
Kun seuraa nykyistä poliittista keskustelua ja vaihtoehtobudjetteja, ei voi olla huomaamatta, kuinka vahvasti yhteiskunnan suunta määräytyy sen mukaan, ketä päätökset palvelevat – ja ketä ne kurittavat. Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa painotetaan ihmisarvoa, tasa-arvoa ja sitä, että hyvinvointivaltion on tarkoitus olla koko kansan turvaverkko, ei vain parempiosaisten etuoikeus. Tätä taustaa vasten nykyinen leikkauspolitiikka tuntuu entistä kovemmalta.
Minulle, tavalliselle duunarille, politiikka ei ole abstraktia teoriaa. Se on sitä, miten kaukana terveyskeskus on, kuinka monta tuntia jonotan, paljonko bensapumppu näyttää ja riittääkö palkka enää ruokakaupassa. Leikkaukset ja sosiaaliturvan heikennykset eivät osu johonkin toiseen, jonnekin muualle. Ne osuvat meihin – tavallisiin ihmisiin, pienituloisiin, perheisiin, yksinasuviin ja kaikkiin niihin, joiden arki ei pyöri sijoitusten tuotoilla.
Vasemmistoliiton tulevaisuusprojektin data toi esiin sen, minkä moni duunari tietää omasta elämästään: ihmiset haluavat turvallisuutta, ennakoitavuutta ja mahdollisuuden pärjätä omalla työllään. He haluavat, että yhteiskunta seisoo heikoimman tukena silloin, kun elämä menee vinoon. Tätä taustaa vasten tuntuu kohtuuttomalta, että leikkauksia perustellaan ”kannustavuudella” tai ”rakenteiden korjaamisella”, vaikka todellisuudessa kyse on usein kurjistamisesta – heikompiosaisten kurittamisesta, jolla haetaan valtiontalouden säästöjä.
Duunarin näkökulmasta leikkaukset eivät ole numeroita Excelissä. Ne näkyvät bussivuoroissa, jotka loppuvat. Terveyskeskuksissa, joissa aikoja ei ole. Palveluista, joita pitää hakea aina kauempaa. Siksi vasemmistolainen näkökulma on minulle myös hyvin käytännöllinen: palvelut pitää olla olemassa siellä, missä ihmiset elävät. Valtion tehtävä ei ole katsoa sivusta, kun heikot putoavat kyydistä, vaan pitää siltaa yllä, jotta kaikilla on mahdollisuus pärjätä.
Vasemmistoliiton tavoiteohjelma puhuu hyvinvointivaltiosta, joka ei jätä ketään – ja rehellisesti sanottuna se tuntuu ainoalta järkevältä suunnalta tällaisena aikana. Tarvitaan politiikkaa, joka rakentaa, ei pura. Joka tukee ihmisiä, eikä työnnä heitä vielä syvempään epävarmuuteen. Jos heikompiosaisia kuritetaan, yhteiskunta ei vahvistu – se haurastuu.
Siksi näissä budjettiväännöissä kysymys ei ole vain numeroista tai prosenteista. Kyse on arvovalinnasta: rakennammeko yhdessä selviytymisen, turvan ja reilun tulevaisuuden – vai jatkammeko kurjistamisen tiellä, jossa vastuu sysätään niiden harteille, joilla on jo valmiiksi vähiten?
Puoluevertailu 2026 – Plussat ja miinukset tiivistettynä
Tämä kooste on tuotettu tekoälyavusteisesti. Mukana on kunkin puolueen kolme suurinta plussaa ja miinusta. Yhden ”ison” puolueen jätin pois, ei ole syytä edes mainita.
| Puolue | Plussat (3) | Miinukset (3) |
| Kokoomus | + Työn verotus kevenisi. + Työllisyystoimia kasvun tueksi. + Yritysten toimintaympäristö paranee. | – Leikkauksia sosiaaliturvaan ja palveluihin. – Valtionosuuksia vähennetään. – Ei helpotusta autoilun kustannuksiin. |
| SDP | + Palvelut säilyisivät vakaammin. + Ei lisäkustannuksia terveydenhuoltoon. + Valtionosuudet vakaampia. | – Polttoaine- ja ympäristöverojen korotus mahdollinen. – Yritysten verotus kiristyy. – Hyvinvointialueille yhä tehokkuuspaineita. |
| Keskusta | + Aluekehitys ja maaseutu painopisteenä. + Lähipalveluiden turvaaminen. + Työmatkakulujen vähennysten puolustus. | – Infrainvestointien vaikutus riippuu toteutumisesta. – Yritystuet osin ristiriitaisia. – Ei selkeää ratkaisua HVA-rahoitusvajeeseen. |
| Vihreät | + Julkiset palvelut suojataan. + Kohdennetut investointirahastot. + Terveyden tasa-arvon vahvistaminen. | – Autoilun kustannukset nousevat. – Haja-asutusalueen asuminen kallistuu. – Valtionosuuksiin kohdistuu leikkauksia. |
| Vasemmistoliitto | + Palvelut säilyvät ilman leikkauksia. + Verotus kohdistuu suurituloisiin, ei duunareihin. + Hyvinvointialueet saisivat lisärahoitusta. | – Polttoaineveron korotus mahdollinen. – Yritysverotus kiristyy. – Valtion tulopuoli nojaa veronkorotuksiin. |
