Kyse on rakenteellisesta ongelmasta
Yle uutisoima tutkimus osoittaa, että taloudellinen eliitti käyttää Suomessa merkittävää ja osin piilossa olevaa valtaa lainsäädäntöön. Tämä ei ole yksittäinen väärinkäytös, vaan rakenteellinen ongelma: pääoma ja poliittinen valta kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka murentaa kansanvaltaa.
Uutisen taustalla on Anders Blomin väitöstutkimus Turun yliopistosta. Blom kuvaa, miten liike-elämän ja etujärjestöjen vaikutusvalta on Suomessa rakentunut vuosikymmenten aikana osaksi päätöksenteon ydintä. Hän puhuu sisäpiireistä, epäsymmetrisestä tiedosta ja korporatistisesta rakenteesta, jossa etujärjestöillä on poikkeuksellinen pääsy lainvalmisteluun – tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikilla ei ole samaa etumatkaa vaikuttamiseen.
Kun taloudellisilla toimijoilla on parempi pääsy tietoon ja ennakkovalmisteluun kuin kansalaisilla, tai joskus jopa eduskunnalla, ei demokratia toimi tasapainossa.
Blom nostaa esiin myös tarpeen selkeämmille sisäpiirisäännöille, karensseille ja eduskunnan aseman vahvistamiselle. Toisin sanoen: valtaa on säädeltävä, jos halutaan säilyttää luottamus.
Jos tätä ei tehdä, worst case -skenaario on selvä.
Raha vaikuttaa liikaa
Ennen vaaleja raha muokkaa keskustelua, rahoittaa verkostoja ja määrittää, mistä puhutaan ja mistä vaietaan.
Vaalien jälkeen sama raha on ensimmäisenä kuultavana valmistelupöydissä. Se tuottaa taustamateriaalin, määrittää “realistiset vaihtoehdot” ja rajaa poliittisen liikkumatilan.
Näin ollaan tilanteessa, jossa äänestäjä saa valita suunnan, mutta reunaehdot on jo määritelty. Eikä kyseessä ole mikään salaliittoteoria, vaan looginen seuraus rakenteesta, jossa vaikutusvalta kasaantuu. Tätä on rajoitettava.
Järjestelmä kaipaa valtaa jakavaa muutosta
On sanottava suoraan, että perinteiset valtapuolueet ovat toimineet tämän järjestelmän sisällä, eikä SDP ole poikkeus. Siksi pelkkä hallitusvastuun siirtäminen SDP:lle ei itsessään riitä.
Jos hallituksessa ei ole riittävää poliittista painetta purkaa sisäpiirejä esim. kiristämällä lobbaussääntelyä ja vahvistamalla eduskunnan roolia, järjestelmä jatkuu entisellään.
Siksi seuraavan hallituksen kokoonpanolla on merkitystä. Vasemmistoliiton ja Vihreiden mukanaolo ratkaisee, onko hallituksella rohkeutta koskea itse rakenteeseen – ei vain sen pintaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa läpinäkyvää lobbarirekisteriä, pyöröovi-ilmiön (poliitikkojen ja virkamiesten siirtyminen suoraan liike-elämän tai etujärjestöjen palvelukseen ja takaisin päätöksenteon ytimeen) selkeää sääntelyä, päätöksenteon avaamista sekä talouspolitiikkaa, jossa hyvinvointi asetetaan etusijalle.
Valtaa on hajautettava pois suljetuista verkostoista.
Demokratia ei palaudu itsestään.
Se palautetaan – jos hallituksessa on voimaa, joka uskaltaa koskea rakenteisiin.
Jos seuraava hallitus haluaisi todella murentaa vääränlaisen vallankäytön, sen on oltava enemmän kuin keskustavasemmistolainen kompromissi – sen on oltava suunnanmuutos.
Käytännössä siis, jos seuraava hallitus rakennetaan ilman Vasemmistoliittoa ja Vihreitä, mitään olennaista ei tule muuttumaan.
Uusia tuulia tarvitaan
Pääministerin nimen vaihtuminen ja jaarittelut ”luottamuksen palauttamisesta” värittämällä hieman kireämmäksi suhtautumista lobbaukseen ei riitä. Jos samat puolueet, jotka ovat vuosikymmeniä istuneet samoissa kabineteissa jatkavat keskenään, pysyy valtaa edelleen siellä missä se on aina ollut: pääoman ja suljettujen verkostojen käsissä.
Kuten valtapuolueilla on ollut tapana, myös SDP ja Keskusta ovat olleet osa tätä järjestelmää – eivät sen ulkopuolisia korjaajia. Ne ovat olleet hallituksissa, joissa lobbaus ja sisäpiirien vaikutusvalta ovat saaneet jatkua ilman merkittävää kiristystä sääntelyyn tai karensseihin. Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei Vasemmistoliittokaan hallitusvastuussa saanut näitä rakenteita murrettua, koska voimasuhteet eivät riittäneet.
Kun syntyy selkeä vasemmistohallitus ilman jatkuvaa kompromissipainetta oikealle, meillä on ensimmäistä kertaa todellinen mahdollisuus tehdä rakenteellinen muutos.
Vasemmistoliitto ja Vihreät eivät ole vain koriste hallitusohjelmassa: Ne ovat se paine, joka pakottaa avaamaan ovet ja estämään päätöksenteon valumista jälleen suljettuihin pöytiin ja uskaltavat sanoa suoraan, että demokratia ei ole yritysten konsulttien projekti.
Ilman sitä painetta käy kuten ennenkin. Keskustelut avoimuudesta kirjataan lopulta kauniina periaatteina ja jatketaan entiseen malliin.
Valtaa on hajautettava, jottei se kasaudu ja lobbausta säädeltävä kunnolla, ettei se pääse kuskin paikalle. Tarvitaan poliittista rohkeutta, että rakenteet muuttuvat.
Nyt ei tarvita varovaista hienosäätöä, vaan tarvitaan täysi suunnanmuutos, joka ei synny kompromissilla, joka jättää vallan koskematta.
Läpinäkyvyyden velvoite
Rehellisyyden nimissä, en itsekään toimi tyhjiössä. Taustavaikutteet, verkostot ja näkökulmat ovat osa poliittista todellisuutta, jotka parhaimmillaan ovat ymmärrystä laajentavaa rikkautta, joka tuo päätöksentekoon asiantuntemusta.
Ongelma ei ole vuorovaikutus sinänsä, vaan sen läpinäkymättömyys. Vaikutussuhteiden on oltava avoimia ja oikea-aikaisesti julkisia, jotta äänestäjät tietävät, millaisten vaikutteiden keskellä tulevaisuuden päätöksiä tehdään silloin, kun he tekevät omat äänestyspäätöksensä.
Petteri Heimonen
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen, Pääluottamusedustaja, työsuojeluvaltuutettu, kunnallisvaltuutettu(vara) sekä erotuomari. JHL608 Hallitus.
Tämä Blogi tukeutuu 2 lähteeseen. Anders Blom Tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011 Turun yliopisto, vuodelta 2018 ja Yle.fi uutiseen kyseisestä tutkimuksesta Markku Sandell 28.3.2018.
… julkaisi tämän uudelleen!