Suomen Ateenassa, suomenkielisen sivistyksen kehdossa, Jyväskylässä, Jyväskylän Kesä, nyt jo 70- vuotias kulttuuritapahtuma, järjesti viimevuotisen ”Sivistyksen teemavuoden” jatkoksi keskusteluja sivistyksestä seuraavilla otsikoilla:
SIVISTYNYT KESKUSTELU – SANOMISEN VAPAUS JA VASTUU
POLARISOIVA JA POLARISOITUVA SIVISTYS
SIVISTYSPÄÄOMAN TUHO?
KULUTUKSESTA KUKOISTUKSEEN
TERVETULOA KESKUSTELEMAAN SIVISTYNEESTI! (1)
Näiden sivistyspäivien myötä julkaistiin myös kirja Sivistyksen vuoksi, jossa on 32 puheenvuoroa sivistyksen olemuksesta, rakentamisesta, nykytilasta ja tulevaisuudesta. (2)
Olen seurannut suomalaista sivistyskeskustelua jo vuosikymmenten ajan, aina 1970 -luvun lopulta saakka. Näkökulmani on poikennut perinteellisestä akateemisesta lähestymistavasta. Kirjassani ”Filoteknia ja kysymys sivistävästä työstä” (2006) totesin:
Filoteknia – rakkaus taitoon – on vanha, mutta tiedonystävien, filosofien, vähemmän vaalima ajatus. Filosofit ovat unohtaneet kätensä. Käsityöläistyö sitoo yhteen filoteknian kolme peruskysymystä: kuinka asiat ovat, kuinka ne ovat, kun ne ovat hyvin ja kuinka ne saadaan kauniisti tuotettua? – siis epistiikan, etiikan ja estetiikan teemat käytännöllisenä haasteena, työnä; pään, sydämen ja käsien yhteispelinä. Käsityöläistyö on – parhaimmillaan – sivistävää työtä. Käytän ajatusta sivistävästä työstä metodologisena peilinä modernin teollisen palkkatyön ja sen vastininstituutioiden – tieteen, taiteen, politiikan – ristivalaisemiseksi.
Nykyajan käsityöläinen, asiantuntija ei iske käsiään saveen. Hän on kuitenkin tuottaja, joka tuottaa sen sosiaalisen tilanteen, jossa filoteknian kaikki kolme kysymystä asetetaan ja ratkaistaan. Asiantuntijuuteen ei asioiden tietäminen riitä. Modernin teollisen kumouksen myötä palkkatyöstä irrotetut kysymykset todesta, hyvästä ja kauniista onkin palautettava osaksi kaikkea työtä. Se on runoutta, poeta faber, jota tarvitsemme Auschwitz’in jälkeen.” (3)
Sivistävä työ on siis ”runoutta tulevaisuudesta”. Runous, poetry, sehän viittaa sekin tekemiseen, poiesis, kuten suomenkielinen sana ”sivistys”, joka viittaa pellavan työstämiseen, työntekoon, joka tekijäänsä kiittää.
Mikä siis puuttui taas kerran ”sivistyskeskustelusta”? Ihmisten reaalinen suhde luontoon, työ ja tuotanto vaikka työpaikat ovat nyt – ja ovat jo pitkän aikaa olleet – opinpaikkoja, joissa opiskeleva työskentely ja työskentelevä opiskelu kulkevat käsikädessä, ts. tiedon taito ja taidon tieto yhdistyvät toinen toistaan tukevaksi, yhteiseksi metodologiaksi (method+logos). Tämä näkökulma oli laajasti esillä, kun Suomeen perustettiin ammattikorkeakouluja vuosituhannen vaihteessa (4).
… mutta tämä lähestymistapa ei ole juurtunut akateemiseen sivistyskeskusteluun. Miksi? Avaan syitä klassisen maailman erottelulla mimesis (esittää) vs. metis (tuottaa). Tiede ja kaunotaide kirjoittavat kirjaa tai työstävät esitystä maailmasta, joidenka tavoitteena on yleisen, jopa universaalin kuvauksen tuottaminen maailmasta ja meistä ihmisistä. Käytännöllinen harkinta (polis/praxis) saatika sitten harkinnan tulosten toteuttaminen (oikos/metis) työssä ja tuotannossa ovat toissijaisia, poliittisia tai yksityisoikeudellisia kysymyksiä, eivätkä ne kuulu sivistyskeskustelujen ytimeen.
Vai kuuluvatko? Kun akateemisessa ympäristökeskusteluissa kysytään mitä on tapahtumassa (Anthropocene), miksi on tapahtumassa (Capitalocene) ja mitä toivoisimme tapahtuvan (Ecocene), niin politiikan ja talouden piirissä keskustellaan modernisaation, globalisaation ja ekologisaation keskinäissuhteista ja erityisesti teknologisista utopioista, kuten nyt USA:ssa keskeisen aseman saanut Silicon Valley’n teknoutopianismista, TESCREAL:sta (5).
Kun modernisaation myötä vastakkain asettuivat kansalliset porvaristot ja työläiset työn tulosten jakamisessa, niin globalisaation myötä kultakannasta irrotetusta lupausrahasta tuli tavaroiden – myös työvoimatavaran – jumala eikä pääomittamisella ollut enää mitään reaalista rajoitusta lupauksien antamisessa ”luonnon” hyödyntämiseksi. Vastakkain asettuivatkin kansalliset teollisuus- ja kauppiasporvarit ja kansainvälisen finanssipääoman edustajat uuden pilvitekniikan lakeijoidensa kanssa. (6)
Siten se maailma, jossa elämme, ja se maailma, josta elämme, ovat irrottautuneet toisistaan. Joka aamu, kun asetumme nauttimaan monipuolisesta aamiaispöytämme annista, meillä ei ole mitään kokemuksellista käsitystä niistä tuhansista tai kymmenistä tuhansista ihmisistä ylt’ ympäri maailmaa, jotka ovat tehneet tuon auvoisan hetkemme mahdolliseksi, puhumattakaan siitä mitkä ovat ne jalanjäljet, jotka niistä on luontoon jäänyt. (7)
Kysymys kuuluukin nyt: kun tehtävämme on nyt saattaa yhteen se maailma, jossa elämme ja se maailma, josta elämme, ei utopiana – paikkana, jota ei ole – vaan protoniana (5) – paikkana, joka on rakennettava – niin millainen ryhmittely tai luokittelu nyt muodostuu erilaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten asemien ja niiden edustajien kesken? Ketkä ja millä ehdoin asettuvat siis uuden ekologisen luokan (7) edustajiksi ja puolesta puhujiksi, eikä vaan puhujiksi vaan tuon uuden liiton tekijöiksi?
Sivistys ei siis ole – käsitykseni mukaan – ”pääomaa”, säiliö, jota täydennetään ja siistitään tarpeen mukaan sisäsiisteillä akateemisilla keskusteluilla, vaan kulttuurivälitteinen suhde sisäisen ja ulkoisen luontomme välillä. Se on siis tietoa, tahtoa ja taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakauden haasteita reilulla tavalla, ei vain itse kunkin omana yksilökohtaisena haasteena vaan yhteisöllisesti asetettuna tehtävänä.
Siksi yliopistojen tulisi asettua vaatimaan kaikille sivistävää työtä eikä vain sivistystyötä omaksi etuoikeudekseen. Enää ei liberaalidemokratia pysty vastaamaan aikakautemme haasteisiin kuten olemme voineet tuta viime viikkoina ja kuukausina. Ei, vaan nyt on ekologisen demokratian aika, ts. modernin teollisen kumouksen myötä palkkatyöstä irrotetut kysymykset todesta, hyvästä, kauniista ja reilusta on palautettava osaksi kaikkien työtä. Kysymys ei siis ole työstä vapauttamisesta vaan työn vapauttamisesta ratkaisemaan aikakautemme suurinta haastetta, ekologista kriisiä.
Viitteet
(1) Jyväskylän Kesä 2025 puheohjelma
https://jyvaskylankesa.fi/puheohjelma/
(2) Helmi Jyrkkänen, Janne Kotiaho, Kyösti Ylikulju & Sanna Karkulehto (toim.) 2025. Sivistyksen vuoksi. INTO kustannus. Palaan tähän kirjaa vielä erikseen.
(3) Volanen, M. V. 2006. Filoteknia ja kysymys sivistävästä työstä. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto Yliopistopaino
(4) Käydystä keskustelusta on julkaistu monta kirjaa ja mitä moninaisimpia puheenvuoroja. Mainittakoon tässä erityisesti:
Kotila, H., Mutanen, A., Volanen, M. V. (toim.) 2007. Taidon tieto. Edita. Helsinki.
(5) Boehnert, J. Alexander, A., Sinclair, M. 2024/2025. Against Dystopias with Ecological Literacy Cuaderno 222, Centro de Estudios en Diseño y Comunicación (2024/2025), pp. 39-63.
Boehnert, J. 2021. Design, Ecology, Politics: Towards the Ecocene Function. Kindle Edition.
(6) Varoufakis, Y. 2025. Trump Wants Big Tech to Own the Dollar – Project Syndicate op-ed. 05/06/2025.
https://www.yanisvaroufakis.eu/2025/06/05/trump-wants-big-tech-to-own-the-dollar-project-syndicate-op-ed/
(7) Latour, B., Schultz, N. 2022. On the Emergence of an Ecological Class: A Memo. Function. Kindle Edition.