Suomessa puhutaan jatkuvasti työurien pidentämisestä. Väestö ikääntyy, palvelut tarvitsevat tekijöitä ja julkinen talous tarvitsee mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan työelämään. Tavoite on järkevä, mutta keinot ratkaisevat. Työura ei pitene sillä, että eläkeikää nostetaan tai työttömän toimeentuloa kiristetään. Se pitenee silloin, kun ihmisellä on työtä, osaaminen pysyy mukana ja työkyvystä pidetään huolta.
Ikää ei pitäisi käyttää poistumisramppina työelämästä
SAK:n kesällä 2026 julkaisema vertailu kertoo karua kieltä yli 55-vuotiaiden asemasta. Suomessa 55–64-vuotiaiden työttömyysaste on EU-maiden neljänneksi korkein, ja yli 55-vuotiaiden osallistuminen koulutukseen jää selvityksen verrokkimaista heikoimmaksi. Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Alankomaissa työssä jatkamista tuetaan koulutuksella, työn muokkaamisella, työaikajoustoilla ja kuntoutuksella. Suomessa samaan aikaan aikuiskoulutustuki on lakkautettu. Aika nurinkurinen tapa puhua pidemmistä työurista.
Nuoren ongelma on päästä edes alkuun
Työelämän toisessa päässä nuorten tilanne on yhtä huolestuttava. Ylen tammikuussa 2026 haastattelemien taloustieteilijöiden mukaan työvoiman tarjonta on Suomessa korkealla, mutta työn kysyntää on liian vähän. Työttömyys kasvoi kaikissa ryhmissä, nopeimmin alle 25-vuotiailla. Nuorta voidaan aktivoida, velvoittaa ja valvoa, mutta yksikään niistä ei luo työpaikkaa, jos työnantaja ei palkkaa.
Koulutus sinne, missä tarve on
Ratkaisujen pitäisi lähteä nykyistä enemmän ihmisistä ja alueista. Työllisyysalueiden, koulutuksen järjestäjien ja työnantajien pitäisi yhdessä tunnistaa, missä työvoimaa tarvitaan ja missä ihmisillä on suurin riski pudota pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Sen perusteella voidaan rakentaa täsmä- ja muuntokoulutuksia suoraan paikkakunnille. Aina ei tarvita uutta kolmen vuoden tutkintoa. Tutkinnon osa, uusi pätevyys tai muutaman kuukauden koulutus voi riittää avaamaan oven uuteen työhön. Vasemmistoliiton teollisuuspoliittisessa ohjelmassa esitetään juuri ammatillisen työvoimakoulutuksen, muuntokoulutusten ja koulutuksen järjestäjien sekä työnantajien yhteistyön vahvistamista.
Ensimmäinen mahdollisuus ja toinen mahdollisuus
Nuorelle pitää rakentaa tie ensimmäiseen työpaikkaan työn, koulutuksen, oppisopimuksen, palkkatuen tai työpajatoiminnan kautta. Työuransa keskellä työttömäksi jäävälle taas pitää tarjota nopeasti mahdollisuus päivittää osaamistaan. Ikääntyneen työntekijän kohdalla työkykyä, osaamista ja työn muokkaamista pitää tukea ennen kuin työura katkeaa. Tämä on järkevämpää kuin odottaa ongelmien kasautumista ja maksaa niiden seurauksista myöhemmin.
Etlan 12.8.2026 julkaisema tutkimus osuu tähän yllättävän suoraan. Tutkijat nostavat julkisen talouden kestävyyden yhdeksi keinoksi työurien pidentämisen ”alusta, keskeltä ja lopusta”. Se on järkevä tavoite vain, jos jokaisessa kohdassa on myös todellinen mahdollisuus tehdä työtä: nuoren pitää päästä ensimmäiseen työpaikkaan, työuran keskellä osaamista pitää voida päivittää ja loppupäässä työntekijän työkykyä ja mahdollisuutta jatkaa pitää tukea. Pelkkä eläkeiän tai velvoitteiden kiristäminen ei täytä tätä ehtoa.
Työperäinen maahanmuutto kuuluu samaan kokonaisuuteen
Työperäistä maahanmuuttoa ei pidä asettaa nuorten tai Suomessa jo asuvien työttömien vastakohdaksi. Väestön ikääntyminen ja alueellinen väestökato tarkoittavat, että tarvitsemme myös muualta tulevia työntekijöitä. Samalla on pidettävä kiinni yhdestä selkeästä periaatteesta: sama työ, samat työehdot ja samat oikeudet. Maahanmuutosta ei saa rakentaa väylää halpatyömarkkinoille.
Koko Suomea ei voi jättää markkinoiden armoille
Työllisyys on myös aluepolitiikkaa. Kun työpaikka katoaa pienemmältä paikkakunnalta, vaikutus ei pysähdy tehtaan tai yrityksen portille. Asiakkaita menettävät kaupat ja palvelut, kunnan verotulot vähenevät ja nuoret muuttavat työn perässä pois. Lopulta myös palvelu- ja tuotantoverkko alkaa harventua. Siksi koulutusta, uusia investointeja ja työpaikkoja tarvitaan myös kasvukeskusten ulkopuolelle.
Työelämässä ei tarvita sukupolvien tai ihmisryhmien välistä pudotuspeliä. Tarvitsemme nuorelle mahdollisuuden päästä sisään, työikäiselle mahdollisuuden oppia uutta, ikääntyneelle mahdollisuuden jatkaa ja Suomeen muuttavalle mahdollisuuden tulla osaksi työelämää reiluilla ehdoilla. Hyvä työllisyyspolitiikka ei pakota ihmistä pysymään työelämässä mahdollisimman pitkään. Se rakentaa työelämän, jossa siellä pystyy ja kannattaa pysyä – ja johon myös seuraava sukupolvi pääsee mukaan.
Lähteitä ja taustamateriaalia
- SAK: Suomi jättää ikääntyneet oman onnensa nojaan, kun muualla heitä tuetaan jatkamaan työssä (18.6.2026)
- Yle: Työttömyys kasvaa, yli 51 000 työtöntä enemmän kuin vuosi sitten (27.1.2026)
- Vasemmistoliitto: Teollisuuspoliittinen ohjelma
- Vasemmistoliitto: Yhdessä vahvempia – Vasemmiston tavoitteet 2025–
- Etla: Tuore tutkimus: Veronkorotukset ovat menosopeutusta haitallisempi tapa tasapainottaa julkista taloutta (12.8.2026)
Petteri Heimonen on äänekoskelainen IT-ammattilainen, yhteiskunnallinen kirjoittaja ja arjen oikeudenmukaisuuden puolustaja. Hän kirjoittaa työstä, turvallisesta arjesta, hyvinvointivaltiosta ja siitä, miksi politiikan pitää näkyä ihmisten elämässä reiluina päätöksinä eikä vain juhlapuheina. Lisää tietoa ja ajatuksia löytyy osoitteesta https://petteriheimonen.fi.
Petteri Heimonen
Eduskuntavaaliehdokkas
Vasemmistoliitto Keski-Suomi
Keski-suomen vasemmiston edustaja puolueen edustajistossa.
Työsuojeluvaltuutettu, Pääluottamusedustaja, Erotuomari, Kunnanvaravaltuutettu ja uskottumies.
Äänekosken vasemmiston vara pj.