Akatemiatutkija Timo Miettinen päättää HS:n esseensä ”Kysymys ihmisen luonnosta toi kulttuurisodat politiikan ytimeen” (30.11.2025) haastavaan ajatukseen kapitalismin yhteiskunnallisen oikeutuksen tuhoutumisesta:
”Kapitalismin oikeutus on siirtynyt oikeusjärjestyksestä ja talousargumenteista väitteisiin ihmisluonnosta ja ryhmien välisistä eroista. Kulttuurisotien aikakaudella politiikan peruskysymys ei ole, mitä ihmiset tekevät, vaan keitä heidän väitetään olevan.” (1)
Väitteisiin ihmisluonnosta? Ihmisryhmien välisistä eroista?
Ihmisen biologia ja sen erot ihmisten keskuudessa toimivat nyt siis viimeisenä perusteluna kapitalismille. Miksi sitten on jälleen ajauduttu perustelemaan ihmisten keskinäisiä taloudellisia valtasuhteita ihmisbiologialla, sisäisen luonnon asettamilla rajoituksilla? Olisikohan syynä nyt – tällä kertaa – ulkoisen luonnon tuhoutuminen juuri tuon samaisen kapitalismin puristuksessa?
Nykyisessä kulttuurisodassahan on kysymys juuri siitä, kuinka tuo tuhoutuminen pysähdytettäisiin. Se on sekä MAGA että WOKE sotureiden ensisijainen haaste. Kun MAGAlaiset etsivät ratkaisua menneestä, 1800- luvun lopulta, Belle Époque:sta, niin WOKElaisten etsinnän ytimessä on kaupunkilaisten kadotettu resonanssi niin sisäisen kuin ulkoisenkin luonnon kanssa.
Molemmilla on siis yhteinen kaipuu välittömämpään suhteeseen ulkoisen ja sisäisen luonnon kanssa, mutta ratkaisevat tämän kaipuunsa kovin eri tavoin ja ovat molemmat etsinnässään riippuvaisia ”vihollisestaan”, teollis-teknisestä koneistosta, alusta-ekonomiasta ja tulevaisuuden rahamittaisesta pääomittamista.
MAGA ankkuroituu maahan ja tosityöhön (autenttinen, ”omannäköinen” elämä, perhe, uskonto, kansa, paikkasidonnaisuus; omistajuus, metsästys, maanviljely, pienteollisuus).
WOKE etsii resonanssia luonnon kanssa (oman kokemuksen oikeutus ja puolustus ilman portinvartijoita, moninaisuus, luonnon haavoittuvuuksien tunnistus; planetaariset rajat, altistusten tasaus).
Ekologinen realismi pakottaa meidät rajaamaan nyt pois luonnon tuhoamisen (abusus), jolloin omistamisen ehdot muuntuvat: Dominium, tuhomisvalta kääntyy Custodium’iksi, huolenpidoksi ja ylläpitämiseksi. Siten kapitalismin viimeinenkin puolustuslinnake murtuu. Ongelma ei ole suhteemme sisäiseen ja ulkoiseen luontoon erillisinä haasteina vaan niiden keskinäisen suhteen rakentaminen kestävällä, yhteisölliselle tavalla (commoing reproduction).
MAGAlaisten yhteisöllisyyden perusta
- ”jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä mitä olemme”
kääntyy ajatukseksi
- ”jos emme rakasta sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä mitä olemme”
ts. kuinka ylläpitää ja kehittää ulkoisen ja sisäisen luonnon välitystä ja niiden moninaisia vuorovaikutusmuotoja, siis kulttuuriamme siten, että emme tuhoa huolenpidollista resonanssia niiden väliltä.
Siten kulttuurisotienkin aikakaudella politiikan peruskysymys on, mitä ihmiset tekevät, ei se, keitä heidän väitetään olevan.
Viite
(1) Miettinen, T. 2025. Kysymys ihmisen luonnosta toi kulttuurisodat politiikan ytimeen. HS 30.11.2025.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011656321.html
KUVA: Jaoa Laet/AFP, muokattu