Saatteeksi: tässä tiedoksi Yanis Varoufakisin puhe Euroopan parlamentissa ”Rauhan taloudelliset ehdot”, tiistaina 10. kesäkuuta 2025 (korjattu konekäännös).
Yanis Varoufakis
Euroopan sodanlietsojaksi ajautumisen taloudelliset seuraukset – ja velvollisuutemme nyt!
Vuosi sitten olisin aloittanut tämän puheen valituksella Euroopan unionin tähän asti käsittämättömästä muuttumisesta rauhanhankkeesta sotahankkeeksi. Tänään tilanne ei ole enää tällainen.
Viime vuoden aikana sodanlietsonta on tunkeutunut unionin kudoksiin, valunut jokaiseen politiikkaan ja astunut jokaiseen ajatushautomoon, jotka luovat Euroopan hallitsevia narratiiveja ja uskontunnustuksia.
Nykyään ei siis ole mitään järkeä valittaa sitä, mikä on nyt tosiasia: EU on nyt täysimittainen sotaprojekti – projekti, joka joko ajaa meidät pysyvään sotaan tai ajaa meidät entistä suurempaan vararikkoon, tai luultavasti molempiin!
Väitän, että Euroopan sotilaallinen keynesiläisyys tekee Euroopasta taatusti vähemmän turvallisen, epätasa-arvoisemman ja heikomman.
Jäljelle jää enää kaksi mielenkiintoista kysymystä:
Miksi Eurooppa on valinnut tämän tien? Ja nyt kun Eurooppa on tällä sotapolulla, mikä on velvollisuutemme kansojamme, eurooppalaisia, rauhaa kohtaan?
Aloitan aivan alusta.
EU suunniteltiin Yhdysvaltojen alamaiseksi.
Vaarana on ärsyttää eurooppalaisia, jotka uskovat omaan luomismyytiinsä, mutta haluan tehdä selväksi: Euroopan unioni (alusta asti Euroopan hiili- ja teräsyhteisöinä) oli amerikkalainen rakennelma – osa Yhdysvaltojen globaalia suunnitelmaa, johon kuuluivat myös Bretton Woods -järjestelmä, Trumanin oppi ja tietenkin Nato.
Kyllä, useimmat eurooppalaiset kaipasivat sotaa ja totalitarismia. Mutta EU suunniteltiin Washington DC:ssä. Ja se suunniteltiin nimenomaan ei kilpailluiksi markkinoiksi, vaan suuryrityskartelliksi, jota johtaa demokratiasta vapaa byrokratia (tunnetaan myös nimellä Euroopan komissio), joka ei sattumalta sijainnut kivenheiton päässä Naton päämajasta.
Vuodesta 1950 lähtien EU:ta tukivat Yhdysvaltojen edut ja se oli niiden mukainen – epämukava tosiasia sekä Euroopan itseriittoisille hallitsijoille että Donald Trumpille.
Jälkikäteen nähtynä EU:n koko historian läpi kulkee yhteinen lanka: sen täydellinen taloudellinen riippuvuus Yhdysvalloista. Aluksi EU oli syvästi riippuvainen dollarialueesta. Sitten, vuodesta 1971 eteenpäin, se oli syvästi riippuvainen Amerikan kauppavajeesta.
Joten tavalla tai toisella Euroopan syvä riippuvuus Yhdysvalloista on juurtunut sen arkkitehtuuriin. Euroopan sisäänrakennetun riippuvuuden Yhdysvalloista poistaminen vaatii siis paljon enemmän kuin pelkkiä julistuksia – tai muutaman sadan miljardin lainatun euron käyttöä aseisiin.
Se, että EU oli alusta alkaen suunniteltu suuryrityskartelliksi, on syy siihen, miksi EU tarvitsi kiinteitä valuuttakursseja: Valuuttakurssien vaihtelut horjuttavat mitä tahansa kartellia, mikä vaikeuttaa tarvittavan yhteistyön ylläpitämistä siihen osallistuvien tuottajien välillä.
Vuosina 1950–1971 Yhdysvallat hoiti tämän ongelman Euroopan puolesta. Niin kauan kuin sillä oli kauppavaje Yhdysvaltojen kanssa, Euroopan kartelli oli osa dollarialuetta – sen valuutat olivat sidottuja dollariin. Mutta kun noin vuonna 1969 Eurooppa (ja Japani) alkoi tuottaa kauppaylijäämää Yhdysvaltojen kanssa, peli oli ohi. 15. elokuuta 1971 tuon ajan Donald Trump, presidentti Richard Nixon, hylkäsi Euroopan dollarialueesta, ja hänen valtiovarainministerinsä sanoi kyynisesti hämmentyneille eurooppalaisille: ”Tästä päivästä lähtien dollari on meidän valuuttamme, mutta se on teidän ongelmanne!”
Seuraavaksi tapahtui kaksi asiaa.
Ensinnäkin, pelastaakseen suuryrityskartellinsa eurooppalaiset kiirehtivät luomaan oman kiinteän valuuttakurssijärjestelmän. He kokeilivat kaikkea: Valuuttakäärmettä, euroopan rahajärjestelmää, Euroopan valuuttakurssimekanismia. Ne kaikki osoittautuivat hataraksi suunnitelmaksi, jotka keinottelijat vaikeuksitta murskasivat. Niinpä he epätoivoissaan saivat aikaiseksi ihmismielen luoman mitä haitallisimman valuutan – euron.
Toinen kehitysaskel oli se, että Amerikan kasvaessa budjetti- ja kauppavajeitaan euroalue muuttui Saksan johtamaksi nettovientikoneeksi, jonka kokonaiskysyntä alihankittiin (subcontracted) Yhdysvalloille.
Käytännössä Amerikan kaksoisvajeet toimivat kuin valtava pölynimuri, joka imi Amerikkaan Euroopan nettoviennin sekä eurooppalaisten viejien voitot, jotka sijoitettiin Yhdysvaltain valtionlainoihin, osakkeisiin ja kiinteistöihin. Näin Eurooppa, kun se oli erotettu dollarialueesta, joutui riippuvaiseksi Yhdysvaltojen alijäämistä.
Nixonin shokki teki juuri niin: se muutti Euroopan täydellisen riippuvuuden dollarialueella elämisestä entistä suuremmaksi riippuvuudeksi Yhdysvaltojen alijäämistä.
Täällä Brysselissä he rakastavat ilmaisua, että Eurooppa etenee kriisistä kriisiin. Se on jälleen yksi harhakuvitelma.
Vuoden 2008 kriisi oli paras tilaisuutemme tehdä Euroopan unionista elinkelpoinen ja lopettaa sen syvä riippuvuus Yhdysvalloista, mutta
- Ranskan ja Saksan pankit menivät konkurssiin.
- Euroalueen mahdottomat säännöt olivat riekaleina.
- Kreikasta alkanut dominoefekti ajoi hallituksemme konkurssiin.
Se oli täydellinen tilaisuus muuttaa EU:ta suuryrityskartellista, joka oli luonnostaan riippuvainen Yhdysvalloista kokonaiskysynnän osalta, toimivaksi, sisäisesti tasapainoiseksi federaatioksi.
Sen sijaan Euroopan radikaali keskusta (sekä keskustaoikeisto että keskustavasemmisto) päätti muuttaa kaiken varmistaakseen, ettei mikään muutu. Tässä mielessä he tekivät pahimman mahdollisen: yleisen talouskurin (austerity) monille ja kiihkeän rahanpainatuksen rahoittajille ja suuryrityksille.
Mitä tapahtuu, kun murskataan monien tulot ja annetaan biljoonia harvoille?
Koska monet ovat liian köyhiä ostaakseen korkean lisäarvon hyödykkeitä, yritykset lakkaavat investoimasta tuottavaan pääomaan – kun taas rikkaat käyttävät vapaata käteistä asuntojen hintojen, osakehintojen, bitcoinien hintojen, taiteen ja yleensäkin omaisuuserien hintojen nostamiseen.
Luonnollinen seuraus on sielua murskaava eriarvoisuus ja syvä kansan tyytymättömyys.
Ihmiset vaipuivat epätoivoon. He jopa äänestivät radikaalien edistyksellisten, kuten minun, puolesta euroryhmään! Sitten kauhuissaan Bryssel ja Frankfurt am Main kaatoivat meidät tai pakottivat Tsiprasin kaatamaan oman hallituksensa, eivät käyttäneet tankkeja, kuten Kreikassa vuonna 1967, vaan pankkeja – ei oikeastaan niin suurta eroa! Vallankaappaus on vallankaappaus.
Kaksi symbioottista autoritaarisuutta
Arvaa mitä seuraavaksi tapahtui: Aivan kuten sodan puolivälissä, muukalaisvihamieliset äärioikeistolaiset nousivat esiin.
He osoittautuivat jumalan lahjaksi järkyttävän epäsuositulle radikaalille keskustalle, jonka poliitikot saattoivat nyt sanoa äänestäjille: Se on me tai he!
Mutta se oli yhtä lailla jumalan lahja äärioikeistolle, joka tarvitsi radikaalia keskustaa asettamaan talouskuripolitiikan, joka loi tyytymättömyyttä, joka puolestaan ruokki vihaa, joka johti äärioikeiston ääniin.
Toisin sanoen, jos Macronilla ja Le Penillä olisi järkeä, he pitäisivät kumpikin yöpöydillään kehystettyä kuvaa toisistansa ja lausuisivat pienen rukouksen vihatun vastustajansa nimeen joka ilta ennen nukkumaanmenoa.
Savua ja peilejä
Liberaali totalitarismi ja äärioikeistolainen muukalaisvihamielinen totalitarismi ovat rikoskumppaneita, ne ruokkivat toisiaan.
Samaan aikaan monille suunnattu talouskuritoimet ja harvoille suunnattu rahan painaminen heikentävät Euroopan tuottavaa perustaa, sen yhteiskunnallista rakennetta ja sen tarkoituksen tunnetta.
Näin Euroopan unioni menetti kaiken legitimiteettinsä asukkaidensa silmissä.
Tämän aistiessaan vallassa olevat liberaalitotalitaristit keksivät epäonnistuneita suuria aloitteita toinen toisensa jälkeen. Kukapa voisi unohtaa täysin unohtamatonta Junckerin Investointisuunnitelmaa, Pankkiunionia, Vihreän Kehityksen ohjelmaa tai Draghin raporttia, joka on nyt liittynyt aiempien aloitteiden seuraan, historian roskakoriin?
Monia vaikuttavia lukuja esiteltiin, mutta ne eivät valitettavasti realisoituneet. Se oli väistämätöntä. Niin kauan kuin hallitsijamme sanoivat EI poliittiselle unionille, joka kykenisi ylläpitämään kunnollista, makrotaloudellisesti merkittävää Eurobond’ia, tarvittavien investointien rahoittaminen ei olisi koskaan realisoitunut. Vaikka he – lopulta – pandemian aikana laskivatkin liikkeeseen yhteistä velkaa, heillä oli lopulta yhteisiä velkoja, mutta ei yhteistä päämäärää.
Jokainen koskaan ilmoitettu suuri aloite oli tanssia epäonnistumisen kanssa, savua ja peilejä, joilla he naamioivat Euroopan alastomuuden. Tulos?
15 vuoden nollatason tuottavien investointien jälkeen
- Saksa deindustrialisoituu nopeasti, ja sen mukana Itä- ja Keski-Eurooppa, Itävalta, Pohjois-Italia
- Poliittinen halvaantuminen kasvaa finanssipoliittisten paineiden taustalla
- Uusfasismi ja muukalaisviha nousevat kaikkialla.
- Euroopan riippuvuus Yhdysvalloista vahvistuu samaan aikaan, kun Donald Trump irrottaa otteen Euroopasta.
- Muu maailma pitää Eurooppaa surullisena esimerkkinä siitä, mikä se olisi voinut olla, nyt vain ärsyttävänä merkityksettömyytenä.
Tässä surullisessa tilanteessa suurilla ja hyvillä johtajillamme on surkea idea uudelle suurelle aloitteelle: Nyt kun vihreä sopimus on kuollut ja elvytysrahasto on käytetty loppuun, miksi ei kokeiltaisi sotilaskeynesiläisyyttä?
Sotilaallisen keynesiläisyyden hulluus
Hyvät naiset ja herrat,
Sotilaallinen keynesiläisyys toimii Yhdysvalloissa, koska Amerikassa on liittovaltion instituutiot, rahapoliittinen itsemääräämisoikeus, finanssipoliittinen valta, tekninen rakenne ja yhteinen hankintaprosessi, jotka ovat välttämättömiä sotilaskeynesiläisyyden toteuttamiselle. Euroopalla ei ole mitään näistä, eikä sillä ole johtajia, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan mitään niistä. Siksi sotilaskeynesiläisyys ei voi toimia Euroopassa.
Onneksi se ei voi toimia, sanon minä! Sillä jos se voisi toimia, Euroopan olisi matkittava Yhdysvaltoja aloittamalla sota joka vuosi, jotta ammusten, ohjusten ym. varastot voitaisiin ehdyttää riittävästi, jotta oikeutettaisiin uudet valtavat tilaukset, joita tarvitaan sotilaskeynesiläisyyden ylläpitämiseksi.
Vaikka Euroopan sotilaallinen keynesiläisyys ei voi eikä sen pitäisikään toimia, sillä on tarkoituksensa – se on eräänlainen ratkaisu esimerkiksi Volkswagenille: Nyt kun Volkswagen ei voi enää myydä autojaan, vaan se luovuttaa kokonaisia tuotantolinjoja Rheinmetallille Leopard-panssarivaunujen valmistamiseksi, joita von der Leyen pakottaa Kreikan ja Italian ostamaan, vaikka emme halua emmekä tarvitse niitä.
Kyllä, sotilaskeynesiläisyys tulee epäonnistumaan pahasti Euroopassa, mutta vasta sen jälkeen, kun se ajaa valtiomme konkurssiin ja heittää lisää polttoainetta liekkeihin, jotka polttavat ihmishenkiä ja unelmia Ukrainan tappokentillä.
Joten, haluan olla rehellinen:
- Yksikään Euroopan todellinen vihollinen ei vapise saappaissaan katsellessaan pysähtynyttä, pahasti velkaantunutta Eurooppaa investoimassa miljardeja aseisiin. Päinvastoin!
- Sotilaallinen keynesiläisyys päätyy Euroopan uudeksi talouskuritoimeksi monille ja uudeksi rahankerääjäksi harvoille.
- Se tekee Euroopasta heikomman ja samalla pitkittää Ukrainan sotaa tavalla, joka on haitallista Ukrainan tukemisen ilmoitetulle tavoitteelle.
Euroopan antautuminen NATOlle ja sen rooli Ukrainassa
Tässä vaiheessa lehdistökatsomoista nousee vihaisia huutoja. Ettekö kuule heidän kysyvän: ”Eikö Venäjä ole jo porteillamme?” ”Eikö Eurooppa ole vaarassa?” ”Pitäisikö Euroopan pysyä puolustuskyvyttömänä, varsinkin nyt kun Trump hylkää Euroopan?”
Vastaukseni on selvä: Taloudellinen heikentäminen sotilaskeynesiläisyyden kautta, joka muodostaa uuden talouskuripolitiikan, joka matemaattisella tarkkuudella heikentää Eurooppaa entisestään, ei ole mikään tapa vahvistaa Eurooppaa!
Ja älkäämme unohtako, että Euroopassa on jo 1,5 miljoonaa miestä ja naista univormuissa, kun taas viimeisen vuosikymmenen aikana olemme käyttäneet 2,7 biljoonaa euroa puolustukseen – aikana, jolloin nettotuotantoinvestointimme olivat nolla! Nyt NATO vaatii meitä käyttämään kolme kertaa enemmän – mikä on täysin järjetöntä, kun otetaan huomioon, kuinka tuhlailevasti nuo 2,7 biljoonaa euroa käytettiin.
Tässä valossa ulko- ja puolustuspolitiikkamme luovuttaminen NATOlle ja kestämättömän velan syventäminen vain presidentti Trumpin vaatimusten täyttämiseksi sotilasmenojen lisäämisestä on varmin tapa tehdä Euroopasta riippuvaisempi, vähemmän turvallinen, rumempi ja surullisempi.
Tässä yhteydessä vallanpitäjät täällä Brysselissä yrittävät innokkaasti säilyttää työpaikkansa ja kasvattaa budjettejaan levittämällä valhetta, että NATOn oli laajennuttava estääkseen Venäjän aggressiota – vaikka se on täsmälleen päinvastoin: Kuten mafia, NATO laajeni luodakseen turvattomuutta… myydäkseen meille suojelua!
Tarkoittaako tämä, että Putin oli oikeassa hyökätessään Ukrainaan? Ei tietenkään. Se tarkoittaa, että Nato ja Putin ovat rikoskumppaneita – että he tarvitsivat toisiaan yhteisessä pyrkimyksessään molempia vahvistavaan vastakkainasetteluun – Euroopan kustannuksella.
Se tarkoittaa myös sitä, että jokaisen, joka on todella kiinnostunut Euroopan turvallisuudesta ja vauraudesta
1. on hälvennettävä valhe, että Venäjä on hyökkäämässä meille – se ei voi, vaikka haluaisikin
2. on työskenneltävä väsymättä Euroopan sotilaallisen keynesiläisyyden tappamiseksi, ja
3. on työskenneltävä kohti eurooppalaista rauhanprosessia, jossa Venäjän takavarikoituja rahoja ei käytetä säästöpossuna uusille hyödyttömille Leopard-panssarivaunuille ja Leonardo-ohjuksille, vaan neuvotteluvalttina Ukrainan sodan lopettamiseksi kattavan EU:n ja Venäjän välisen rauhansopimuksen yhteydessä.
Mitä tulee tämän kaupungin poliitikkoihin, jotka eivät lepää ennen kuin näkevät Venäjän polvillaan, minulla on sanottavaa heille:
Jos todella halusitte heikentää Venäjää, saada Venäjän polvilleen, teidän olisi pitänyt työskennellä kovasti Venäjän hyväksymiseksi… euroalueeseen. Yhdellä iskulla euro olisi tuhonnut Venäjän tuotantopohjan, se olisi velkaannuttanut kansansa ja valtionsa, se olisi saanut sen johtajat kiirehtimään Brysseliin ja Frankfurtiin kerjuukulho kädessään!
Luulet minun vitsailevan. Mutta tässä vitsissä on liikaa totuutta lohduttaakseen!
Yhteenvetona tähänastisesta argumentistani, Euroopan taloudellinen pysähtyneisyys oli seurausta sen täydellisestä riippuvuudesta Amerikan alijäämistä. Tämä riippuvuus johti Euroopan osallisuuteen vuosikymmenen kestäneessä Amerikan hankkeessa lietsoa sotaa Ukrainassa.
Ja nyt kun Yhdysvallat irtautuu, hallitsijamme – jotka muistuttavat päättömiä kanoja – juoksevat nyt ympäriinsä ja kamppailevat löytääkseen keinoja jatkaa Ukrainan rauhan estämistä ja käyttääkseen sotilasvaroja Euroopan horjuvan suuryrityskartellia tukemaan.
Mikä on Euroopan eettisen rappeutumisen taustalla: Gaza, totalitarismi…
Hyvät naiset ja herrat, kun puhumme täällä tänään, Eurooppa putoaa suin päin toiseen eettiseen tyhjiöön: osallisuuteen palestiinalaisten kansanmurhaan.
Ei kyse ole vain hämmennyksestä, joka tunnetaan myös nimellä rouva Ursula von der Leyen, joka poseeraa cheerleaderina Israelin kansanmurhaaja-armeijan panssarivaunujen edessä tunteja ennen kuin he hyökkäsivät Gazaan.
Ei, Euroopan unioni ei ole osallinen pelkästään siksi, että olemme Yhdysvalloille alistuvaisia. Ei, Euroopan unioni myös mahdollistaa, itse asiassa rahoittaa, sotarikollisia omasta tahdostaan. Suoraan. Kyynisesti. Ilman omantunnontuntoa.
- BNP PARIBAS ja ALLIANZ takaavat Israelin valtion joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskun, jotka rahoittavat Israelin lihamyllyä Palestiinan miehitetyillä alueilla.
- MAERSK on Gazassa toimivan sotilaskoneiston tärkein kuljetusalusta.
- Vuodesta 2007 lähtien Euroopan unioni on kanavoinut 2 miljardia euroa tutkimusrahoitusta israelilaisille yhteisöille, jotka kehittävät ne keinot, joilla palestiinalaisia puhdistetaan etnisesti, kohdellaan kohdistetusti, murhataan ja silvotaan.
Mutta tapahtuu jotain vielä pelottavampaa: Jotkut tärkeimmistä oppilaitoksistamme (institutions) ovat taloudellisesti riippuvaisia Israelin kansanmurhan tukemisesta. Jos Eurooppa tekisi velvollisuutensa ja rankaisisi Israelia, Münchenin teknillinen yliopisto menettäisi 195,4 miljoonaa euroa EU:n Horizon-ohjelmasta, joka rahoittaa yliopiston yhteistä tutkimusta israelilaisten oppilaitosten (institutions) kanssa.
Hyvät naiset ja herrat, Eurooppa kantaa valtavaa syyllisyyttä. Juutalaisia vastaan tehdyt pogromit alkoivat täällä, Euroopassa. Eurooppalaiset tekivät kansanmurhia kaikkialla Afrikassa, Amerikassa, Australiassa. Muodostamalla EU:n rauhanhankkeeksi väitimme saavamme mahdollisuuden hyvittää Euroopan aiemmat kansanmurhat.
Riippuvuutemme Yhdysvalloista ja hallitsevan luokkamme taipumus hyötyä imperialismista ovat kuitenkin tehneet tämän mahdottomaksi – ja siksi Euroopan kädet ovat jälleen viattomien veren peitossa Gazassa, Ukrainassa, Sudanissa, Libyassa, Jemenissä, Syyriassa.
Se on myös tuonut totalitarismin takaisin keskuuteemme, tänne Eurooppaan. Kun Saksan viranomaiset kielsivät minua saapumasta Saksaan syyttäen rikoksesta, jonka heidän mukaansa tein järjestäessäni yhdessä saksalaisten juutalaisten kanssa konferenssin aiheesta ”Oikeudenmukainen rauha Lähi-idässä”, he tekivät selvän johtopäätöksen:
Heille palestiinalaisten verivirtojen esteetön virtaaminen edusti heidän mahdollisuuttaan pestä käsistään syyllisyys holokaustista, toisesta saksalaisten kansanmurhasta Namibiassa, Belgian rikoksista ihmiskuntaa vastaan Kongossa.
Se on siis selkeä varoitus meille: Taloudellinen pysähtyneisyys synnyttää sodanlietsontaa, joka synnyttää uudelleen eurooppalaisen valkoisen uudisasukkaiden mentaliteetin.
Tämä Eurooppa on vajonnut niin syvälle moraaliseen kuiluun, ettei se voi helposti kiivetä siitä ylös.
Euroopan liberaali totalitarismi, jonka me Kreikassa koimme kaikessa kauhussaan kymmenen vuotta sitten, on nyt kaikkialla – ja se avaa portit selkosen selälleen, joiden kautta muukalaisvihamielinen äärioikeistolainen totalitarismi saapuu pimentämään kynnystämme.
Aika nousta molempia totalitarismin muotoja vastaan on nyt. Euroopan kansojen puolesta.
Mitä meidän on tehtävä?
Joten, mitä meidän on tehtävä? Aloitetaan ymmärtämällä, että:
- Rauhan taloudellinen edellytys on irrottaa Euroopan talous Amerikan sodista!
- Mutta sitä varten meidän on lopullisesti lopetettava Euroopan riippuvuus Yhdysvalloista.
- Tämä edellyttää Euroopan riippuvuuden lopettamista nettoviennistä
- Mikä tarkoittaa Euroopan sisäisen talouden tasapainottamista:
- uusien tuottavien vihreiden investointien avulla,
- rakenteellisen talouskuripolitiikan lopettamista,
- kartellien saastuttamien sähkö ”markkinoiden” hulluuden lopettamista,
- uusia rahallisia yhteisiä resursseja(monetary commons), joilla lopetetaan pankkiirien maksumonopoli ja otetaan käyttöön henkilökohtainen osinko kaikille,
- uusi EU:n ja Kiinan välinen sopimus, joka vapauttaa meidät Amerikan agendasta, joka tehostaa turhaa Uutta Kylmää Sotaa omalla kustannuksellamme.
Vain muuttamalla Euroopan poliittista taloutta voimme lopettaa loputtoman pirstoutumisen, joka synnyttää sotaa, totalitarismia ja häpeän siitä, että meitä johtavat kansanmurhan ja jatkuvan Venäjän kanssa käydyn sodan kannattajat, kuten Ursula von der Leyen ja Kaja Kallas.
Kuinka voimme saavuttaa sen? Kahdella tavalla.
Ensinnäkin tarvitsemme uskottavan suunnitelman Euroopalle, jonka puolesta kannattaa taistella.
Toiseksi meidän on järjestettävä kansalais- ja hallitusten tottelemattomuuskampanja maissamme ja mahdollisesti Eurooppa-neuvostossa, kunnes Eurooppa-suunnitelmamme saa mahdollisuuden.
Me, DiEM25, olemme työskennelleet vuosikymmenen ajan tämän suunnitelman – Euroopan vihreän uuden sopimuksen – parissa ja jaamme sen mielellämme kanssanne, jotta voitte tarkentaa, tarkistaa ja mukauttaa sitä.
Teillä, 5S-liikkeellä ja muilla puolueilla, jotka haluavat osallistua kaikkialla Euroopassa, on organisaatio, joka meiltä puuttuu, jotta voimme yhdessä MERA25-kansainvälisten puolueidemme kanssa auttaa järjestämään kansalais- ja hallitusten tottelemattomuuden kampanjan, jota ilman mikään ei muutu, mikään ei estä Euroopan, Italian, Kreikan ja jopa Saksan sekulaarista alamäkeä.
Yhteenveto
Joten yhteenvetona voidaan todeta, että Euroopan unionin 75 vuotta opettavat meille, että edessämme on vaikea valinta.
Valinta Yhdysvalloista riippuvaisen, sotaa lietsovan ja pysähtyneen Euroopan välillä TAI itsenäisen, sitoutumattoman, vauraan ja vihreän Euroopan välillä.
Valinta von der Leyenin kaltaisen komission välillä, joka antaa vihreää valoa kansanmurhalle, estää rauhaa, poistaa laittomasti Pfizer-keskusteluhistoriansa, lobbaa Lockheed Martinin puolesta ja lainaa rahaa, jota emme pysty maksamaan takaisin, ostaakseen aseita, joita emme tarvitse – samalla tuomiten ihmiset ja planeetan puutteeseen TAI eurooppalaisten toimielinten välillä, jotka on optimoitu raakaa valtaa vastaan ja toimimaan yhteisen vaurauden hyväksi.
Valinta joko Rheinmetallin, Leonardon ja Pfizerin hallitusten käskyjen alaisena, sokeana veroparatiiseille, joissa sotavoitteet ja veropetokset piileskelevät, samalla kun rannikkovartiostomme muuttavat pakolaiset ruumiiksi TAI rationaalinen, radikaalin humanistinen Eurooppa.
Jotta tämä valinta edes olisi mahdollinen, välittömän tehtävämme on lopettaa sota, kansanmurha ja ennen kuin on liian myöhäistä, uusi talouskuripolitiikka, jonka nimi on sotilaallinen keynesiläisyys.
Lähde:
