisämenot, vaikka heidän hyvinvointiinsa leikataankin samalla valtava lovi. Valtaapitävien vastustajienkin pitää osata käyttää tätä psykologisen vaikuttamisen keinoa sanomansa perillesaattamiseksi.
Ei pidä paikkansa, että samanlainen kommenttini on jo olemassa, kuten tämän kommentin sensurointia yrittävä taho väittää. Tässä kerrotut asiat ovat tämänpäiväisiä.En ole voinut puhua niistä eilen.
Anteeksi kun tuli kaksi kertaa tämä kommentti.Se kun ei ensiksi mennyt läpi.
Arvoisa rouva Eeva, otaksun sinun tehneen vahvan huomion siitä, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli juuri palatakseni kansainvälisyysteemaasi edellä olevassa kommentissasi.
Yksistään suomalaisen oikeiston harrastama hysteerinen NATO- ja MAGA- itsetyydytys on pelkkää ajanvietettä, jossa fantasiointien tulokset lentävät seinille. Eikä se johda mihinkään, eikä edes auta yhtään mitään!
Suomi on pelkkä surkea moukka isoisten shakkilaudalla! Helposti uhrattava pelinappula, EIKÄ MITÄÄN MUUTA.
Anteeksi käyttämäni ”ranskalainen” kielikuva, mutta mistään sen monimutkaisemmasta ei ole kyse.
Pohjavireenä oikeistolla tässä on amerikkalaisten tolkuton apinointi pelkotilojen levittämisessä.
Kas kun eivät sentään pyydä/vaadi NRA:ta (USA:n kansallista kivääriyhdistystä) perustamaan haaraosastoaan tänne!
Kiitos huomiostasi Esa Rintamäki. Olen kyllä huomannut sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja maailmanmitassa. Niinhän se on, että Suomi on vain isojen pelaajien shakkilaudalla mokuna ( sotilaana ) eli välikappaleena, ihan kuten Ukrainakin. Suomen johtajien pitäisi osata pelata shakkinsa kuitenkin paremmin kuin tekevät, muuten on edessä nopea shakki ja matti. Mokua ei tarvitse aina uhrata, siitä kun voi olla hyötyäkin , kunhan osataan sijoittaa se oikein ja strategisiin paikkoihin. Eiköhän valoa pilkahda jostakin päin, kunhan suomalaiset, vasemmistolaiset mukaanlukien , ymmärtävät tämän. Vai onko heidät niin pahasti aivopesty, että heidän parantumisestaan ei ole mitään toivoa ? Suomalaisten pitäisi nyt silti yrittää tosissaan ryhdistäytyä valtionjohtajiensa fanaattista asennoitumista ja toimintaa vastaan!
Meilläpäin ollaan kovasti tuohtuneita ja noustu Macronin suunnitelmia vastaan. Emme halua joutua uudelleen tämän demokratian tuhoajan ja muiden eurooppalaisten tomppelien johtajien pelin maksajiksi, kun muita rahanreikiä ammottaa kaikkialla.
Amerikkalaisten asenne Ranskaa kohtaan lienee muistuma ajalta, kun de Gaulle näytti keskisormea jenkeille, kun nämä olisivat paisuttaneet arvovaltaansa koskemaan Euroopan sisäisiä asioita noin vain.
De Gaullen asenne on hyvä esimerkki siitä kuinka laittaa oma isänmaa etusijalle. Vanhaa kokenutta kenraalia ei pystytty pelottelemaan!
Perinteet velvoittavat, on Ranskassa hyvin tiedossa.
Täällä kuulee vaan lampaiksi pukeutuneiden lampaiden surkeaa määkinää!!! Ja suomalainen oikeistopolitikoitsija maastoutuu alta aikayksikön, kun paperitiikeri mylvähtää.
Kenraali De Gaulle työnsi Naton ulos Ranskasta v.1966. Ranska liittyi uudestaan Naton jäsneksi kymmenen vuotta sen jälkeen v.1996.
Sotia kokeneella ja pelottomalla oikeistopoliitikolla De Gaullella oli järkiperäinen näkemys Euroopan ja isänmaan turvallisuudesta ja puolustuksesta. Sotilaallista ja poliittista kulttuuria vailla oleva bisnesmies Macron uskoo ja uskottelee muille vaalivansa De Gaullen perintöä, vaikka hänen käsityksensä Euroopan ja Ranskan turvallisuudesta ja puolustuksesta eroavatkin melkoisesti De Gaullen käsityksistä. Tosin Euroopan tilanne on muuttunut niiltä De Gaullen ajoilta, mutta kyllä Nato ja Yhdysvallat pitäisi saada nytkin pois puuttumasta Euroopan sisäisiin asioihin.
Presidentti Macronilla on mirage ( = kangastus ) siitä, että Ukrainaa ja Eurooppaa puolustavat parhaiten Mirage- ja Rafale- ( = sarjatuli eli luotisuihku ) hävittäjät ynnä muu massiivinen asekalusto, Ranskalla hallussaan olevat ydinaseet mukaanlukien. Hän luulee niiden muodostavan niin vahvan pelotteen, että niillä torjutaan mahdollinen hyökkäys Eurooppaan. Bisnesmies Macron yrittää nyt päästä johtavaan asemaan Euroopassa ” taitavana sotapäällikkönä ”… Yhdysvaltojenkin silmissä. Nyt 24.2.25 tulevan Washingtonin vierailunsa aikana hän aikoo ilmoituksensa mukaan esittää oman näkemyksensä bisnesmies- presidentti Trumpille ainoana Ukrainan ja Euroopan turvallisuus-ja puolustusvaihtoehtona. Macron yrittää saada Trumpin vakuuttuneeksi siitä, että hänen suunnitelmansa Euroopalle on ainoa ja oikeutettu. Siis siitä, että vain asetavarustelua ja ” pelotetta ” lisäämällä voidaan parhaiten taata rauha ja turvallisuus Ukrainassa ja Euroopassa. Katsotaanpa miten Macronin kukkoilussa käy. Mitähän De Gaulle ajattelisi tästä Macronin kangastuksesta ?
korjaus : piti olla :” …ja otti paikkansa takaisin sen sotilaskomiteassa Comité militaire’issa v.1996.
Vieraillessaan Valkoisessa talossa presidentti Macron aikoo sanoa itseään vahvemmalle presidentti Trumpille, ettei tämä voi olla heikko Putinin edessä. Vaikuttaako tällainen lapsellinen lörpötys Trumpiin, se on sitten eri asia kuin Macronin suunnitelmat ja luulot. Se nähdään ensi maanantaina. Joka tapauksessa Macron pyrkii jatkamaan sotaa Ukrainassa Putinin kaatamiseksi ja Ukrainan voittoon asti…tietysti ranskalaisin asein ja miesvoimin.
Euroopan johtajat puhuvat vain ” turvallisuusstruktuurista ” yms. sotilasteknisistä asioista eivätkä juuri lainkaan ihmisistä tämän suunnittelemansa mylläkän pyörteissä. France Inter-radio haastatteli jokin aika sitten ukrainalaisia Donbassin alueella sijaitsevassa kylässä, jonka asukkaista suurin osa on jäänyt kotipaikalleen, eikä ole paennut. Eräs sodan jatkamismahdollisuudesta haastateltu nainen sanoi, ettei hän välitä siitä, että häntä syytetään ” petturuudesta ”, koska on jäänyt kotikylääns, eikä ole paennut venäläisiä. Hän selitti , että hän ja perheensä haluaa mieluummin elää rauhan vallitessa Venäjän alaisuudessa , kuin jatkuvan sodan kauhujen keskellä Ukrainassa. Tällaisia ukrainalaisten mielipiteitä ei juuri noteerata Suomessa. Läheskään kaikki ukrainalaiset eivät halua sodan jatkuvan ” voittoon asti ” kuten Mr.Zelenskyi ja häntä tukevat Euroopan johtajat , vaan useimmat ukrainalaiset toivovat rauhan saavuttamista pikaisesti Ukrainassa niin Donbassissa kuin muillakin alueilla.
Suomen ” voimakkaimman ystävän ja suojelijan ” Yhdysvaltojen presidentti Trump on nyt kovasti suomalaistenkin poliitikkojen silmätikkuna. Uutena paljastuksena on se, että jopa Suomen Natoon liittyminen olisi johtunut ” hänen ja Putinin tapaisista ” yhdessä ! Putin ja Trump ovat nyt syyllisiä kaikkien ongelmien syntyyn. Ennen se oli vain Putin, nyt syyllisten joukoon on liitetty myös Putin. Syytellään muita, kun ei uskalleta tunnustaa omia virheitään !Nyt minullakin alkaa olla mitta täysi.Kaikkea sitä kuuleekin ! :
Puolustellessaan Suomen ( hänen hallituksensa ) Natoon liittämispäätöstä entinen Suomen pääministeri Sanna Marin väittää nyt, että Trumpin pelko vauhditti Suomen Nato-päätöstä. Vain hänen itsensäkö osalta ? Edellinen Suomen presidentti , Natoon liittymistä jo pitkään ennen liittymispäätöstä pohjustellut Sauli Niinistö ei ole maininnut missään tällaista syytä Natoon liittymiselle, ei ainakaan vielä. Marin oli sanojensa mukaan huolissaan Trumpin mahdollisesta valtaannoususta. Hän ei halunnut Suomen hakevan Naton jäsenyyttä tilanteessa, jossa ” Trumpin ja Putinin tapaiset ” johtajat olisivat vallassa. Hän siis kiirehti Natoon liittymistä pelätessään ” Trumpin tapaisen johtajan ” uudelleenvalintaa Yhdysvaltojen presidentiksi ? Oliko hän siis suunnitellut Suomen Natoon liittymistä jo SDP:n puheenjohtajakaudellaan tai sitä ennen, tai jo ennen pääministeriksi tuloaan ? Vai jo heti pääministeriksi päästyään ? Marinin puhe ei ole johdonmukaista.
Marin siis tiesi varmuudella , että Ukrainan sota jatkuu, ja Putin ei kuole ja pysyy vallassa v.2024 , ja että Trump valitaan uudelleen Yhdysvaltojen presidentiksi v.2024, ja että tämä uhkaa tehdä Putinin kanssa ” diilin ” sodan ja vihoittelun lopettamisesta Ukrainassa ? Ja siksi hän olisi kiirehtinyt Suomen Nato-jäsenyyttä ? Marin on näin ollen melkoinen selvänäkijä ! Tämä ei kuitenkaan oikein käy selitykseksi. Mistä hän tiesi Trumpin nykyisistä maailmanvalloitussuunnitelmista, kun kukaan Suomen Yhdysvaltojen riippuvuuteen vienyt päättäjäkään ei olisi Natoon liittymisen aikaan uskonut Trumpin toimivan nykyisellä tavalla ? Muiden asiasta päättäneiden poliitikkojen mielestä Suomi liittyi Natoon juuri Yhdysvaltojen rahoittaman ja johtaman Naton antamien ” turvatakuiden ” takia, ja siitä syystä, että päästäisiin Naton levittämän ” ydinsateenvarjon ” alle suojaan, eikä suinkaan Trumpin mahdollisesta uudelleenvalinnasta johtuvan pelon takia ! Muutamat poliitikot väittävät jopa Natoon liittymisen olleen ” tarpeen ” silloisen ja tulevan turvallisuustilanteen ( josta kukaan ei tiennyt silloin vielä mitään) ja nimenomaan Ukrainan sodan ja siitä johtuvan Venäjän uhan takia ! Nyt tämä kaikki näyttää valuvan hiekkaan, kun Yhdysvaltojen ja Naton turvatakuista ei ole enää mitään varmuutta No, joka tapauksessa Natoon liityttiin jonkin uhan ja siitä johtuvan pelon ja paniikin takia. Ja taas ollaan paniikissa ja selitellään. Siinä se on. Sanna Mariniltakin näkyy nyt Trumpin valinnan ja Ukrainassa häämöttävän rauhan mahdollisuuden takia pakka olevan yhtä sekaisin kuin Suomen valtionjohtajilla !
Lisäksi öljyä ( Trumpin amerikkalaista vai Putinin venäläistäkö ? ) russofobian liekkeihin heittäessään Marin uskottelee Venäjän pyrkivän jopa Nato-maihin ! Marinkin puhui kaapeleiden katkomisesta syyttäen niistä Venäjää ( kts.Ylen uutisten juttu Marinin väitteistä 21.2.25 ). Marin ei aio palata Suomen politiikkaan , koska siinä hänelle ei olisi enää mitään tavoitettavissa oltuuan jo pääministerinä. Hän kai havittelee vähintään Suomen presidentin paikkaa palatakseen ? Vai vielä korkeampaa kansainvälistä virkaa? Voi vain kysyä millä eväillä, kun lukee ja kuuntelee hänen nykyisiä puheitaan ?
piti olla …” nyt syyllisten joukkoon on liitetty myös Trump ”
Suomi johtaa Venäjä-vastaista kuoroa, ja muut EU-maat hoilaavat perässä kurkun täydeltä…nuotin vierestä.
Sanna Marinin puhe Venäjän oletetusta hyökkäyksestä Nato-maihin toistaa hänen idolinsa Mr.Zelenskyin pelottelua, jonka mukaan Venäjä olisi valmistelemassa 150 000:n sotilaan lähettämistä Valko-Venäjälle osana suunnitelmaa Nato-maihin hyökkäämisestä v.2026, Baltian maat ensimmäisinä kohteinaan. Näin ” puolustaessaan Eurooppaa ” Venäjän hyökkäykseltä Mr. Zelenskyi voi vaatia Euroopalta lisää tukea sotansa jatkamiseen ” voittoon asti ”. Mutta jos Venäjä aikoo lähitulevaisuudessa hyökätä Nato-maihin, niin tällöinhän Nato-pelote ei toimisi lainkaan !? Miksi sitten Mr.Zelenskyi ja häntä myötäilevä Suomen valtionjohto vaativat sitä Ukrainalle ” turvatakuiksi ” ? Kovin ovat ristiriitaisia nuo Ukrainan ja Suomen päättäjien puolustelut sodan jatkamisen tärkeydestä. Mr.Zelenskyi sai valtavat aploodit Münchenin turvallisuuskonferenssissa vaatiessaan Eurooppaan perustamaan oma armeijansa nyt, kun Yhdysvallat on jättämässä sen oman onnensa nojaan. EU lankeaa taas ansaan.Sitähän se on osannut tehdä Euroopan ja Ukrainan turvallisuuskysymysten osalta Ukrainan sodan alkamisesta lähtien. Ja me eurooppalaiset olemme tässä vain maksajina ja pelinappuloina.
Suomi ei olisi nyt näin naurettavassa asemassa ja hankalassa tilanteessa, jos se ei olisi osallistunut Ukrainan sotaan täysillä panoksilla aseistamalla ja rahoittamalla Ukrainaa, ja jos se ei olisi liittynyt paniikissa Naton jäseneksi.
Nyt on minunkin mitta täysi. Ei tuota eurooppalaisten päättäjien hoopoilua jaksa seurata. On muuta parempaa tekemistä. Kuitenkin, kuten Bob Marley aikoinaan kannusti : ” Stand up! Don’t give up ! ”. Yhdysvalloille, Venäjälle , Suomelle ja Euroopalle on olemassa parempi vaihtoehto kuin sotavarustelu ja sotiminen. Se vaihtoehto on RAUHA.
Mr.Zelenskyi näkyy pitävän eurooppalaisia ja etenkin suomalaisia poliitikkoja typeryksinä, joille voi syöttää minkälaisen tarinan tahansa, kunhan siihen sisällyttää Venäjän uhan. He kun nielaisevat tarinan kakistelematta. Tässä jos missä Mr.Zelenskyi on oikeassa !
Tähän Mr. Zelenskyin huomiointiin voidaan sisällyttää poliitikkojen ohella myöskin eurooppalainen ja etenkin suomalainen valtamedia, ” vasemmistolaisiksi ” itseään nimittävät julkaisut mukaanlukien. Koomikko-presidentti Zelenskyin ansiona voidaan pitää sitä, että nyt kolme vuotta kestäneen Ukrainan taistelua tukevan informaatiosodan aikana hänestä on kehittynyt taitava mielipiteenmuokkaaja ja tehokas agitaattori. Osoituksena tästä oin mm. KU:n tämänpäiväinen päätoimittajan kirjoitus, joka on kuitenkin mielestäni harvinaisen yliampuva, ja melkolailla asioista perillä olevia tahoja järkyttävä, selvästi Suomen valtaapitävän laita-ja äärioikeiston sotakiihkoa puolustava ja tukeva. Ei edes konservatiivinen Hesari ole yltänyt tähän ! Sekin on alkanut ymmärtää mistä on kyse. On tosiaankin aika jättää tällaiseksi muuttunut KU…oman onnensa nojaan.
PS.: Toivotavasti tämä Vasemmistoliiton äänenkannattajassa tänaän julkaistu kirjoitus on vain Ukrainan sodan päättymisen pelossa ja siitä johtuvassa paniikissa tehty harhalyönti !?
Käsittääkseen mistä tässä nyt koko maailmaa ja etenkin Eurooppaa järisyttävässä mylläkässä on tosiasiallisesti kyse , KU:n päätoimittajankin kannattaisi tutustua syvemmin Venäjän menneisyyteen ja nykyisyyteen ( = historiaan ) ja sen taloudellis-poliittisiin suhteisiin Venäjän alueella sijaitsevan Tsetsenian kanssa, sekä Venäjästä eronneen itsenäistyneen Georgian ( Gruusian ) kanssa, ja ihan erikseen Venäjän historiallisiin Ukraina-suhteisiin ja Ukrainan historiaan ja sen lähihistorian poliittisiin todellisiin tapahtumiin varsinkin sen itsenäisyydestä v.1991 lähtien. Hätäisesti kyhätyn ” tilannekatsauksen ” sijasta näiden historiallisten tapahtumien perinpohjainen tuntemus auttaisi tekemään todellisuuteen perustuvan järkiperäisen analyysin noista Tsetseniaa ja Georgiaa koskevien konfliktien syistä ja seurauksista , sekä etenkin meneillään olevasta jo v.2014 alkaneesta Ukrainan ja Venäjän välisestä konfliktista ja sen juurisyistä…ja mm.Yhdysvaltojen osallisuudesta näiden konfliktien syntyyn. Putinin syyttäminen kaikesta on liian helppo ratkaisu puolustelemaan Suomen valtaapitävien nykyistä sodanlietsontaa. Uhoilemisen, syyttelyn ja sotakiihkoilun sijasta suomalaisten poliitikkojen ja median pitäisi kyetä puhumaan ennenkaikkea rauhan mahdollisuudesta ja sen aikaansaamisen tärkeydestä. Sitä ne eivät ainakaan vielä osaa tehdä, vaikka siihen olisi kiireesti tarvetta. Ehkä ne siihen pakotettuina joutuvat puhumaan lopulta rauhastakin ihan lähiaikoina. Tämä olisi kaikkien kannalta toivottavaa.
Lopuksi :
Nyt kun Suomen päättäjien tekemiset ja uskomukset ja väestölle kerrottu tarina eivät vastaakaan todellisuutta ja sitä, mitä odotettiin , niin virheitä ei kuitenkaan tunnusteta, eikä niistä opita mitâän. Ne sälytetään muiden niskoille. Tämä on vissiin sitä ” suomalaista sisua ” ? !
Nyt kun Vladimir Putin haluaa vihdoin neuvotella sodan lopettamisesta ja pysyvästä rauhasta Ukrainassa, niin suomalaiset poliitikot ja media tulkitsevat tämän Putinin ” sodanlietsonnaksi ”…mm. ” Putin ei halua rauhaa ” ja ” Putinin sodanleitsonta uhkaa kaikkia ” -tyyliin. Eiköhän tällainen tulkinta Trumpin ja Putinin rauhansuunnitelmista ole harhaanjohtavaa tiedottamista , siis sitä äärioikeistolle tyypillistä populistista ” vaihtoehtoista ” tai ” muunneltua ” totuutta ?! KU:n juttu puhuu nykyisistä suurvaltojen johtajista hyvin alentavaan sävyyn nimittäen heitä ” ikääntyneiksi miehiksi ”, ikäänkuin heillä ei olisi mitään ymmärrystä nykymaailman menosta ! Ikäänkuin ”ikämiesten ” ( ja ” ikänaisten ” ) pitkäaikaisella kokemuksella ja pitkän tähtäimen ajattelulla ei olisi mitään merkitystä hätäisten ja lyhyellä tähtäimellä maailmaa katselevien nuorempien sukupolvien silmissä. Olkootpa he ketä tahansa, niin tällainen ” ikäihmisten ” aliarvioiminen ja loukkaava puhe heistä ei edistä mitenkään sukupolvien välistä yhteistyötä ja yhteisymmärrystä , ei ilmasto-ja ympäristökysymysten ratkaisussa, eikä varsinkaan muuhun turvallisuuteen ja rauhaan liittyvissä kysymyksissä. ” Ikääntyvien ” ihmisten kokemusta ja asiantuntemusta pitäisi ennemminkin hyödyntää , kuin väheksyä sitä. Vasemmistoliiton nuorentuneen johdonkin pitäisi käsittää tämä. Onneksi en ole Vasemmistoliiton jäsen, ei tarvitse erota siitä !