Presidentti Alexander Stubb on juuri julkaissut laajan artikkelin arvostetussa Foreign Affairs -lehdessä uhkaavalla otsikolla
Lännen viimeinen mahdollisuus – Kuinka rakentaa uusi globaali järjestys ennen kuin on liian myöhäistä (The West’s Last Chance How to Build a New Global Order Before It’s Too Late) (1).
Stubb rakentaa artikkelissaan taas kerran valtakolmion – Globaalit Länsi, Itä ja Etelä – ratkomaan maailman järjestystä: Lännen ja Idän sotiessa keskenään niiden tulisi samalla rakentaa hyvät suhteet Globaaliin Etelään, jonka ratkaisut ratkaisevat maailmamme tulevan kohtalon.
Stubbin mukaan olemme joutuneet luopumaan 1990 -luvun ”arvopohjaisesta idealismista” – demokratiasta ja talousliberalismista valtiollisina vientitavaroina – ja siirtyneet ”arvopohjaiseen realismiin”: demokratia ei ollutkaan vientitavaraa ja historia ei loppunutkaan talousliberalismin voittoon.
Realismin nimissä ”universaalisia” arvoja on nyt suhteellistettava jopa siihen mittaan, että taloudellinen vuorovaikutus tapahtuu taloudellisten transaktioiden nykyisen mallin mukaan: arvot (values) kuihtuvat yhdeksi arvoksi (value) – hinnaksi. Kysymys on energian ja raaka-aineiden jakamisesta taloudellisten voimasuhteiden mukaan – siis ulkopoliittisesta realismista.
Stubbin käsityksen mukaan Lännen ja Idän välisellä ulkopoliittisella realismilla ja sen seurauksilla – sodilla ja talouden militarisoitumisella – ei paljonkaan tekemistä sen kanssa miten Länsi ja Itä asemoivat itsensä suhteessa Etelään ja Etelä puolestaan niihin.
Stubbin mukaan yht’ äkkiä alammekin toimia toisin suhteessa Etelään. Vallan käyttö, Dominum, kääntyy huolenpidoksi, Custodium, huolenpidoksi kaikista ihmisistä ja maapallon elämän teksuurista. Stubbin sanoin ”multipolarismi” ja ”transaktionismi” kääntyy ”multilateralismiksi”, keskinäiseksi huolenpidoksi. Ottaisimme siis vakavasti seuraavan trilemman asettaman haasteen (2):
- Ilmastonmuutos on eksistentiaalinen uhka,
- Suuri ja vakaa keskiluokka on liberaalien demokratioiden perusta,
- Maailmanlaajuisen köyhyyden vähentäminen on moraalinen välttämättömyys.
Miten ”arvopohjainen realisti” toimii tällöin? Varmaankin arvo ”moraalinen välttämättömyys” alkaisi muuttua ”tavoitteeksi”.
Siirtymisessä omaksi ottamisesta, dominum, huolenpitoon, custodium, ei kuitenkaan ole pelkkä moraalinen, poliittinen haaste.
Dominium on omistajuuden klassinen kielioppi: oikeus kontrolloida, sulkea ulos, tuhota, luovuttaa omistamansa. Modernissa kapitalismissa se ulottuu esineistä prosesseihin – tuleviin tulovirtoihin, datavirtoihin, toimitusketjuasemaan ja jopa huomiotalouteen. Tämä on pääomittamisen (capitalization) syvempi merkitys: oikeus vaatia tulevaisuutta rajaamalla se toimintatila, jossa arvo tuotetaan.
Custodium on toinen kielioppi: omistajuus on vastuuta jatkuvuudesta – ylläpidosta, uusintamisesta ja huolenpidosta elämän ja tuotannon perustavista edellytyksistä. Se ei lakkauta yritystoimintaa; se koodaa uudelleen toimiluvan ehdot.
Jos raha on lupaus, kasvuregiimi on lupausten arkkitehtuuri. Kysymys kuuluu: lupaus mistä ja millaisin reunaehdoin? Custodiumiin kykenevä regiimi tarvitsee kolme yhteen toimivaa tasetta, kirjanpitoa:
1 Rahoitustase (lupaustase)
Rahoitustase on yhä välttämätön: oma pääoma, velka, optiot, tuloutus ja pääomamarkkinainstrumentit. Mutta se on sidottava kahteen muuhun taseeseen läpinäkyvyyden ja auditoitavuuden kautta.
2 Reaali-/energiatase (kapasiteettitase)
Reaali-/energiatase kirjaa, mitä yritys tosiasiallisesti tekee: materiaali-inputit, energiankäyttö, kapasiteetin käyttöaste, läpivirtaus sekä toimitusketjuriippuvuudet. Tämä ei ole vielä ”eko” vaan operatiivista todellisuutta. Ilman todellisuustasetta rahoitus irtoaa ja muuttuu tulevaisuusvaateiden imuriksi.
3 Ekotase (reunaehto- ja uusintamistase)
Ekotase kirjaa vaikutukset ja riippuvuudet ekologisista järjestelmistä: päästöt, biodiversiteettipaineen proksit, veden- ja maankäyttö ja – ratkaisevasti – uusintamissitoumukset. Se muuttaa ”ulkoisvaikutukset” perustuslaillisiksi rajoitteiksi, joihin liittyy mitattavia velvoitteita ja toimeenpantavia suunnitelmia.
Kysymys ei ole ”innovaatio vs. sääntely”- haasteesta, vaan siitä, millaista sivilisaatioprotokollaa innovaatio palvelee. Custodium-koodattu talousregiimi voi olla silta liberaalista markkinaintegraatiosta ekologiseen demokratiaan: oikeudet ja vastuut sijoitetaan samaan tilaan kuin todellinen luonnonkäyttö. Se kytkee Agoran (vaihdon) Oikokseen(uusintamiseen) mitattavien velvoitteiden, ei moraalisaarnan kautta.
Länsi on hukkaamassa ”viimeisen mahdollisuutensa” sitoutuessaan Länsi/Itä -konfliktissa ulkopoliittiseen realismiin ja ryhtyessään nyt jakamaan Venäjän kanssa maailman ehtyviä luonnonvaroja. Edellä asetetun trilemman ratkaisu vaatii lähtökohdaksi ekologisen realismin asettamat ehdot – siis että taloudenpidon lähtökohdaksi otetaan huolenpito, Custodium, ja kohtuutalous: kohtuus kaikille, kaikessa, kaikkialla, alati.
Viitteet
(1) Stubb. A. 2025. The West’s Last Chance How to Build a New Global Order Before It’s Too Late
Foreign Affairs December 2.
(2) Rodrik, D. 2024. A New Trilemma Haunts the World Economy. Project Syndicate 09.09.2024
Rodrik, D. 2020. The Globalization Paradox: Democracy and the Future of the World Economy. W. W. NORTON & COMPANY Kindle Edition.
KUVA
Jonathan McIntosh, CC BY 2.0 <https://creativecommons.org/licenses/by/2.0>, via Wikimedia Commons
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Jakarta_slumlife31.JPG
