EU vastaan nykyinen hallitus

Tämä ei ole puoluepoliittinen ottelu.

Kentällä eivät pelaa puolueet – vaan EU:n velvoitteet ja Suomen hallituksen päätökset.

Oppositio on katsomossa. Se voi esittää vaihtoehtoja ja kritiikkiä, mutta se ei määrää pelitapaa eikä tee ratkaisevia päätöksiä.

EU johtaa tätä peliä 3–0. Yksi tilanne on vielä tarkastelussa.

Hallitus huutaa katsomoon selityksiä ja syyllisiä eikä muuta peliä kentällä.

Fakta on tämä:

Suomi on EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä.

Tämä ei ole mielipide. Se on päätös.

Suomi on päästänyt taakanjakosektorilla enemmän päästöjä kuin EU sallii.
Tämä koskee erityisesti liikennettä, maataloutta, lämmitystä ja muita arjen päästöjä.

Vuosina 2021–2023 Suomi ylitti taakanjakosektorin päästökiintiönsä yhteensä noin 2,6 miljoonalla CO₂‑ekvivalenttitonnilla.
Tämä ylitys tarkoittaa, että Suomi joutuu joko ostamaan päästöyksiköitä muilta jäsenmailta tai tekemään lisävähennyksiä kotimaassa — ja jälkimmäinen on selvästi kalliimpaa.
EU:n komission mukaan Suomi ei ole nykytoimilla polulla saavuttamaan myöskään vuosien 2024–2025 velvoitteita, joten lisäylitykset ovat todennäköisiä ilman uusia päätöksiä.

Lisäksi Suomi on riskissä jäädä LULUCF‑velvoitteista ilman lisätoimia.

LULUCF on EU:n asetus, joka velvoittaa jäsenmaat huolehtimaan siitä, että maankäyttö, metsät ja maaperä sitovat vähintään yhtä paljon hiiltä kuin ne päästävät. Tätä kutsutaan no debit‑säännöksi.

Suomen LULUCF‑sektorin alijäämä on arviolta noin 110 miljoonaa CO₂‑ekvivalenttitonnia kaudella 2021–2025.
Nieluvaje on poikkeuksellisen suuri ja johtuu metsien kasvun hidastumisesta, korkeista hakkuumääristä ja turvemaiden kasvaneista maaperäpäästöistä.
Suomi voi saada käyttöönsä EU:n joustoja enintään 27 Mt CO₂‑ekv, mutta niiden käyttö edellyttää, että koko EU täyttää yhteisen tavoitteen — mikä ei ole varmaa.
Loput vajeesta joudutaan kattamaan joko ostamalla nieluyksiköitä muilta jäsenmailta (saatavuus ja hinta epävarmoja) tai siirtämällä vaje taakanjakosektorille, jossa päästövähennykset ovat selvästi kalliimpia.

Tämä ei ole vielä lopullinen seuraamus, mutta asia on tarkastuksessa.

Studiossa asiantuntijat näyttävät laskelmat ja varoittavat nieluvajeesta. Silti huomio siirretään katsomoon, ja keskustelu kääntyy siihen, ovatko arviot liioittelua tai jopa disinformaatiota.

Keskustelu ei silloin koske enää itse velvoitteita, vaan sitä, kuka niistä saa puhua.

Velkajarru symbolina vai savuverhona

Vasemmistoliitto jäi pois velkajarrusopimuksesta, koska se katsoo finanssipolitiikan olevan poliittinen valinta eikä automaattinen jarrumekanismi.

Hallitus on kehystänyt tämän vastuuttomuudeksi.

Samaan aikaan hallitus pelaa tilanteessa, jossa alijäämä ylittää EU-rajan ja ilmastovelvoitteiden toteutuminen on epävarmaa.

Sen omat ratkaisut ovat kasvattaneet riskiä, että EU-velvoitteet eivät täyty.

Tähän vaikuttavat erityisesti:

• Veroratkaisut, jotka pienentävät valtion tuloja samaan aikaan kun EU:n korjauspolku edellyttää alijäämän nopeaa supistamista.
• Sopeutuksen ajoitus, joka painottuu vasta vaalikauden loppuun, vaikka EU edellyttää toimia jo vuosille 2026–2028.
• Ilmastotoimien leikkaukset ja lykkäykset, jotka heikentävät hiilinieluja ja hidastavat päästövähennyksiä — erityisesti maankäyttösektorilla, jossa nieluvaje on jo valmiiksi historiallisen suuri.
• Metsäpolitiikan linjaukset, jotka eivät tue nielujen vahvistamista, vaikka LULUCF-vaje on EU‑historian suurimpia.
• Lisäksi Suomi on EU:n sosiaalisen kehityksen tarkkailussa (SIP) eriarvoisuuden ja sosiaalisten indikaattorien heikentymisen vuoksi – yksi kymmenestä jäsenmaasta tässä erityistarkkailussa.

Gaslighting-ilmiönä

Gaslighting tarkoittaa tilannetta, jossa selkeästi havaittava todellisuus kyseenalaistetaan ja keskustelun kehys siirretään pois faktoista. Samalla vastapuoli esitetään ongelman lähteenä.

Kun hallitus on EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä ja puhuu samalla vastuuttomasta oppositiosta, huomion pitäisi kohdistua tämän kauden peliratkaisuihin. Sen sijaan huomio siirretään katsomoon, ikään kuin peli ratkeaisi siellä.

Todellisuus on EU‑prosessi ja toteutuneet luvut.

Kertomus on väite siitä, että riski syntyy oppositiosta.

Gaslighting ei muuta tulostaulua. Se muuttaa sen, mistä yleisö keskustelee.

Seuraavan hallituksen liikkumatilan kaventaminen

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten nykyhallitus näyttää pyrkivän kaventamaan jo seuraavan hallituksen talouspoliittista liikkumatilaa.

Kun EU:n korjauspolku kiristyy ja ilmastovelvoitteet jäävät vajaiksi, samalla kun tulo- ja menoratkaisut eivät tue tasapainoa, seuraava hallitus joutuu aloittamaan takamatkalta. Silloin liikkumatilan rajallisuus näyttää olosuhteilta, vaikka se on seurausta aikaisemman hallituksen poliittisista valinnoista.

Tätä kaavaa käytetään jo nyt. Kun puhutaan alijäämästä ja EU‑menettelystä, hallitus viittaa toistuvasti Marinin hallituksen velkaantumiseen ja sen perintöön. Vastuu kehystetään taaksepäin, vaikka tämän kauden veroratkaisut, sopeutuksen ajoitus ja ilmastolinjaukset ovat tämän hallituksen omia päätöksiä.

Edellisten hallitusten nimeäminen selitykseksi on muodostunut toimintatavaksi. Se ei kuitenkaan muuta sitä, kuka tekee ratkaisut nyt ja kenen kaudella tulostaulu päivittyy.

Tämä ei ole juridinen väite.
Tämä on poliittisen vastuun kysymys.

Tilanne on nyt tämä:

Edessä on lisälasku, kiristyvä korjauspolku ja kalliimmat päätökset.

Studiossa asiantuntijat ja entiset valmentajat pyörittävät hidastuksia. Tilastot näytetään ruudulla, virheet piirretään valkotaululle ja vaihtoehtoinen pelikirja avataan sivu sivulta.

Silti kentällä itsepäinen päävalmentaja seisoo kädet puuskassa ja vakuuttaa, että taktiikka on oikea. Hänen mukaansa ongelma ei ole pelissä vaan katsomossa. Pelisuunnitelmaa ei muuteta, vaikka vastustaja tekee maaleja. Nyt on jo syytelty katsojia, kun lipunmyynti sakkaa ja uskottavuus rakoilee.

Tulostaulu ei välitä selityksistä.
Se päivittyy päätöksistä.

Valmentajan suosio mitataan vuoden päästä.

Sinä olet lipun maksaja, sinä päätät.

Keväällä 2027 mitataan tämän kauden jälki ja katsotaan tulostaululta mikä on lopputulos.

Miten sinä päätät?

Äänestä vaihtoehtoa, jossa arvot kohtaavat talouden reilusti, ilman taustavaikuttajia.

Petteri Heimonen
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen, Pääluottamusedustaja, työsuojeluvaltuutettu, kunnallisvaltuutettu(vara) sekä erotuomari. JHL608 Hallituksen jäsen.