Europarlamentaarikko (vas) Li Andersson, europarlamentaarikko (vihr) Ville Niinistö, kansanedustaja (sd) Nasima Razmyar ilmaisivat muutama päivä sitten (23.09.2029) HS:n Lukijan mielipidepalstalla kirjoituksessaan ”Suomen hallitus ei kykene puolustamaan kansainvälistä oikeutta” vakaumuksensa mm. seuraavin sanoin:
”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on niin tasavallan presidentin kuin tuoreimman ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteonkin mukaan arvopohjainen realismi. Sanapari kumisee tyhjyyttään … Kansainvälisen oikeuden rikkomisesta tulee seurata sanktioita, ja tätä periaatetta pitää johdonmukaisesti toteuttaa kaikkien maiden velvoitteiden osalta. Ilman tämän periaatteen turvaamista ei ole realistista odottaa arvojemme etenevän maailmalla.” (1, kurs. mvv)
Jos sanapari ”arvopohjainen realismi” kumisee tyhjyyttään, niin miten sanapari ”realistinen arvopohjaisuus” sitten välttyisi samalta kohtalolta? Tukeutumalla – viime kädessä – kansainväliseen oikeuteen kirjoittajat uskovat.
Kirjoittajien viimekätistä tukeutumista kansainväliseen oikeuteen voidaan tietysti aina puolustaa sillä, että vaikka monet valtiot usein käyttävätkin sitä tekopyhästi väärin, niin kansainvälisen oikeuden olemassaolo on aina parempi kuin sen puuttuminen, vedoten tunnettuun maksimiin: Tekopyhyys on kunnianosoitus, jonka pahe osoittaa hyveelle (L’hypocrisie est un hommage que le vice rend à la vertu, La Rochefoucauld).
On syytä muistaa, että laillisuus ei ole kotoisin luonnosta. Se ”on syntynyt todellisista taisteluista, voitoista, verilöylyistä ja valloituksista, jotka voidaan ajoittaa ja joilla on kauhistuttavat sankarinsa; laki syntyi palavissa kaupungeissa ja tuhotuilla pelloilla. Se syntyi yhdessä niiden kuuluisien viattomien kanssa, jotka kuolivat päivänkoitteessa.” (2)
Laillisuusajatuksen globalisoituminen
Kuten taloudenpidon niin myös laillisuusajatuksen globalisaatiolla on oma historiansa ja omat vaiheensa: voidaan erottaa kolme oikeudellisen ajattelun globalisaation kehityskaarta: 1) klassinen oikeudellisen ajattelu, saksalaisen historiallisen formalismin ja voluntarismin laajeneminen (1850-1914 ), 2) ranskalaisen ”sosiaalisen käsityksen”vahvistuminen (1900-1968), ja 3) angloamerikkalaisen ”pragmaattisen sekoituksen” (1945-2000) synty, joka integroi edellä mainitut yhteen nykyiseksi hallitsevaksi ”oikeudelliseksi itseymmärrykseksi”. Siinä keskenään kamppailevat:
– “Global market” -linja: yksityistämistä, deregulaatiota, kaupan/investointien vapautta, yritys- ja sopimusoikeuden uudelleenformalisoitumista,
– “Global social” -linja: perus- ja ihmisoikeuksien, osallistumisen ja “good governance” käsitteiden laajeneminen; tuomioistuinten roolin ja oikeudellisen aktivismin kasvu. (3)
Kun klassinen saksalainen ajattelu ja ranskalainen sosiaalisesti virittäytynyt oikeusajattelu sitoutuivat vielä erityisen ja yleisen yhteensovittamiseen, niin globalismin eri versiot pyrkivät universaaleihin periaatteisiin. Kun aiemmin ulkopoliittisen realismin nimissä oli mahdollista ”voima vastaan voima” -politiikalla määrittää itse kunkin oma tila, niin nyt ekologinen realismi asettaa tilalle ja funktioille ehdottomat rajat ja ehdot. Siten ”realistisen arvopohjaisuuden” on sovittauduttava arvoissaan ekologiseen realismiin.
Ylikansallinen lainkäyttö
Kysymys ei kuitenkaan enää ole pitkään aikaan ollut kansallisesta ja kansojen välisestä oikeudesta vaan myös ja erityisesti ylikansallisesta lainkäytöstä. Se ”koostuu laeista – julkisista ja yksityisistä, kotimaisista ja kansainvälisistä – jotka säätelevät käytännössä kaikkia yhteiskunnallisen elämän osa-alueita jakamalla oikeuksia ja velvollisuuksia, valtaa ja haavoittuvuuksia ryhmille ympäri maailmaa.” (4) Martti Koskenniemi kutsuu tätä kokonaisuutta globaalin ”kapitalismin oikeudelliseksi infrastruktuuriksi” ja toteaa:
”Oikeudelliset tekniikat, jotka yhdistävät suvereniteetin omaisuuteen, muodollisen imperialismin markkinoihin, jäävät kriittiseltä katseelta piiloon. Tällaiset tekniikat ovat länsimaisen herruuden tietyn, jatkuvan historian tuotetta. … Yhdessä muiden globaalien sääntöjen ja instituutioiden kanssa ne ovat loputtomien, monimutkaisten uudistushankkeiden kohteena, jotka estävät tehokkaasti koko järjestelmän laajuisen muutoksen. (4)
Myös autoritaarisilla hallinnoilla on omat oikeusvaltioperiaatteensa. Vetoamalla yleisesti ”oikeusvaltioperiaatteeseen” jätetään kysymättä mihin ja millaisiin oikeusinstituutioihin oikeastaan vedotaan. ”Kansainvälisen oikeuden voiman ymmärtämisessä on kiinnitettävä tarkkaa huomiota sen laaja-alaisiin vaikutuksiin yhteiskunnallisiin hierarkioihin sekä vallan ja resurssien jakautumiseen ihmisryhmien kesken kaikkialla maailmassa. Kenen on siis alistuttava kenen lainopilliseen totuuteen?” (4)
Tila ja funktio
Kysymys on siis tilamääritteiden (yksityisomistus, suvereniteetti) ja funktioiden (tuotanto, kauppa, vaihto, rahoitus) keskinäissuhteista: määrittääkö tila funktiot VAI funktiot tilan?
Jos siis ”arvopohjainen realismi” on sanahelinää, niin miten sitten ”realistinen arvopohjaisuus” ei sitä olisi? Määritetäänkö siten ensin arvot, ja katsotaan sitten ovatko ne realistisia VAI katsotaan ensin, mikä on realistista ja sitten määritetään arvot? Siis pusketaanko arvoja viimeiseen asti ja venytetään realismin rajoja VAI todetaanko ensin, mikä on realistista ja sovittaudutaan arvoissa sen ehtoihin? Ulkopoliittisessa realismissa voimme venytellä noita realismin ehtoja voimiemme mukaan, mutta ekologinen realismi ei anna tätä mahdollisuutta.
Lain käskyteoria
Kuten historiasta muistamme Hobbes totesi Leviathanin latinankielisessä versiossa (1668): sed auctoritas non veritas facit legem – ei totuus, vaan auktoriteetti tekee lain. Tätä ”lain käskyteoriaa” John Austin kommentoi pari vuosisataa myöhemmin, että kun kansainvälinen, ”kansakuntien laki koostuu yleisesti kansakuntien keskuudessa vallitsevista mielipiteistä tai tuntemuksista” niin ”se ei ole varsinaisesti laki… yleisen mielipiteen asettama laki aiheuttaa sen, että tahoa, joka valvoo sen rikkojaa vastaan, ei ole koskaan määrättävissä eikä osoitettavissa. … tästä seuraa, että kansakuntien välillä voimassa oleva laki ei ole positiivinen laki; sillä jokainen positiivinen laki on tietyn suvereenin asettama henkilölle tai henkilöille, jotka ovat tekijän alaisuudessa” – mutta koska suvereenien valtioiden maailmassa ”mikään ylin hallitus ei ole toisen alaisuudessa”, tästä seurasi, että kansakuntien laki ”ei ole aseistettu sanktiolla eikä aseta velvollisuutta näiden ilmaisujen asianmukaisessa tulkinnassa. Sillä sanktio varsinaisessa merkityksessä on käskyyn liitetty paha”. Toisin sanoen, ilman mitään määriteltävissä olevaa auktoriteettia, joka kykenisi joko tuomitsemaan tai panemaan sitä täytäntöön, kansainvälinen oikeus lakkaa olemasta laki ja siitä tulee vain mielipide.” (5)
Ekologisen realismin lähtökohdista olemme pakotettuja asettamaan positiivisen lain kansainvälisiin suhteisiin: kotimaapallomme ohuttakin ohuempi elämän tekstuuri on ehdoton auktoriteetti, joka – tavalla taikka toisella, ennemmin tai myöhemmin – rankaisee ei vain ekologisten rajojen rikkojia vaan kaikkia meitä, kaikkialla ja lopullisesti. Ja nuo rajat ovat funktionaalisia meille annetussa tilassa, kotimaapallollamme.
Positiivinen kansainvälinen laki
Aksiooma: Planetaarinen ensin – funktiot vasta sitten: siis Tila → Funktio → Instituutio → Kannusteet, ei päinvastoin. Siis ensin määritämme biosfäärin uusiutuvan kantokyvyn ja sen budjetit; niiden puitteissa valitaan toiminnot, vasta sitten rakennetaan instituutiot ja kannusteet.
Askelmerkit:
- Määritä tila: planetaariset rajat ja budjetit (hiili, vesi, maa, ravinteet, biodiversiteetti, energia/EROI, materiaalivirrat).
- Sovita funktiot: vain ne toiminnot, jotka mahtuvat budjetteihin (”ekojarru” pysäyttää ylitykset).
- Rakenna instituutiot: kolmen taseen malli pakolliseksi (raha–energia–eko) kaikkeen päätöksentekoon ja raportointiin; monenkeskinen toimeenpano eri bioalueilla.
- Viritä kannusteet: haittavastuu + huolellisuusvelvoite ketjuissa, verotus ja tuki planetaaristen tilabudjettien eikä BKT:n mukaan; varovaisuusperiaate lähtökohdaksi.
Peruslause: Mikään hanke ei ole sallittu, ellei se pysy osoitetussa ekologisessa budjetissa ja läpäise kolmen taseen (rahoitus-, energia- ja ekotaseet) arviointia. Kun indikaattorit lähestyvät kynnystä, ekojarru aktivoituu (pause/stop, korjauspolku).” Kysy aina:
- Onko tälle toiminnolle määritetty tila-budjetti?
- Näkyvätkö päätöksessä raha-, energia- ja ekotase samassa taulukossa?
- Mikä on korjausmekanismi (ekojarru) jos rajat ylittyvät?
- Kuka kantaa haittavastuun koko arvoketjussa?
Näin vaihdamme ajatuksen “funktiot luovat tilan” ajatukseen “tila määrittää funktiot” – ja sidomme universaalit periaatteet konkreettisiin biogeofysikaalisiin reunaehtoihin.
Tekopyhyys ei ole ratkaisu
Suomen hallitus ei toden totta pysty puolustamaan kansainvälistä oikeutta, koskapa se on tekopyhä. Viime kädessä ”tekopyhyys on hyveen väärentämistä paheen avulla, jotta paheelliset päämäärät voidaan paremmin peittää: vahvojen mielivaltaista vallankäyttö heikompien yli, sodan armotonta jatkamista tai provosointia rauhan ja hyväntekeväisyyden nimissä.” (5).
Ylin auktoriteetti ei ole kuvittelemamme Jumala, eikä tavaroiden jumala, raha; ei USA, Venäjä tai Kiina vaan kotimaapallomme vuosimiljardien kuluessa kehittynyt mitä ihastuttavin elämän tekstuuri. Kulttuurimme on sovitettava yhteen sisäisen luontomme ja ulkoisen luonnon ehdot ja rajoitteet toinen toistaan tukevalla ja uusintavalla tavalla, yhteisöllisenä uusintamisena (commoning reproduction).
Viitteet
(1) Andersson, L., Niinistö, V., Razmyar, N. 2025. Suomen hallitus ei kykene puolustamaan kansainvälistä oikeutta Mielipidekirjoitus. HS 23.09.2025
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011510117.html
(2) Michel Foucault, ”Yhteiskuntaa on puolustettava”: Luentoja Collège de Francessa, 1975–76, suom. David Macey, New York 2003 [1997], s. 50. viite: Koskenniemi 2025.
(3) Kennedy, D. 2006. Three globalizations of law and legal tought: 1850-2000, ‘in David Trubek and Alvaro Santos, eds, The New Law and Economic Development: A Critical Appraisal, Cambridge.
(4) Koskenniemi, M. 2025. The laws that rule us The Legal Infrastructure of Global Capitalism. New Left Review 154:
(5) Anderson. P. 2023. The standard of civilization. New Left review 143: 5-29.
Kuva: https://toivoajatoimintaa.fi/kestava-kehitys-ja-planeetan-rajat-diagrammeissa-ja-infograafeissa/ Muokattuna.
Olen käyttänyt ChatGPT 5/Thinking alustaa aineistojen etsinnässä ja kysymyksen asettelujen kehittämisessä.