Jussi Ahlrothin maanmainiot filosofialuennot jatkuivat torstaina (19.02.2026), nyt Postitalon lavalla. Tällä kertaa hän kävi läpi ajatuksiaan Descartesin filosofiasta. Suosittelen!
Mieleeni jäi erityisesti hänen lukemansa sitaatti omasta kirjastaan ”Kirje Buddhalta”: … ”tietoisuus ei edellytä sen enempää sitä, että mielessä tapahtuu jotain, kuin minuutta, joka on olemassa sen tapahtuman kokijana. Ne molemmat katoavat, mutta tietoisuus ei katoa. Tämä on osoitus siitä, että tietoisuus ei ole riippuvainen tietoisuuden kohteesta eikä sen kokijasta. Kysymys ”Kun en ajattele, mikä silloin olen?” saa vastauksen – tietoisuus.” (1)
Tietoisuus on siis tyhjyyttä – ilman kokijaa ja ilman kohdetta. Tämä tyhjyys, śūnyatā, ei ole tyhjyyttä tyhjyytenä, vaan tyhjyyttä erillisyydestä, erotteluista. Se on paluuta Äiti maan alkuperäiseen yhteyteen, sen alkumeren tuntemusta, jossa kaikki aallot ovat samaa vettä. Buddhalainen ihminen asettuu tämän kaiken sisäpuolelle. Ei ole ulkopuolista Jumalaa, ei luonnon yläpuolelle asettuvaa minää.
Sen sijaan eurooppalainen Valistus asettui luonnon ulkopuolelle. Descartesin myötä ihminen oli ”res cogitans” – ajatteleva olio – ja luonto oli ”res extensa” – pelkkää ulotteista ainesta, kone, jota sai ja piti hallita. Ihminen asettui Isän taivaan positioon: luonnon yläpuolelle, tarkkailemaan, luokittelemaan ja ennen kaikkea hyödyntämään luontoa. Tämä positio on tuottanut valtavasti tietoa ja teknologiaa, mutta se tuotti myös erillisyyden illuusion, jossa unohdimme olevamme itsekin osa luontoa.
Voimmekin nyt todeta olevan kolme ”luontoa”: On sisäinen luontomme – tietoisuus, tunteet, halut, kykymme tyyneyteen ja myötätuntoon. On ulkoinen luonto – metsät, meret, ilmakehä, eläimet, ekosysteemit. Ja näiden välissä on kolmas luonto: se valtava, monimutkainen infrastruktuuri, jonka olemme eritoten kapitalismin myötä rakentaneet – tuotantolaitokset, logistiikkaketjut, energiajärjestelmät, tietoverkot, talouden lait ja liikenteen väylät.
Tämän kolmas luonto on välittänyt sisäisen ja ulkoisen luonnon suhdetta rahavälitteisesti, pääomittamisen mekanismin kautta ”tehokkaasti” ja ”taloudellisesti” olettaen luonnon antimien rajattomuus ja loputtomuus.
Kolmas luonto ei kuitenkaan nyt toimi uusintavana, harmonisena siltana ulkoisen ja sisäisen luonnon välillä vaan tuon välityksen murtajana. Kolmas luonto – tuo välittävä järjestelmämme – on kääntynyt itseään vastaan ja uhkaa nyt sekä sisäistä että ulkoista luontoamme.
Miten sitten buddhalainen ”sisäpuolisuus” ja Valistuksen ”ulkopuolisuus” voitaisiin tulkita nykytiedon ja kokemuksen näkökulmasta?
Se ei ole paluuta ”sisäpuolisuuteen”, orgaanisiin valtioyhteisöihin, eikä pitäytymistä ”ulkopuolisuudessa”, exokapitalismissa (2), siis valmistautumisessa muuttamaan Mars planeetalle Äiti maan tuhoutumisen jälkeen.
Kysymys kuuluu: kuinka ulkopolisuudesta, exo, kehittyi sisäisyys, endo, luonnonhistoriallisesti, kuinka energia gradienteista, virroista jäsentyi ajallispaikallisia muotoja (beings in forms), informaatiota, joka piti ja pitää yllä sisäisen ja ulkoisen, endo/exo -rajaa ja mahdollistaa endo/exo -dialektiikan, ts. ulkoisen voiman vaikutuksen tulkinnan sisäisten ehtojen kautta reaktiona ulkoisten voimien vaikutukselle, ts. fyysisen ja sittemmin biologisen semantiikan, siis ”sisäisyyden” synnylle?
Buddhalaisten itselleen asettama tehtävä – valaistuminen, ts. tavoittaa tyhjyys ilman jakoja, onkin paljon haastavampi kuin he itse uskovatkaan: olisi tavoitettava kokemuksellisesti Big Bang’in alkuhetket, jolloin ensimmäiset hiukkaset muotoutuivat.
En usko, että se on mahdollista, enkä usko, että se on tarpeenkaan. Minulle riittää tieto, että ”sisäpuolisuus” on luonnonhistoriallisen kehityksen tulos ilman ”ulkopuolisen” Isä Taivaan sanaa ”tulkoon valkeus”, sanan, joka tosin sanottiin – meille kerrotun mukaan – jo veden ollessa maan päällä.
”Sisäpuolisuudella”, ”subjektiivisuudella”, ”tietoisuudella”, mahdollisuudella ”kokea jotakin jonakin” on siis objektiivinen historiansa, olkaamme siitä onnellisia.
Valistuksen ”ulkopuolisuus” on jo kuitenkin kääntynyt tietoiseksi sisäpuolisuudeksi. Nyt on edessä tuon tietoisuuden työstäminen reaaliseksi, ekologiseksi sivilisaatioksi, sivilisaatioiden sivilisaatioksi, jossa sisäinen luonto ja ulkoinen luonto toinen toiseensa tukeutuen uusintavat toisensa (commoning reproduction) ekologisen realismin sanelemin ehdoin.
Se tarkoittaa ”kolmannen luonnon” juuriin menevää – siis radikaalia – uusiksi rakentamista huolenpidon (care) lähtökohdista kohtuutalouden tavoitteen mukaan: kohtuus kaikille, kaikkialla, kaikessa, alati.
Viitteet
(1) Ahlroth, J. 2025. Kirje Buddhalta. SKS kirjat Helsinki. s. 526
(2) Poliks, M., Trillo. R. A. 2025. Exocapitalism: economies with absolutely no limits. Becoming Press.
Luento:
https://www.youtube.com/watch?v=fQIUSsUR_UM’
… julkaisi tämän uudelleen!
… tykkäsi tästä!