Kommunisti Anna Kontula vaatii ”hyvinvointivaltion radikaalia remonttia. Hyvinvointiyhteiskunta on törmäämässä ekologisiin rajoihin. Niinpä on laadittava ”yhteiskunnalle kaksikärkinen muutosohjelma”
ja kysyy:
”Miten ihmisten sosiaalisia oikeuksia voidaan turvata ekologisten rajojen puitteissa?”
ja vastaa:
”Nähdäkseni ainoa ratkaisu on pyrkiä vastaamaan koulutuksen, sotepalvelujen ja muiden herkkujen tarpeeseen enenevästi tavoilla, jotka eivät ole sidoksissa ympäristötuhoon. Käytännössä se tarkoittaa osittaista irtaantumistaammatillisista ja siten myös rahavälitteisistä järjestelmistä. … Ensimmäinen muutos vähentäisi hyvinvointipalvelujentarvetta, jälkimmäinen hajauttaisi sitä käyttäjien itsensä hallintaan. … kyse ei ole haikailusta takaisin esimoderniin … kyse on modernin yhteiskunnan muotoilusta enemmän lajillemme (ja miksei muillekin lajeille) sopivaksi.” (1, kurs. mvv)
Avainsanoja ja haasteita ovat siis valtio, yhteiskunta, sosiaaliset oikeudet, ekologiset rajat, ympäristötuho, ammatillisuus, rahavälitteisyys, itsehallinnollinen, palvelut, esimoderni, moderni, ihmislaji, mutta ei raha:
”Ongelmana ei ole raha. Sitähän saa, kun verottaa, lainaa tai painaa. Sitä voi siirtää muualta budjetista, vaikkapa asehankinnoista. … Raha kyllä hoituu normaalilla poliittisella päätöksenteolla.” (1).
Eriarvoisuus?
Jos oletamme, että ihmiset ovat itse rakentaneet yhteiskuntansa ja valtionsa, määritelleet siis keskinäiset suhteensa, niin miten ihmeessä siitä ei ole tullut, miksi siitä ei ole muotoutunut lajillemme sopivaa?
Vai olisiko niin, että se on tehty joillekin sopivaksi, jopa herkuttelupaikaksi, mutta joillekin muille ei sitten alkuunkaan? … vai mitä sanotte tästä:
”Maailman väestön rikkain 10 % omistaa lähes kolme neljäsosaa kaikesta varallisuudesta, kun taas köyhin puolisko hallussaan on vain 2 %. Alle 60 000 monimiljonääriä hallitsee nyt kolme kertaa enemmän varallisuutta kuin puolet ihmiskunnasta yhteensä. Useimmissa maissa alimman 50 %:n väestöstä hallussaan harvoin on yli 5 % kansallisesta varallisuudesta. … Maailman rikkaimmat 10 % yksilöistä vastaavat 77 prosentista yksityisen pääoman omistukseen liittyvistä maailmanlaajuisista päästöistä ja 47 prosentista heidän kulutukseensa liittyvistä maailmanlaajuisista päästöistä, mikä korostaa sitä, kuinka ilmastokriisi on läheisesti sidoksissa varallisuuden keskittymiseen.” (2)
Kysymys ekologisista rajoista ei olekaan sama ja samanlainen kysymys kaikille ihmisille kuten Kontulan kirjoitus näyttää olettavan, ei alkuunkaan. Joillekin se ei ole kysymys lainkaan. Mites tässä näin on päässyt käymään? Sitä Kontula ei meille kerro. Tosin hän vihjaa, että ”Hyvinvointivaltio on modernisaation ja fossiilikapitalismin sisar”.
Sisar? Ketkähän ovat sitten tämän sisarparven isä ja äiti? Olisiko Valistus ja Kapitaali? Lasten alkuun saattaminen ja synnyttäminen ei kuitenkaan onnistu vain isän ja äidin, Valistuksen ja Kapitaalin, sisäisäisten ja keskinäisten sosiaalisten suhteiden myötä, vaan vaatii – kuinkas ollakaan – reaalisen suhteen rakentamista luonnon kanssa. Ja tuo suhde on ollut omistava, omaksi ottava (Domidium). Hyvinvointivaltion suuri saavutus on ollut, että tuo suhde on monien taistojen jälkeen yhden lajin osalta – ihmislajin – onnistuttu kääntämään huolenpidolliseksi (Custodium) – ja siitäkin käydään juuri nyt poliittista kamppailua. (3)
Ratkaisuna kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ?
Kontulan mukaan meidän tulisi luopua, ainakin johonkin mittaan ammatillisista ja rahavälitteisistä palveluista ja ottaa itse hoidettaviksi palaamatta ”esimoderniin”, menneeseen maailmaan.
Ammatillinen viittaa työnjakoon, ts. moderni maailma on eriytynyt siihen mittaan, että voimme pitää yhteisömme toiminnassa vain ja vain jos kukin osaa hoitaa omat tehtävänsä. Ajatus palvelemisesta pitää sisällään eriarvoistavan suhteen, on palvelija ja palveltava. Palvelusten rahavälitteisyys puolestaan mahdollistaa sen, että emme jää kiitollisuuden velkaa keskinäisissä palveluissamme vaan oletamme maksavamme kohtuullisen reilusti toinen toisillemme palveluista – oletus, joka ei pääsääntöisesti vastaa todellisuutta.
Jokaisen atriamme, aamupalamme, kahvituokiomme tai mikä tahansa hyvinvointipalvelu on mahdollinen vain ja vain tuhansien ja taas tuhansien ihmisten ”ammatillisten” ”palvelusten” kautta eri puolilla maailmaa. Tosin emme todellakaan tiedä millä ehdoin, missä ja miten teemme näitä palveluksia toisillemme.
Tätä nykyä nämä vaihdon prosessit ovat globaaleja, kaupallinen kansalaisyhteiskunta ei ole vain paikallinen yhdistys tai urheiluseura vaan siinä on mukana ihmisiä ylt’ ympäri maailmaa, eritoten mitä moninaisimpien sosiaalisten alustojen kautta.
Entäs se raha?
Raha ei ole, eikä ole pitkään aikaan ollut vain vaihdon väline. Nykyinen fiat -raha, jota pankit ja keskuspankit painavat lisää ”tarpeen mukaan” on kirjaus lupauksesta, joka yritetään realisoida joskus tulevaisuudessa. Tulevaisuutemme on hinnoiteltu ja kapitalisoitu rahalla mitaten. Mutta
”Kun rahoitus on kasvun moottori, olemme jo vaikeuksissa. … Rahoitus ei luo uusia resursseja; se kohdistaa uudelleen olemassa olevia saatavia. Se paisuttaa velkaa paljon yli sen, mitä reaalitalous pystyy palvelemaan, ja lopulta saatavat ylittävät yhteiskunnan kyvyn palvella. Se on hetki, jolloin demokratiat alkavat murtua. Kun velan perusta pettää, myös demokratia itse voi murtua.” (4)
Tämä on meillä nyt käsillä!
Ekologinen realismi ja ekologinen demokratia
Kontula törmää ekologisen realismin asettamiin rankkoihin ehtoihin oikeaan osuvia havaintoja tekevänä kansalaisena, ei työläisenä reaalisessa suhteessaan luontoon.
Nythän biotaria – biosfääri, kotimaapalomme ohuttakin ohuempi pinnan elämän tekstuuri – on nähtävä proletarian ja femitarian uutena työtoverina, liittolaisena ja kanssakulkijana, joka kuuluu huolenpitomme piiriin (Custodium). Kommunismihan – Kontulan maailmankatsomus – viittaa juuri yhteiseen veteen ja ruokaan, siis reaaliseen luontosuhteeseemme, työhön ja tuotantoon.
Nyt jälleen kerran on konkreettisesti kysymys jokapäiväisestä leivästä, työstä ja rauhasta – planetaarisesti, siis liberaalin demokratian laajentamisesta ekologiseksi demokratiaksi ja ulkopoliittisen realismin sitomisesta ekologisen realismin ehtoihin.
”Tämä – nykyinen (mvv) – hyvinvointivaltio lähestyy nyt loppuaan” (1); kyllä, mutta kanssalaisten hyvinvointiyhteiskunta ja yhteisövaltio – 1990 -luvun kolmannen vasemmiston suuri haave ja innostaja – odottaa vielä toteuttamistaan. Planetaarisesti se on toteuttavissa vain ekologisen realismin ehdoilla kohtuutaloudessa pitäytyen: kohtuus kaikille, kaikessa, kaikkialla ja alati. Se on neljännen vasemmiston haaste ja tehtävä (5).
Viitteet
(1) Kontula, A. 2025 Hyvinvointivaltio vaatii radikaalia remonttia, HS 14.12.2025
(2) Chancel, L., Gómez-Carrera, R., Moshrif, R., Piketty, T., et al. 2025. World Inequality Report 2026, World Inequality Lab. wir2026.wid.world
(3) Volanen, M. V. 2025. Custodium over Dominium -From External Law to Internal
https://www.academia.edu/145382567/Matti_Vesa_Volanen_Custodium_over_Dominium_From_External_Law_to_Internal
(4) Murphy, R. 2025. What will happen if economic growth has come to an end? Funding the Future
(5) ks esim.
Kärki, T. 2025. Vasemmistoliiton varapuheenjohtajaksi pyrkivä Matti Vesa Volanen: ”tavoitteeksi nousta pääministeripuolueeksi”. KU 21.11.2025