Johan nyt.
HS antaa pääkirjoituksessaan tänään (08.04.2025) pyyhkeitä presidentti Stubbille oikein olan takaa:
Evan keräämien tietojen mukaan Naton kannatus on laskenut, eikä se yllätä … Stubbilaiseen arvopohjaiseen realismiin kuuluu kaikesta huolimatta Trumpin mielistely, jos se on hinta seuraavalle puhelulle tai golfkierrokselle. Niitä voidaan tarvita, vaikka viimeksi golfkierroksen vaikutus Trumpiin laskettiin tunneissa…. Kansaa valmistellaankin nyt kohtaamaan pettymystä, vaikka Ukrainan tappiosta puhutaan vielä sievistellen ”epäsuotuisana rauhana”. …
Suomen johto lähtee nyt virallisessa viestissään siitä, että Yhdysvaltoihin luotetaan, kunnes toisin todistetaan, eikä Venäjään pidetä yhteyttä. Tämän rinnalla kulisseissa kulkee synkkä analyysi siitä, mihin Yhdysvaltojen ja Venäjän suhde kehittyy. Ei ole ihme, että kansalaisilla on näitä kierroksia seuratessa päät pyörällä. Uskoako puheita vai omia silmiään? … Moni suomalainen varmasti toivoisi voivansa tukea Stubbia, kunhan ensin ymmärtäisi, mihin tämä tarkkaan ottaen pyrkii. Trumpin pelikaveriksi suomalaisia voi kuitenkin olla vaikea johtaa.” (1)
Kovin lyhyt on HS:n päätoimituksen pinna. Se johtunee kovin lyhyestä muistista. Minun sukupolveni muistaa hyvin kun 15. elokuuta 1971 Richard Nixon ilmestyi TV-uutisiin ja ilmoitti, että dollari on irrotettu kultakannasta. Rahan arvon mittana ei ollut enää mitään fyysistä vaan vain luottamus kaupankäynnin osapuoliin, dealien tekijöihin. Rahan määrällä ei enää ollut ylärajaa.
Tämä Nixon shokki (2) avasi oven rahamuotoisen finanssitalouden räjähdysmäiselle kasvulle ja – kuinka ollakaan – siirsi USA alijäämäisen talouden laskujen maksun muille, kierrättäen reservivaluuttadollareita ylijäämätalouksilta takaisin USA:han. Alkoi finanssitalouden globalisaatio, taloudellinen uusliberalismi kulttuuriliberalistisine sanansaattajineen. Ne rantautuivat Suomeen 1980 -luvun loppupuolella: ”kauppa, kauppa, kauppa” – veisi historian päätökseen ja uusliberalismin leviämiseen ylt’ ympäri maailmaa, kuten presidentti Stubb on asian useasti todennut.
Kuitenkin jo 1990- luvun alussa USA:ssa päädyttiin arvioon, että tämä ”pehmeä valta” riitä USA hegemonisen aseman turvaamisessa ja maailman rajallisten voimavarojen jakamisessa USA:n kansallisten intressien mukaan. Kas, kun Putin oligarkkeineen oli estänyt Venäjän suurten luonnonvarantojen siirtämisen kansainvälisen kaupan piiriin lännen ehdoilla.
Olikin siirryttävä ”valtio, valtio, valtio” -voimapolitiikkaan. Niinpä tehtiin ”demokratiasta” julkinen vientituote. Kansankunnat voivat saada suvereenin aseman vain ja jos vain ne toteuttavat ”liberaalidemokratian” ja sitoutuvat USA laatimiin kaupallisiin ”sääntöihin”. Tämä hanke menetti voimaansa jo vuoden 2008 talousromahduksessa, jolloin keskuspankit pelastivat maailmantalouden miljardeilla dollareilla ja aiheuttivat toisaalla omaisuusarvojen yletöntä ansiotonta arvonnousua ja toisaalla rankkoja leikkauksia valtiontalouksiin. Lopullisesti tämä hanke juuttui Ukrainan suurille aroille.
Trumpin shokin tavoite on, kuten oli Nixonin shokinkin, aloittaa ”maailmantalouden hallittu hajottaminen (disintegration)” (2) käyttäen nyt työkalunaan tulleja korkojen sijasta. Jotta tämä olisi mahdollista on muutettava geopoliittista strategiaa: Tullit ovat valtiollisia työkaluja. Jos joku aikoo käyttää niitä työkalunaan oman aseman turvaamiseksi, hän tulee samalla tunnustaneeksi, että toisella valtiolla on vastaava oikeus käyttää niitä omaksi edukseen. Edessä on siis etupiirijako: mitkä valtiot ja millä ehdoin sopeutuvat kenenkäkin taloudellisiin intresseihin. Globalisaation päättymine ei tietenkään merkitse sitä, että kansantaloudet – edes suurvaltojen – olisivat omavaraisia. Trump shokki ajaa maailmantaloutta kahtia: ketkä asettuvat vasallivaltioiksi Trumpin suunnitelmien toteuttamiseksi ja ketkä sen sijaan ryhmittyvät edistämään BRICKS+ maiden yhteistyötä. (2)
Nyt myös pääministeri Keir Starmer on julistanut globalisaation loppuneeksi ja siten myöntänyt että liberaalidemokratian vientihanke ei onnistunut. Historian loppu jäi saavuttamatta. ”Kauppa, kauppa, kauppa” -strategia vei teolliset työpaikat mm. USAsta, ”valtio, valtio, valtio” -strategia pysähtyi Ukrainan laajoille tantereille.
Jos ja kun luovumme globalisaatiosta, niin samalla alkaa keskustelu maailman jakamisesta vaikutuspiireihin. Tällöin avataan mahdollisuus tai jopa välttämättömyys myöntää johonkin, jollekin alueille ulko- ja/tai turvallisuuspoliittinen ”neutraalisuus” suhteessa suurvaltoihin. Tämä neutraalisuus Itä/Länsi -asetelmassa antaisi mahdollisuuden toimia Pohjoinen/Etelä – asetelmassa aloitteellisesti.
Kun globalisaatiossa taloudelliset toiminnot määrittelivät sen minkälaisia tiloja rakennettiin, niin nyt Etelä/Pohjoinen asetelmassa tila – siis koti-maa-ilma-mme, kotiplaneettamme Maa ekologisine rajoineen – määrittelee ne toiminnot, joilla pelastamme itsemme ja toisemme. Suomi voisi siis kutsua koolle ETYK prosessin jatkamiseksi MTYK:in (maailman) valmistelukokouksen ekologisen kriisin ratkaisemiseksi.
HS vaaliman taloudellisen ja kulttuurisen liberalismin voimme pelastaa vain astumalla rohkea askel eteenpäin eikä Trumpin tavoin kaksi tai kolme taaksepäin. Se kyllä tarkoittaa liberaali demokratian laajentamista ekologiseksi demokratiaksi – kuten olen monta kertaa jo todennut.
Viitteet
(1) HS Pääkirjoitus 2025. Trump sai suomalaiset menettämään uskonsa Yhdysvaltoihin HS 08.04.2025 https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011150872.html
(2) Varoufakis, Y. 2025. Will ‘Liberation Day’ transform the world? The Nixon Shock set a radical precedent DIEM25, 02.04.2025. https://diem25.org/will-liberation-day-transform-the-world-the-nixon-shock-set-a-radical-precedent/
Amerikan Suuren Ruorimiehen Trumpin ohjaillessa Yhdysvaltoja vaarallisille vesille, talousasiantuntijoiden panikoidessa ja seuratessa laskevia ja nousevia pörssikursseja, kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin seurata maapallon keskilämpömittarin lukemia eikä pörssikursseja.
Järkevintä olisi suunnata kaikkien maiden resurssit ilmastokatastrofin vastaiseen taisteluun, ei yleiseen aseistautumiseen ”turvallisuuden” verukkeella.
Maailmansodassa ei olisi voittajia, vaan ihmiskunta menettäisi viimeisetkin mahdollisuutensa edes sopeutua ilmastonmuutoksen jälkeiseen maailmaan.
Viime maailmansodan jälkeen eräs pommimiehistä, Oppenheimer sanoi jotakin siihen suuntaan, että maailman ainoa toivo on kaikkien maailman maiden yhteistyössä.
Siis yhteistyössä ja rauhassa, ei asevarustelussa ja sotaan valmistautumisessa.