Suomen idea, Suomen visio – hukassa??
Äskettäin julkaistussa SITRA:n ”Kasvunatlas 2026” -raportin loppuyhteenvedossa todetaan:
”Suomen talouden ongelmat eivät ole suhdanneluonteisia vaan syviä, rakenteellisia ja osin kulttuurisia. Pysähtyneisyys johtuu kroonisesta investointivajeesta, riskinoton puutteesta ja kyvyttömyydestä muuttaa maailmanluokan innovaatiopotentiaali taloudelliseksi menestykseksi.
Ongelmat ovat seurausta vuosikymmenien aikana muodostuneista kannustinrakenteista, asenteista ja politiikkavalinnoista. Pienet hienosäädöt ja lyhytjänteiset elvytystoimet eivät riitä kääntämään kurssia.” (1)
Olisi siis löydettävä uusi suunta taloudenpidolle.
Joku päivä sitten A-studion keskustelussa ”Mistä Suomi löytäisi uuden suunnan?” (20.04.2026) tiivistettiin asia vielä selvemmin:
”Meidän primääri ongelma ei ole tämä velkaantuneisuus vaan meidän primääri ongelma on se, että meiltä puuttuu visio … ja siihen visioon pitää sisältyä … myös (ajatus, mvv) talouden uudistamisesta” (Eero Vassinen)
”Ensi vuonna vaalit voittaa se, jolla on iso visio Suomesta, pikkuasioista tappelemisesta ei synny vaalivoittoa.” (Sanna Suvanto-Harsaae) (2)
Eero Vassinen toteaa HS kirjoituksessaan (16.04.2026) ”Turun tauti vaivaa koko Suomea” mm. että ”Muiden Pohjoismaiden menestys ei ole syntynyt sattumalta. Sen taustalla on ollut visiota, rohkeutta ja kyky yhdistää talouden uudistaminen, instituutiot, turvallisuus ja hyvinvointi kokonaisuudeksi, joka on sekä houkutteleva että kohtuullisen toimiva. … Omalla visiolla, rohkeudella ja työllä Suomi voi pärjätä hyvin. Ensin on uskallettava ajatella, ettei tulevaisuus ole vain jotain mihin sopeudutaan vaan jotain, jonka suunta voidaan itse valita. (3)
Vielä tiukemmin tilannettamme kommentoi Talouselämä -lehden päätoimittaja Jussi Kärki (14.04.2026):
”… Suomelta puuttuu idea. … Sakset, moottorisaha tai himoverot eivät ole idea, vaan yhteinen epäonnistuminen 20 vuoden ajalta. … Presidentti Mauno Koivisto vastasi aikoinaan yhdellä sanalla venäläisten kysymykseen, mikä on Suomen idea: Selviytyä. Suomalainen talouspolitiikka on nyt selviytymistä. Parempaan on pystyttävä.” (4)
Kuten muistamme, presidentti Alexander Stubb on myös sitä mieltä että ”Suomen idea ei ole enää vain ”selvitä” (5)
Ilmeisesti työväenliikkeenkin puolella ollaan huolissaan. Kalevi Sorsa säätiössä kehitellään teollisuuspolitiikkaa, jonka tavoitteena ”on talouden rakenteiden muuttaminen”, koska ”Suomessa keskitytään verojen ja vastuiden keventämiseen” (6).
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta totesi vappupuheessaan Kansalaistorilla (01.05.2026) mm.
” Juuri nyt on tärkeämpää kuin pitkään aikaan puolustaa demokratiaa ja oikeusvaltiota. Elämme aikaa, jossa ihmisoikeudet kapenevat ja varallisuus keskittyy yhä harvempien käsiin – ja kietoutuu yhä tiukemmin poliittiseen vallankäyttöön. Aikaa, jossa teknologian murros etenee nopeasti ja osin arvaamattomasti. Aikaa, jossa ilmaston ja ympäristön suojeleminen jää liian usein muiden asioiden jalkoihin. Elämme aikaa, jossa suurvaltojen voimapolitiikka jyrää monenkeskistä, sääntöpohjaistamaailmajärjestystä. Diplomatia väistyy voimankäytön ja sodan tieltä. (7)
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela pisti paremmaksi samassa tilaisuudessa:
”Hallitus on laittanut työntekijät maksamaan heikosta tuottavuudesta, vaikka tuottavuuskehitys ei parane työntekijöitä kurittamalla, vaan yrityksiä kirittämällä. Sen sijaan, että hallitus kannustaisi esimerkiksi metsäteollisuutta nostamaan jalostusastetta tai puuttuisi listaamattomien yhtiöiden passivoivaan osinkoverohuojennukseen, on suuryrityksille jaettu uusia etuuksia.
Hyvät toverit, onko siis mikään ihme, että suomalaisista kapitalisteista on tullut laiskoja! Jos tuottavuutta halutaan paremmaksi, olisi myös oikeiston ymmärrettävä, että kaverikapitalismin sijaan tarvitaan panostuksia osaamiseen, tutkimukseen ja työntekijöiden hyvinvointiin.” (8)
Suomen ”ideassa” (idein < nähdä) ja Suomen ”visiossa” (videre < nähdä) ei siis olekaan kysymys vain taloudesta vaan myös ekologiasta ja geopolitiikasta. Ne ovat nyt haasteitamme! Nyt ei enää riitä todeta että ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”, ts. määritellä Suomen idea sen kautta mitä emme ole. Eikä nyt enää riitä sanoa jotain omasta tilastamme, kansallisvaltiosta, vaan on sanottava jotain olennaista siitä, miten ja millä ehdoilla olemme mukana rakentamassa oman historiallisen kokemuksemme ja osaamisemme pohjalta kansainvälistä yhteisöä, viimekädessä ekologista sivilisaatiota kotimaapallollemme.
Ekologinen haasteemme
SITRA ehdottaa raportissaan uuden ”yhteiskuntasopimuksen” tekemistä, kutsuen sitä kasvusopimukseksi, jossa ”pääoma ja yhteiskunta voivat menestyä yhdessä, kun ne suhtautuvat toisiinsa mieluummin kumppaneina kuin vastustajina. Jotta Suomi pääsee jumistaan, se tarvitsee yhteisesti jaetun käsityksen tulevasta:
1. Investoidaan ihmisiin
2. Edistetään kasvun kulttuuria
3. Rakennetaan maailmanluokan investointiympäristö
4. Määritellään sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus
5. Varmistetaan pitkäjänteinen sitoutuminen
6. Ollaan eri mieltä arvostavasti.” (1)
Raportin tarkastelutavaksi on valittu ”pääomat, jotka kuvaavat niitä resursseja, joita meillä on. Sosiaalisen pääoman varaan rakentuu taloudellisen pääoman, inhimillisen pääoman ja luontopääoman kolmiyhteys”. Raportissa mainitaan pääoma 435 kertaa määrittelemättä sitä taloudellisena mekanismina. Ekologisesti, tämä on vain ”selviytymisen talouspolitiikkaa”.
Ekologinen realismi edellyttää neljää siirtymää taloudellisessa ajattelussa:
– Me emme vain tuota, me uusinnamme (From production to reproduction): Taloutta ei voida enää ymmärtää ensisijaisesti tavaroiden ja palvelujen tuotantona, vaan elämän mahdollistavien ehtojen uusintamisena. Tämä tarkoittaa ihmisten kyvykkyyksien, sosiaalisten suhteiden, ekologisten järjestelmien ja aineellisten infrastruktuurien jatkuvaa uudistamista.
– Me emme kasva, me kehitymme (From growth to Entwicklung): Kasvu mittaa määrällistä laajenemista, kun taas Entwicklung tarkoittaa inhimillisten, yhteiskunnallisten, teknisten ja ekologisten kyvykkyyksien laadullista kehkeytymistä planetaaristen rajojen sisällä. Kysymys ei ole enää siitä, kuinka paljon enemmän talous tuottaa, vaan millaista elämää, instituutioita ja toimintakykyä se mahdollistaa.
– Me emme vain hyväksikäytä luontoa, me pidämme siitä huolta (From dominium to custodium): Dominium ymmärtää omistamisen käskyvaltana, kontrollina ja oikeutena käyttää tai kuluttaa omistuksen kohde loppuun, jopa tuhota se. Custodium määrittelee vallan ja omistamisen uudelleen vastuuksi niistä elämän ehdoista, jotka on uskottu huolenpitomme varaan.
– Me emme vain pääomita tulevaisuutamme, me yhteisöllistämme sen (From capitalization to commoning): Pääomittaminen muuttaa maan, työn, tiedon, hoivan, luonnon ja tulevaisuuden tuotto-odotuksina arvotettaviksi omaisuuseriksi. Yhteisöllistäminen järjestää nämä elämän ehdot yhteisiksi vastuiksi, joita hallitaan käytön, huolenpidon, uudistamisen ja demokraattisen vastuun käytännöissä. (9)
Me emme voi siis tehdä ”kasvusopimusta”, vaan meidän on tehtävä sopimus, joka kattaa kaikki nämä neljä siirtymää, siis sopimuksen uusintamisesta, kehityksestä, huolenpidosta ja yhteisöllistämisestä. Se on siis sanan alkuperäisessä mielessä ”yhteiskuntasopimus” (commoning reproduction). Se on sopimus, joka nyt on tehtävä.
Geopoliittinen haasteemme: Suomen ja Euroopan uusi idea ekologisen realismin aikakaudella
Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ulkopoliittinen idea rakentui pitkälti idän ja lännen välissä elämisen taitoon. Suomi oli länsimainen demokratia ja pohjoismainen hyvinvointivaltio, mutta sen oli samalla hoidettava suhteensa Neuvostoliittoon tavalla, joka turvasi maan itsenäisyyden, toimintakyvyn ja rauhan.
Tästä syntyi ajatus Suomesta siltana: maana, joka ei kuulunut täysin kumpaankaan kylmän sodan leiriin, vaan pyrki luomaan tilaa vuoropuhelulle, liennytykselle ja käytännölliselle rinnakkaiselolle. Tämä ei ollut vain ylevä idea, vaan myös historiallisen välttämättömyyden sanelemaa metis-taitoa: pienen maan kykyä lukea valtasuhteita, säilyttää liikkumatila ja pitää kiinni demokraattisesta järjestyksestään vaikeissa oloissa.
Myös Euroopassa eli tuolloin vahva sillanrakentamisen pyrkimys. Erityisesti Willy Brandtin Ostpolitik edusti ajatusta, että idän ja lännen välistä vastakkainasettelua voidaan purkaa yhteyksien, tunnustamisen ja yhteistyön kautta. Euroopan mahdollinen idea ei ollut tällöin vain transatlanttinen etuvartio, vaan myös rauhanomainen välittäjä, joka voisi rakentaa yhteistä turvallisuusarkkitehtuuria Euraasian länsiosassa.
Kylmän sodan syvärakenne kuitenkin rajoitti tätä mahdollisuutta. Transatlanttisen järjestyksen peruslogiikka kiteytyi tunnettuun kaavaan: Venäjä ulos, Saksa alas, Yhdysvallat sisään. Euroopan oma strateginen autonomia jäi vajaaksi, ja kylmän sodan päättymisen jälkeen Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri rakentui vahvasti NATO:n laajenemisen ja Yhdysvaltojen turvallisuustakuiden ja taloudellisten etujen ympärille.
Venäjän provosoitu hyökkäyssota (10) Ukrainaan on lopullisesti murtanut vanhan idän ja lännen sillan idean. Suomen NATO-jäsenyys muutti Suomen historiallisen aseman. Suomi ei enää näyttäydy idän ja lännen välisenä siltana, vaan yhä selvemmin lännen sillanpäänä itää vastaan. Sama koskee laajemmin Eurooppaa: siitä on tullut turvallisuuspoliittisesti entistä tiiviimmin osa läntistä etuvartiota. Jos Suomen ja Euroopan idea rajautuu rajaksi, etuvartioksi ja puolustuslinjaksi, tulevaisuus ei ole Suomen eikä Euroopan päätettävissä
Siksi Suomen ja Euroopan idea on määriteltävä uudelleen ekologisen realismin aikakaudella. Aikamme ratkaiseva jakolinja ei ole enää vain itä ja länsi, vaan pohjoinen ja etelä: kysymys siitä, miten planeetan ylikuluttava, teknologisesti vauras pohjoinen kykenee muuttamaan suhteensa globaaliin etelään, luonnonvaroihin, ilmastoon, työhön, ruokaan, energiaan ja tuleviin sukupolviin.
Ilmastokriisi, luontokato, materiaalivirtojen kasvu, velkajärjestelmät, muuttoliike ja geopoliittinen epävarmuus osoittavat, että mikään maa tai maanosa ei voi turvata itseään yksin. Turvallisuus ei ole enää vain rajan puolustamista. Se on elämän ehtojen uusintamista.
Suomen idean tulisikin nyt olla ekologista realismia toteuttava pohjoismainen demokratia. Suomen tehtävä ei olisi palata vanhaan puolueettomuuden sillanrakentamiseen eikä tyytyä olemaan lännen sotilaallinen rajamaa. Sen tulisi osoittaa, miten pohjoismainen demokratia, hyvinvointivaltio, sivistys, korkea luottamus, teknologinen osaaminen ja luonnonvarojen vastuullinen käyttö voidaan suunnata elämän ehtojen uusintamiseen. Suomen menestystä ei tällöin mitattaisi vain kasvulla, vaan kyvyllä yhdistää turvallisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, demokraattinen osallistuminen ja ekologiset rajat. Suomi voisi olla maa, jossa hyvinvointivaltio kehittyy uusintamisvaltioksi ja pohjoismainen demokratia ekologiseksi demokratiaksi.
Euroopan uusi idea olisi tätä laajempi. Euroopan ei tulisi määritellä itseään Atlantin etuvartioksi Euraasiaa vastaan, vaan ekologisen sivilisaation demokraattiseksi sillaksi pohjoisen ja etelän välillä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Eurooppa käyttää historiallista kokemustaan, oikeusvaltiota, sosiaalista malliaan, teknologista kapasiteettiaan ja institutionaalista voimaansa uudenlaisen yhteisvastuun rakentamiseen.
Euroopan tehtävä ei olisi pääomittaa globaalia etelää vihreän siirtymän nimissä, vaan rakentaa reiluja suhteita, joissa energia, teknologia, ruoka, materiaalit, tieto ja rahoitus asetetaan yhteisen elämän uusintamisen palvelukseen. Tällöin Eurooppa voisi olla vaihtoehto sekä autoritaariselle suurvaltapolitiikalle että rajattoman pääomittamisen maailmantaloudelle.
Suomen ja Euroopan historiallinen tehtävä muuttuisi. Vanha silta idän ja lännen välillä on sortunut tai ainakin nyt militarisoitunut ja muuttunut sillanpääksi. Uusi silta on rakennettava pohjoisen ja etelän välille ekologisen realismin ehdoilla. Se ei ole hyväntekeväisyyden silta, vaan yhteisen selviytymisen, oikeudenmukaisuuden ja sivilisaation uudistamisen silta.
Suomi ei ole enää idän ja lännen välinen silta eikä pelkkä lännen sillanpää itää vastaan. Suomen idea on olla ekologista realismia toteuttava pohjoismainen ekologinen demokratia.
Eurooppa ei ole enää transatlanttinen etuvartio Euraasiaa vastaan. Euroopan idea on olla ekologisen sivilisaation demokraattinen silta pohjoisen ja etelän välillä — Euraasian kautta, globaalin etelän kanssa, elämän ehtojen yhteisen uusintamisen pohjalta.
Suomen tehtävä on näyttää, miten pohjoismainen demokratia muuttuu ekologiseksi demokratiaksi. Euroopan tehtävä on näyttää, miten ekologinen demokratia muuttuu sivilisaatioksi.
Viitteet
(1) SITRA 2026. Kasvuatlas 2026. Sitra-sarja 308. ISBN: 978-952-347-454-3 (pdf)
https://www.sitra.fi/kasvuatlas/2026/
(2) YLE 2026. Mistä Suomi löytäisi uuden suunnan? Studiossa Finnairin hallituksen puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae ja konsultti Eero Vassinen. Juontajana Sakari Sirkkanen. A-Studio 20.04.2026 16.00-
https://areena.yle.fi/1-76655468
(3) Vassinen, E. 2026. Turun tauti vaivaa koko Suomea. HS 16.04.2026 https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011947801.html
(4) Kärki, J. 2026. Sakset, moottorisaha tai himoverot eivät ole idea, vaan yhteinen epäonnistuminen 20 vuoden ajalta. Talouselämä 14.04.2026.
https://www.talouselama.fi/uutiset/a/ced0f86c-b31d-4f36-9d58-47a94cf35ef7
(5) Stubb. A. 2024. Tasavallan presidentti Alexander Stubbin puhe suurlähettiläskokouksessa 27.8.2024. https://www.presidentti.fi/tasavallan-presidentti-alexander-stubbin-puhe-suurlahettilaskokouksessa-27-8-2024/
(6) Ronkainen, A. 2026. Teollisuuspolitiikka on talouden rakenteiden muuttamista, mutta Suomessa keskitytään verojen ja vastuiden keventämiseen.
https://sorsafoundation.fi/teollisuuspolitiikka-on-talouden-rakenteiden-muuttamista-mutta-suomessa-keskitytaan-verojen-ja-vastuiden-keventamiseen/
(7) Eloranta, J. 2026. Vappupuhe Kansalaistorilla 2026.
https://www.sak.fi/wp-content/uploads/2026/04/jarkko-eloranta-vappupuhe-2026.pdf
(8) Koskela, M. 2026. Kapitalisteista on tullut laiskoja. Vappupuhe Kansalaistorilla 2026.
https://vasemmisto.fi/vasemmistoliiton-puheenjohtaja-minja-koskela-kapitalisteista-on-tullut-laiskoja/
(9) Volanen, M. V. 2026. From Growth to Entwicklung – An Outline of Political Economy for Ecological Civilization (April 30, 2026). Available at SSRN:
https://ssrn.com/abstract=6689958 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.6689958
(10) Horton, S. 2024. Provoked: How Washington Started the New Cold War with Russia and the Catastrophe in Ukraine. Kindle Edition.
Keating, D. (2025). The Owned Continent: How to free Europe from American military, economic and cultural dependence. Kindle Edition.
O’Rourke, Lindsey A.. 2025. Covert Regime Change: America’s Secret Cold War (Cornell Studies in Security Affairs) Kindle Edition.
—
TIEDOKSI: Olen käyttänyt tekoälyä tekstin muokkaamiseen ja viimeistelyyn.
… julkaisi tämän uudelleen!