Saatteeksi. Laura Kolbe vetoaa jälleen kerran Sivistykseen ihmisyyden ideaalina. Kirjoitin alla olevan kommenttini HS mielipidesivulle, mutta HS mielipidetoimitus ilmoitti heti miten, että sitä ei julkaista.
Laitan sen nyt sitten tähän alle.
Sivistys – jumalallista julmuutta vai inhimillistä elämän kunnioitusta?
Laura Kolbe vetoaa (HS 26.02.2026) jälleen kerran Sivistykseen, ihmisyyden ideaalina: ”Sivistys on sitä, mitä jää jäljelle, kun kaikki muu on riisuttu pois”, kuten Ilkka Niiniluoto on ideaalin tiivistänyt.
Jos näin olisi, sivistyksestä voitaisiin sanoa vain se mitä se ei ole. Se onkin saksalaisen ”Bildung” -käsitteen alkujuuri: jumaluus. Ihmisen on kasvatettava itsestään Jumalan kaltainen. Ihmisen on oltava jumalaisen julma sisäisen luontonsa kaikille synnillisille yllykkeille. Ne on juurittava pois, hengen tulee alistaa ruumis.
Valitettavasti eurooppalainen Valistus, eritoten sen englantilainen versio, rakensi tältä pohjalta suhteemme myös ulkoiseen luontoon asettumalla sen ulkopuolelle, maalliseksi Jumalaksi. Ihmiselle annettiin oikeus väkivaltaisesti ottaa omakseen ja muokata hyödykseen kaikkia rajattomiksi oletettuja luonnon varantoja oman mielensä ja intohimojensa mukaan.
Tämä tuhoisa jumalallinen ulkopuolisuus on kuitenkin nyt kääntynyt tietoiseksi sisäpuolisuudeksi. Luonnon varannot ovatkin rajalliset.
Sivistys on nyt inhimillistä elämän kunnioitusta. Se on tietoa, tahtoa ja taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakautemme eksistentiaalinen haaste – ekologinen katastrofi – reilulla tavalla.
Nyt on edessä tämän tietoisuuden työstäminen reaaliseksi, ekologiseksi sivilisaatioksi, sivilisaatioiden sivilisaatioksi, jossa sisäinen luonto ja ulkoinen luonto toinen toiseensa tukeutuen uusintavat toisensa (commoning reproduction) ekologisen realismin sanelemin ehdoin.
Tämä tapahtuu elämän kunnioituksen ja huolenpidon (care) lähtökohdista kohtuutalouden tavoitteiden mukaisesti: kohtuus kaikille, kaikkialla, kaikessa, alati.
Tällöin Valistuksen aikaansaannos, se valtava, monimutkainen infrastruktuuri, jonka olemme eritoten kapitalismin myötä rakentaneet sisäisen ja ulkoisen luonnon väliin ”kolmanneksi luonnoksi”, vaatii juuriin menevää, siis radikaalia uusiksi rakentamista ekologisen demokratian keinoin.
Matti Vesa Volanen
Emeritus tutkija, PsT
Vantaa, Pakkala
Viite
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011837839.html
… julkaisi tämän uudelleen!