Saatteeksi: Minun suureksi yllätykseni entinen talousliberalismin sanansaattaja Risto E. J. Penttilä on menettämässä uskonsa talousliberalismiin ja kehystää nyt – kuka olisi voinut uskoa – ajatteluaan Oswald Spenglerin klassikkolla Länsimaiden perikato (saks. 1918/1922), siis ajatuksella kulttuurisesta biologisesta morfologiasta: kulttuureilla on vääjäämättä synty, kukoistus, vanheneminen ja kuolema (1). Kuitenkin MAGA -liike länsimaisen ”sivilisaation viimeisen taistelun sankariryhmänä” (1) tukeutuu juuri tuohon samaan morfologiaan: orgaaniseen valtioon. Olisiko WOKE -liikkeestä vaihtoehdoksi?
Demokraattisen oikeusvaltion kohtalo
Emeritus professori Jukka Kekkonen oli jokin aika sitten (26.10.2025) huolissaan ”demokraattisen oikeusvaltion”kohtalosta:
”demokraattisen oikeusvaltion periaatteet ovat nykymaailmassa vakavassa vaarassa … kysymys ei ole vain … Yhdysvalloista, jossa on tosiasiallisesti jo käynnissä valtiosääntöä ja laillisuutta murentava vallankaappaus. Muutos on ravistellut Eurooppaa ainakin 15 vuoden ajan. Oikeistopopulistisen ideologian ja sitä edustavien puolueiden kannatus on levinnyt askel askeleelta yhä laajemmalle”… (2)
Kekkonen viittaa puheenvuorossaan Maciej Kisilowski’n aiempaan HS:n kirjoitukseen, jossa Kisilowski ilmaisee huolensa värikkäämmin sanankääntein:
”ÄÄNESTÄJIEN itsekeskeisyyden, lyhytnäköisyyden ja kiihkoilun herättämä tyrmistys voi olla oikeutettua, mutta tyrmistys ei ole strategia. Sen sijaan on kysyttävä, miten äänestäjien huolet ja ennakkoluulot otetaan huomioon. … Demokratian puolustajien pitäisi osata kohdata se poliittinen todellisuus, josta äänestäjien reaktiot kertovat” (3)
Liberaalidemokratiassahan kenenkään omakohtaista kokemusta ei voida kiistää ja sitä on voitava julkisesti puolustaa. Ne on siis aina ”otettava huomioon”, jos haluamme pitää kiinni demokratiasta. Se on kiistämätöntä, mutta ei perusongelma.
Miksi sitten jotkut äänestäjät ovat ”itsekeskeisiä”, ”kiihkoilijoita”?; miksi ”terve konservatismi” on jotain sellaista, mitä he kaipaavat … kotimaassaan? Miksi ”liberaali universalismi” hylätään, miksi kansallisylpeyttä ja kansallista itsekkyyttä korostetaan, miksi halutaan ”palata … etnisyyteen ja sukupuoleen perustuviin hierarkioihin ja suhtaudutaan ”vihamielisesti … pitkän aikavälin ilmastotavoitteisiin”? (3) Lyhyesti: MAGA -liike
Tyrmistyksen tyrmistys …
Liberaalidemokraattien oma tyrmistys ei sekään ole strategia. Miksi liberaalidemokratia ajautuu kriisin toistuvasti, jo ennen ensimmäistä ja toista maailmansotaan ja nyt jälleen kerran? Niin miksi? Sitä Kekkonen ei kysy. Miksi tyrmistys aiheuttaa toisen tyrmistyksen?
Olisiko niin, että parlamentaarinen (parle <puhe), edustuksellinen liberaalidemokratia ei olekaan kyllin omakohtaista ja kokemuksellista? Omakohtaiset arkielämän kokemukset ja poliittiset puheet, siis tulkinnat kokemuksistani, eivät käy yksiin.
Kokemukset jokapäiväisestä, viimekätisestä huolehtimisesta omasta, läheisten ja lähiyhteisön arkisesta elämästä ei avaa selitystä sille miksi on tehtävä niin kuin on määrätty ja poliittisissa sananparsissa hyväksi todettu. Klassisesti ilmaisten: mimesis ja metis – esittäminen ja huolenpito – elävät omaa rinnakkaista mutta erillistä elämäänsä.
Mutta eikö 1990 -lukulaisen kulttuuriliberalismin idea ole juuri se, että yhteisöllisyys perustuu samanarvoisten ihmisten erilaisuuteen, ei eriarvoisten ihmisten samanlaisuuteen? Yhteisö siis vahvistuu, muodostaa itselleen muutossietävyyttä eri tilanteisiin sitä enemmän, mitä moninaisempi, rikkaampi ja eriytyneempi ymmärrys (mimesis) meillä kaikilla on siitä mitä olemme tekemässä (metis). Tämähän oli tuolloin demokraattisen oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan yhteishanke. Lyhyesti WOKE– liike.
Mehän emme saaneet yhteisövaltiota ja kanssalaisuutta vaan kaupallisen kansalaisyhteiskunnan niin paikallisesti kuin globaalistikin. Rahasta ei tullut vain samanarvoisuuden mittari vaan myös tavaroiden ja kokemustemme tavaramittaistamisen jumala, joka pääomittamismekanismin kautta loi aivan uskomattoman globaalin toimintaverkoston – ”kolmannen luonnon” – sisäisen ja ulkoisen maailmamme väliin. Se näyttäytyy meille nyt luonnollisena pakkona, jolle niin ulkoinen kuin sisäinen luontomme on pelkkää työvoimaa, raaka-ainetta, energiaa jo pääomitetun ”tulevaisuuden” realisoimiseksi mahdollisimman ”halvalla”, edullisesti.
Ja juuri tämä välitys – mitä moninaisimpine muotoineen – on nyt se ongelma, jota sekä MAGA – että WOKE -liike yrittää ratkaista: kuinka rakentaa jälleen tai uusi elävä, aito, kestävä suhde kokemuksiemme ja ulkoisen luonnon välille. Kysymys on siis ihmiskulttuurista (culture< viljellä), elämän tekstuurista, ei kulttuurisista ”luonnonvoimista”, ”kolmannesta luonnosta” pakkona.
Siinä, missä MAGA -liike pyrkii ankkuroitumaan vakaaseen aikaan ja paikkaan perinteiden pohjalta (koti, uskonto, orgaaninen valtio), niin siinä WOKE -liike etsii ajattomuutta ja paikattomuutta, siis planetaarista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa – ei vain ihmisten kesken vaan myös suhteessamme luontoon – elämän kunnioitusta: luonto on työtoverimme, liittolaisemme ja matkakumppanimme. Ohjeistavana nelikenttänä:
Siinä missä MAGA- liikkeellä vakaus sitoutuu orgaaniseen, siis kulttuurin hierarkisoituvaan kehitykseen, niin siinä WOKE -liike etsii resonanssiin (con-cern < yhteinen huoli/huolenpito) tukeutuvaa yhdenvertaisuutta, erilaisuutta realisoivaa yhteisöllisyyden kokemusta, improvisoivan jazz-orkesterin tavoin. Oma kylä, tila ja sen ylläpito, ei ole vieras, irrallinen saareke (kulttuurinen uuskonservatiivisuus) vaan maailmankylä, jossa mimesis ja metis ovat samassa rytmissä ja keskinäisessä resonanssissa.
Uhkat ja mahdollisuus
Ovatko MAGA ja WOKE molemmat siis uhkia ”demokraattiselle oikeusvaltiolle”, nykyiselle parlamentaariselle demokratialle? Jospa demokratia ei olekaan vielä valmis? Onko sitten olemassa jokin syy tai peruste supistaa (MAGA) tai laajentaa (WOKE) käsitystämme demokratiasta? Molemmille on perusteet. Miksi?
Nykyinen osallistumistapa – parlamentaarinen demokratia – ei kouli meitä reaalisessa luontosuhteessamme kokemuksellisesti niistä kaikista prosesseista, joihin osallistumme työssä, tuotannossa ja kulutuksessa. Meille riittää, kun uskomme saavamme reilun rahallisen korvauksen työvoimamme myynnistä ja tavaroista/palveluista maksaessamme. Jäämme siis helposti kiinni omaan paikkaan ja aikaan – sen turvaamiseen ja jatkuvuuteen. MAGA- liikkeellä on siis hyvinkin vahvat kokemukselliset perusteet pitäytyä siinä mitä nyt on tai jopa kaivata mennyttä kultaista aikaa – aikaa kun kaikki oli paremmin.
WOKE-liikkeen avoimuus moninaisuudelle ja sen edistämiselle yhteisöllisen rikkauden ja resilienssin kehittämiseksi ajautuu vaikeuksiin tulevaisuuden hahmottamisen kannalta. Miksi?
Mitä moninaisempaa yhteisöä työstämme yhteiseen toimintaan (metis), sitä enemmän se vaatii ymmärrystä (mimesis) onnistuakseen. Se tarkoittaa riittävien aika- ja tilaresurssien varaamista tämän ymmärryksen työstämiseen. Työpaikka onkin nyt opinpaikka. Koulu ei ole enää paikka, jossa siirretään kulttuurista perinnettä sukupolvelta toiselle vaan se aikatila, jossa tulevaisuutta rakennetaan yhdessä nousevan sukupolven kanssa. Koulu (< schole, vapaa aika) on sivistyskeskus kaikille läpi elämän. Kyllä, jos sivistys ymmärretään sisäisen ja ulkoisen luonnon toinen toistaan tukevaksi uusintamiseksi kestävällä tavalla (custodium reproduction), ts. viimekätinen huolenpito ei rajoitu vain meihin ihmisiin vaan koko elämän kirjoon, kotimaapallomme koko elämän tekstuuriin.
Tyrmistyksestä strategiaksi
Miten voisimme sitten kääntää kulttuuriliberalistien MAGA -tyrmistyksen strategiaksi? Tässä minun ehdotukseni:
– Sosiaalivaltio on laajennettava luontovaltioksi. Ekologisen realismin asettamat reunaehdot on lisättävä perustuslakiin. Luontoa ei saa tuhota (abusus), ei edes sen omistaja. Luonto on meillä lainassa tulevilta sukupolvilta.
– Parlamentaarista liberaalidemokratiaa laajennetaan ekologiseksi demokratiaksi, ts. olemme kaikki mukana päättämässä mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan ja kulutetaan ja kuinka aiheutettu luontorasitus kompensoidaan.
– Talouden kirjanpitoa laajennetaan niin, että jokaiseen taloudelliseen transaktioon sisällytetään ekologisen realismin, elämän kunnioituksen, huolenpidon ja kohtuutalouden vaatimat reunaehdot transaktion toteuttamiselle.
– Työpaikka on opinpaikka. Edessä on valtava sivistystehtävä oppia ymmärtämään ekologisen realismin ehdot ja rajat kokemuksellisesti omassa työssä. Tavoitteena ei ole ”työstä vapautuminen” vaan ”työn vapauttaminen” ratkaisemaan ekologisen realismin asettamia haasteita.
– Kansakunnan kokonaisaikabudjetti mitoitetaan ratkaisemaan ekologisen kriisin haasteet – toteutetaan työn neliyhteys (ansiotyö, kotityö, yhteiskunnallinen työ, omakohtainen työ).
– Ryhdytään nyt ETYKin juhlavuonna 2025 valmistelemaan M(aailman)TYK kokousta
vuodelle 2035 ekologisen kriisin ratkaisemiseksi kohtuutalouden perustalta.
Viitteet
(1) Yle areena 2025. Ykkösaamu 01.11.2025. Risto E J. Penttilä Seija Vaaherkummun haastattelemana. Kohdasta min. 5.15 eteenpäin
https://areena.yle.fi/1-72626953
(2) Kekkonen, J. 2025 Uuden oikeiston huolia pitää kuulla oikeusvaltiota suojellen. HS 26.10.2025
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011578997.html
(3) Kisilowski, M. 2025. Euroopan oikeistopopulistit eivät tarvitse Venäjän tukea menestyäkseen. HS 09.10.2025
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011548221.html
Kuva: https://areena.yle.fi/1-72626953 Muokattu.