Vapaus ei ole vapautta elämän ehdoista

Saatteeksi: Eilen Työväenkirjastossa Ele Aleniuksen vuosittaisessa muistoseminaarissa käytiin mielenkiintoinen keskustelu Vapaudesta. Keskustelun alusti prof. Teivo Teivainen Timothy Snyderin kirjan “On Freedom” suomennoksen innoittamana (Siltala). Kommentoimassa olivat kirjan suomentaja Tommi Uschanov ja Demo Finlandin ohjelmajohtaja Johanna Ketola. Keskustelu keskittyi negatiivisen vapauden (Freedom from) ja positiivisen vapauden (Freedom to) väliseen suhteeseen. Tämä pitkälti englantilaisen Valistuksen synnyttämä erottelu ei mielestäni anna ajatusälineitä nykyisen aikautemme perusongelman, ekologisen kriisin ratkaisemiseen. Miksi? Siitä nyt ensi hätään vain muutama ajatus, kirjoita laajemman artikkelin jahka ehdin.

Kysymys vapaudesta

Vapaudesta puhutaan nyt paljon. Sitä käytetään demokratian puolustamiseen, mutta myös verojen, sääntelyn ja ilmastopolitiikan vastustamiseen. Siksi on syytä kysyä: mitä vapaus oikeastaan tarkoittaa?

Perinteisesti vapaudesta on puhuttu kahdella tavalla.

Ensimmäinen on negatiivinen vapaus, freedom from — vapaus jostakin. Se tarkoittaa vapautta mielivallasta, pakosta, sorrosta, väkivallasta ja holhouksesta. Tämä on modernin demokratian ja liberalismin suuri saavutus. Ihmisen pitää olla vapaa toisten ihmisten mielivallasta.

Toinen on positiivinen vapaus, freedom to — vapaus johonkin. Se tarkoittaa kykyä toimia, oppia, osallistua, kehittää itseään ja rakentaa omaa elämäänsä. Pelkkä muodollinen oikeus ei riitä, jos ihmisellä ei ole terveyttä, koulutusta, aikaa, toimeentuloa tai todellisia mahdollisuuksia käyttää vapauttaan.

Nämä molemmat vapauden muodot ovat tärkeitä. Mutta ekologisen kriisin aikakaudella ne eivät enää riitä.

Vapaus luonnosta?

Moderni vapaus ei ole tarkoittanut vain vapautumista toisten ihmisten mielivallasta. Se on tarkoittanut myös vapautumista luonnon välittömistä ehdoista: nälästä, kylmästä, pimeydestä, taudeista, raskaasta ruumiillisesta työstä ja paikallisuuden pakosta.

Tässä on ollut suuri emansipatorinen puoli. Lääketiede, sähkö, lämmitys, koulutus, infrastruktuuri ja sosiaalivaltio ovat todella lisänneet ihmisen vapautta.

Ongelma syntyy, kun vapautuminen luonnon välittömistä pakoista tulkitaan vapautumiseksi elämän ehdoista itsestään. Ihminen ei voi vapautua ravinnosta, vedestä, hengityksestä, maaperästä, energiasta, ilmastosta, hoivasta eikä ruumiillisuudesta. Ne eivät ole vapauden vastakohtia, vaan vapauden ehtoja.

Siksi freedom from pitää tulkita uudelleen. Me tarvitsemme vapautta mielivallasta, mutta emme voi tavoitella vapautta elämän ehdoista.

Kyky toimia vai kyky tuhota?

Sama ongelma koskee freedom to -ajatusta.

Vapaus toimia on tärkeää. Ihmisen pitää voida oppia, ajatella, osallistua ja tehdä merkityksellistä työtä. Mutta moderni yhteiskunta on kasvattanut myös ihmisen kykyä muokata ja tuhota luontoa.

Fossiilienergia, teollinen tuotanto, globaalit markkinat, teknologia ja pääomien kasautuminen ovat antaneet ihmiselle valtavan toimintakyvyn. Samalla ne ovat lisänneet kykyä tuhota metsiä, maaperää, vesistöjä, ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta.

Siksi kaikki kyvykkyys ei ole vielä vapautta. Kyky tehdä enemmän ei automaattisesti tarkoita kykyä elää paremmin. Kyky ilman ekologista hyväksyttävyyttä voi muuttua tuhokyvyksi.

Vapauden kysymys ei siis ole vain: mitä voimme tehdä?

vaan myös: mitä toimintamme uusintaa — elämän ehtoja vai niiden tuhoutumista?

Vapaus toisten kanssa

Tämän vuoksi tarvitsemme kolmannen käsitteen: freedom with — vapaus toisten kanssa.

Ihminen ei tule vapaaksi yksin. Kieli, kasvatus, hoiva, koulutus, luottamus, demokratia, oikeudet, työ, tieto ja yhteiset instituutiot ovat kaikki asioita, joita kukaan ei rakenna yksin. Vapaus syntyy suhteissa toisiin ihmisiin.

Tässä kohden Timothy Snyderin ajatus vapaudesta on tärkeä. Hän korostaa, että todellinen vapaus tarvitsee ruumiillista turvallisuutta, liikkuvuutta, tosiasiallisuutta ja solidaarisuutta. Vapaus ei ole vain sitä, että valtio ei puutu elämääni. Vapaus tarvitsee yhteisiä instituutioita, joiden varassa ihminen voi tulla toimintakykyiseksi.

Mutta ekologisen realismin näkökulmasta freedom with ei tarkoita vain vapautta toisten ihmisten kanssa. Se tarkoittaa myös vapautta muun elämän kanssa. Ihmisten yhteiskunta elää maaperän, veden, ilman, energian, kasvien, eläinten, mikrobien ja ekosysteemien varassa.

Vapaus toisten kanssa on siis myös vapautta niiden elävien järjestelmien kanssa, jotka tekevät ihmisen vapauden mahdolliseksi.

Vapaus elämän ehtojen sisällä

Tarvitsemme myös neljännen käsitteen: freedom within — vapaus elämän ehtojen sisällä.

Tätä ei pidä ymmärtää epämääräisesti niin, että ihminen vain elää “luonnon sisällä”. Tarkempi ajatus on tämä: Vapaus on mahdollista vain kotimaapallomme ekologisten ehtojen sisällä, sisäistä ja ulkoista luontoa toinen toistaan tukevasti uusintaen.

Sisäinen luonto tarkoittaa ihmisen ruumista, terveyttä, aisteja, tarpeita, mieltä, tunteita, kykyjä ja arvostelukykyä.

Ulkoinen luonto tarkoittaa maaperää, vettä, ilmaa, energiaa, metsiä, eliöyhteisöjä, ilmastoa ja koko biosfäärin elämää ylläpitäviä prosesseja.

Vapaus ei voi perustua siihen, että sisäistä luontoa kehitetään ulkoisen luonnon tuhoutumisen hinnalla. Mutta ekologinen politiikka ei voi myöskään tarkoittaa ihmisen sisäisen luonnon tukahduttamista. Tehtävä on löytää tapa, jossa sisäinen ja ulkoinen luonto tukevat toistensa uusintamista.

Tätä voidaan kutsua yhteisölliseksi uusintamiseksi — commoning reproduction.

Vapaus riippumattomuutena mielivallasta – Quentin Skinner

Quentin Skinnerin ajatus vapaudesta riippumattomuutena auttaa tarkentamaan tätä keskustelua. Hänen mukaansa vapaus ei ole vain sitä, ettei kukaan juuri nyt estä minua. Ihminen voi olla epä-vapaa myös silloin, kun hän elää toisen mielivaltaisen vallan alaisena.

Tämä on tärkeä huomio. Vapauden vastakohta ei ole vain este, vaan myös alisteinen riippuvuus.

Ekologisen realismin näkökulmasta tätä pitää laajentaa. Nykyihminen voi olla muodollisesti vapaa mutta silti riippuvainen fossiilienergiasta, velasta, alustavallasta, hauraista toimitusketjuista, ekologisesti tuhoavasta työstä ja luonnon heikkenevistä elinehdoista.

Siksi kysymys ei ole täydellisestä riippumattomuudesta. Ihminen ei voi olla riippumaton hoivasta, ruoasta, vedestä, energiasta, maaperästä tai toisista ihmisistä.

Olennaista on vapautua mielivaltaisista ja tuhoavista riippuvuuksista — ja järjestää välttämättömät riippuvuudet demokraattisesti, reilusti ja ekologisesti kestävästi.

Neljä vapautta

Näin saamme neljä vapauden muotoa:

Vapaus valistuksen valistamisen jälkeen

Valistuksen perintöä ei pidä hylätä. Ilman sitä meillä ei olisi julkista järjenkäyttöä, kansalaisoikeuksia, demokratiaa, sananvapautta, tiedettä eikä oikeusvaltiota. Mutta Valistuksen vapauskäsitys pitää viedä ekologisen realismin aikakauteen.

Vapaus ei voi enää tarkoittaa rajatonta irtautumista luonnon ehdoista. Se ei voi tarkoittaa myöskään rajatonta kykyä muokata maailmaa seurauksista välittämättä.

Vapaus tarkoittaa jatkossa kykyä rakentaa yhdessä sellaisia elämänmuotoja, jotka uusintavat sekä ihmisen sisäistä luontoa että maapallon ulkoista luontoa.

Lyhyesti:

Vapaus ei ole vapautta elämän ehdoista. Vapaus on kykyä järjestää yhteiset riippuvuutemme niin, että elämä voi jatkua, kehittyä ja kukoistaa.

Tai vielä tiiviimmin: Vapaus Valistuksen valistuksen jälkeen on yhteisöllistä uusintamista kotimaapallomme ekologisten ehtojen sisällä.

Viitteet

Snyder, Timothy. 2024. On Freedom.Kindle Edition.

Skinner, Quentin. 2025. Liberty as Independence: The Making and Unmaking of a Political Ideal. Kindle Edition.

Laajemmin teemasta ks.
Volanen, Matti Vesa. 2026. Ecological Civilization – Our Only Chance Towards Ecological Realism, Communal Reproduction and Democratic Transition. BoD
https://kirjakauppa.bod.fi/ecological-civilization-our-only-chance-matti-vesa-volanen-9789528075080