Risto Murto aloittaa tämän päiväisen kolumninsa HS:ssa (21.03.2025) upeasti:
”SUOMESSA työskentelevät ihmiset ovat tärkein kasvumme lähde. Valtaosan elintasomme kasvusta pitää perustua osaaviin, motivoituneisiin ihmisiin ja heidän yhteistyöhönsä.”
Juuri niin. Mitä pitäisi sitten tehdä? Avata koulutusmarkkinat korkeakoulutukselle! Näinkö saamme Suomeen osaavia, motivoituneita, yhteistyötä tekeviä ihmisiä? Juuri päinvastoin: markkinat murtavat yhteistyön ja rapauttavat kouluttautumismotivaation yksilökohtaiseksi kilpailuksi, jossa raha ja vanhempien sosiaalinen asema ratkaisevat kuten nyt on Murron koulutuksellisessa mallimaassa Etelä-Koreassa. Sitä emme halua Suomeen.
Mitä sitten? Kysymys ei ole vain korkeakoulutuksesta vaan koko talouden perustan siirtymisestä oppimispohjaiseksi (learning economy). Työpaikat ovat nyt opinpaikkoja. Niin opiskelussa kuin työnteossakin vuorottelevat nyt opiskeleva työskentely ja työskentelevä opiskelu läpi koko opinto- ja työhistorian. Tiedon taito ja taidon tieto lomittuvat metodologiseksi osaamiseksi, jossa keskeisenä jäsentäjänä on aikakauden suuret haasteet, nyt kestävän siirtymän toteuttaminen.
Koulutusjärjestelmä on siis muutettava opintojärjestelmäksi, jossa on esi- ja peruskoulu, perusopisto, yliopisto (perus- ja perustavan tutkimuksen linjat) ja – voisiko sanoa – työnopisto.
Tämä merkitsisi tietysti koko sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista tukemaan työskentelevää opiskelua ja opiskelevaa työskentelyä läpi elämän. Samalla se merkitsisi kansakunnan kokonaisaikabudjetin uudelleenjäsentämistä työn, opiskelun ja vapaan ajan suhteen.
Meillä on edessä itse kullakin aivan uskomaton kova sivistystehtävä oppia ekologisen realismin asettamat rajat ja vaatimukset elämäntavallemme. Siinä ei pelkkä ”pölyjen pyyhkiminen sivistyksen päältä” riitä vaan reaalisen luontosuhteemme – työn, tuotannon, kulutuksen – täydellinen uudelleenjäsennys ekologinen demokratia toteuttamisen kautta.
Kuulen jo kysyttävän: mistä rahat? Jos olette vähääkään seuranneet viime viikkojen keskustelua rahasta ja rahoituksesta, niin olette voineet vakuuttua, että rahaa kyllä löytyy, jos tahtoa löytyy.
Nyt pitäisi löytyä rahaa ”osaaviin, motivoituneisiin ihmisiin ja heidän yhteistyöhönsä”, ei kaiken sen tuhoamiseen talouden militarisoimisella ja siten kestävän siirtymän toteuttamisesta luopumisella.
Minun muutaman vuoden takaisia ajatuksia siirtymisestä koulutusjärjestelmästä opintojärjestelmään löytyy mm. täältä
Viite
Murto, R. 2025. Suomen pitää palata koulutuksen suurvallaksi. HS 21.03.2025.
