Velka- vai ekojarru?

Velkajarru – porvariston kapina hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan

Orpon hallituksen ehdotus eduskunnalle laiksi julkisen talouden hoitamisesta:

Laki julkisen talouden hoitamisesta
1§ Julkisen taloudenhoidon pitkän aikavälin tavoite
Julkisen taloudenhoidon pitkän aikavälin tavoitteena on, että julkisyhteisöjen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on enintään 40 prosenttia.” (1)

Todetkaamme aluksi Suomen eri sektorien rahoitus-/varallisuustaseet:

• Julkisyhteisöt yhteensä (valtio + kunnat + työeläkelaitokset): nettorahoitusvarat +158,8 mrd € (Q4/2024). Kokonaisuus on siis nettosäästäjä, koska työeläkelaitoksilla on erittäin suuret sijoitusvarat. (Tilastokeskus)

o Valtiohallinto: –99,8 mrd € (velkaa enemmän kuin rahoitusvaroja). (Tilastokeskus)

o Paikallishallinto: –12,2 mrd €. (Tilastokeskus)

o Työeläkelaitokset: +268,3 mrd €. (Tilastokeskus)

• Kotitaloudet: velkaantumisaste 121,8 % (Q4/2024); lainavelat 172,6 mrd €. Kotitalouksien rahoitusvarat ylittivät 400 mrd € (9/2024), joten nettorahoitusasema on selvästi plussalla. (Tilastokeskus, STT Info)

• Suomen ulkomainen nettovarallisuusasema (NIIP) Q4/2024: +70,4 mrd € (bruttosaamiset 935,8 mrd €, bruttovelat 865,4 mrd €). Käytännössä olemme nettolainanantaja maailmalle (noin neljännes BKT:stä). (Tilastokeskus)

Miksi siis velkajarru? Julkistalouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on nyt jo yli 80% ja se on nousussa. … mutta mistä nämä taseluvut kertovat?

Rahoitustaseet

Raha on sen liikkeellelaskijan lupaus hyväksyä ja hyvittää rahan osoittama arvo, velka kirjaus lupauksen antamisesta. Kun aina jonkun saatava on jonkun toisen velka ja päinvastoin niin rahoitustaseet ovat kirjanpidollisesti:

Toimijakohtaisesti: oma pääoma (Equity) = varat (Assets) – velat/velvoitteet (Liabilities)

eli varat – velat/velvoitteet – oma pääoma = 0 

Maakohtaisesti, sektoreittain: Yksityinen + Julkinen + Ulkomainen = 0 (mittavirheet huomioiden)

Globaalisti: Kaikkien maiden ylijäämät + kaikkien maiden alijäämät = noin 0

Kun nykyinen fiat raha on sekä yksityisten pankkien/rahoitusyritysten että julkisten keskuspankkien sisäisesti synnyttämä, endogeeninen ilmaisu annetuista tulevaisuuden lupauksista, siis tulevaisuuden pääomittamisesta, rahoitustase ei sellaisenaan ilmaise toimijan, kansantalouden tai globaalin talouden reaalista eikä ekologista tasetta. 

Päinvastoin, koko uusklassinen taloudellinen ajatteluperinne, mallintaminen ja laskenta on ajatonta ja paikatonta, irti ekologista ja sosiaalisista reunaehdoista. Nuo ehdot ovat vain riskejä, jotka hinnoitellaan tarvittaessa erikseen – tai ulkoisia shokkeja, joita ei pystytä ennakoimaan. Näiden riskien hinnoitteleminen ja shokkeihin sopeutuminen jälkikäteen on nyt johtanut ekologisen ja – kuten nyt olemme saaneet myös tuta – sosiaalisen jarrun jyrkkään kiristymiseen, äkkijarrutuksen pakkoon.

Velkajarru

Mistä sitten on kysymys hallituksen ”velkajarrussa”? Ennen kuin vastaan tähän kysymykseen, palauttakaamme mieliimme nykyinen yhteiskunnallinen työnjako. Nyt hajoamisen tilassa olevan kansallisen sopimusyhteiskuntamme yksi keskeinen diili – kuten nykyään sanotaan – on työnjako porvariston ja meidän työntekijöiden välillä: porvaristo päättää mitä tehdään, miksi tehdään, milloin tehdään, miten tehdään ja missä tehdään.

Me palkkatyöläiset panemme sitten toimeen ja tuotamme kaikki porvariston vaatimat tavarat ja palvelut, jotka – toivon mukaan – menevät kaupaksi Suomessa tai jossakin päin maailmaa kohtuullisella hinnalla siten, että pystymme maksamaan oman tuontimme – olemmehan myös tuonnista emmekä vain viennistä riippuva maa – sekä omat tuotantokustannuksemme.

Porvaristo ei ole koskaan – ei siis koskaan – pystynyt hoitamaan omaa osuuttaan tästä diilistä ilman meidän työntekijöiden tukea ja turvaa. Kansakunta ja sen hallinto, valtiovalta, on turvannut rajat ja järjestyksen, työvoiman koulutuksen, terveyden ja sosiaaliturvan sekä mitä moninaisemman infrastruktuurin kaikelle tuotannolliselle toiminnalle verovaroin – siis sinun ja minun työhön ja solidaarisuuteen tukeutuen.

Nyt kansallinen teollisuus- ja kauppiasporvaristo – kansallista finanssiporvaristoahan meillä on vain muutama perhe – on hätää kärsimässä. Miksi? Pitäisi keksiä mitä ja miksi tuotetaan täällä pohjan perillä niin, että asemamme arvontuottajina säilyy pitkissä tuotantoketjuissa ja -verkostoissa sekä yhä moninaisemmaksi kehittyvässä ja kaikkialle levittäytyvässä alustataloudessa. 

Taloustieteen emeritusprofessori Aalto-yliopistosta Matti Pohjola totesikin juuri: ”Suomen talouskasvun puute johtuu taantuvista yrityksistä – kokonaistuottavuuden hidas ja kaksijakoinen kehitys ei muutu, ellei innovaatioiden luomisen edellytyksiä paranneta.” … Jatkuva talouskasvu voi perustua vain kokonaistuottavuuden kehitykselle. Se kasvaa innovaatioista: uusista korkeamman arvonlisän tuotteista tai tehokkaammista tavoista valmistaa jo tunnettuja tuotteita.” (2)

Porvaristomme ajoi ensin alas sopimusyhteiskunnan, nyt vuorossa on kapina hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan. Miksi? Kuvittelemalla, että purkamalla jo saavutettuja yhteiskunnallisia rakenteita, palaamalla orgaaniseen valtio- ja valtarakenteeseen, niin oman yrityksen ja siten myös Suomen talouden haasteet ratkaistaan, jos ei muuta keksitä, militarisoimalla talous. 

Mutta, mutta … riittääkö Matti Pohjolan resepti ”jatkuvasta talouskasvusta” kokonaistuottavuutta parantamalla.  Ikävä kyllä ei. Rahoitustaseissahan on ensisijaisesti kysymys ihmisten välisten suhteiden määrittelystä ja niiden muutoksista omistajuuden nimissä. Näihin muutoksiin ei ole kirjattu niiden tarvitsemia energiavirtauksia eikä luontoon – ei sisäiseen kuin ei ulkoiseenkaan – liittyviä reunaehtoja, koskapa ne loistavat poissaolollaan uusklassisesta talousmetriikasta. 

Tarvitsemmekin reaalitaseen ja ekotaseen täydentämään rahoitustasetta purkamaan ja keventämään massiivisen ekojarrun painetta. Mitä tarkoitan? – siitä seuraavassa jaksossa!

Viitteet

(1) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisen talouden hoitamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=d9ddde82-2fe9-4812-9a6b-abc3f3c25487

(2) Pohjola, M. 2025. Suomen talouskasvun puute johtuu taantuvista yrityksistä. HS 01.09.2025.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011454597.html

Kirjallisuutta

Galbraith, James K.; Chen, J., 2025. Entropy Economics: The Living Basis of Value and Production.  University of Chicago Press. Kindle Edition.

Jackson, T., Victor. P. A. 2020. The Transition to a Sustainable Prosperity-A Stock-Flow-Consistent Ecological Macroeconomic Model for Canada. Ecological Economics

vol. 177, November 2020 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921800920301427?via%3Dihub

Keen, S. 2025. Money and Macroeconomics from First Principles for Elon Musk and Other Engineers 

Book Production:  N V Barbalich. Kindle Edition.

Kuva: https://www.jyu.fi/fi/tutkimus/wisdom/donitsitalous/johdatus-donitsitalouteen
Muokattu

Olen käyttänyt ChatGPT/Thinking alustaa aineistojen etsimisessä ja kysymyksenasetteluiden kehittelyssä.