Jos investoinnit ei kasva, onko yhteiskunnan avattava peli?

Jos yritykset eivät investoi, yhteiskunnan

on avattava peli

Suomen työllisyyskeskustelussa puhutaan paljon työn tarjonnasta: työttömän velvollisuuksista, kannustimista ja siitä, kuinka ihmiset saadaan hakemaan töitä.
Mutta entä jos töitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi tarjolla? Ylen tammikuussa 2026 haastattelemien taloustieteilijöiden mukaan juuri tämä on nyt olennainen ongelma. Työvoiman tarjonta on korkealla, mutta työn kysyntä on heikkoa. Silloin tarvitaan politiikkaa, joka synnyttää myös työpaikkoja.

Jos yksityinen raha ei liiku, julkisen pitää pystyä liikkumaan

Yritysten investoinnit ovat tietenkin keskeisiä uusien työpaikkojen syntymiselle. Mutta laskusuhdanteessa yritykset lykkäävät helposti investointeja ja kotitaloudet säästävät. Jos valtio samaan aikaan leikkaa, kokonaiskysyntä heikkenee entisestään. Ylen haastattelussa professori Roope Uusitalo nosti julkisen sektorin säästöt yhdeksi työttömyyttä lisääväksi tekijäksi, ja Mika Maliranta arvioi sopeutustoimien heikentäneen kokonaiskysyntää.

Tällaisessa tilanteessa valtion ja kuntien pitää uskaltaa avata peli. Se voi tarkoittaa investointeja korjausvelan purkamiseen, liikenteeseen, energiaan,
koulutukseen, tutkimukseen, julkisiin palveluihin ja kestävään teollisuuteen. Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa täystyöllisyys, hyvinvointi, ekologinen kestävyys ja tuottavuus nostetaan talouspolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi. Teollisuuspoliittisessa ohjelmassa puolestaan esitetään
julkisen rahoituksen suuntaamista teollisuuden kehittämiseen, TKI-panostuksia ja investointeja uuteen tuotantoteknologiaan.

Etlan 12.8.2026 julkaisema tutkimus tuo tähän tärkeän täsmennyksen: kaikki menoleikkaukset eivät ole kasvun kannalta samanlaisia. Julkisten investointien leikkaaminen voi tutkimuksen mukaan heikentää tuotantoa ja pitkän aikavälin kasvua, ja myös julkisten palkkamenojen vaikutus on suuri.
Sopeutusta ei siis kannata kohdistaa sokkona juuri osaamiseen, palveluihin ja infrastruktuuriin, jotka tukevat myös yksityistä taloutta.

Työllisyys on myös valtiontalouden hoitamista

Julkista taloutta voidaan tasapainottaa menoja leikkaamalla, mutta toinen puoli yhtälöstä on liian usein sivuroolissa: veropohja. Etlan tuore tutkimus arvioi verokantojen korotusten olevan tuotannolle keskimäärin haitallisempia kuin menosopeutuksen, mutta erottaa tästä veropohjan laajentamisen.

Tutkijoiden mukaan verotuloja kannattaa hakea myös verotukia karsimalla ja poikkeuksia vähentämällä. Kun ihminen siirtyy työttömyydestä työhön, hän maksaa veroja ja tarvitsee yleensä vähemmän tulonsiirtoja. Yrityksen kasvu puolestaan synnyttää palkkoja, hankintoja ja verotettavaa toimintaa.
Hyvin kohdistettu julkinen investointi voi kasvattaa tuotantoa, työllisyyttä ja veropohjaa pitkälle tulevaisuuteen.

Julkiset hankinnat ovat myös elinkeinopolitiikkaa

Valtio, kunnat ja muut julkiset toimijat käyttävät joka tapauksessa valtavasti rahaa rakentamiseen, palveluihin ja tavaroihin.
Hankinnoissa pitäisi nykyistä paremmin huomioida työllisyys, oppisopimukset, sosiaaliset ehdot, huoltovarmuus ja alueellinen elinvoima silloin,kun lainsäädäntö sen mahdollistaa.Julkinen euro ei ole vain meno. Se on myös päätös siitä, millaista tuotantoa ja työelämää yhteiskunta tukee.

Työpaikka pitää joskus rakentaa sinne, missä ihminen jo on

Kaikkien ratkaisujen ei pidä tarkoittaa muuttamista kasvukeskukseen. Vasemmistoliiton teollisuuspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että koulutuspaikkoja tarvitaan koko maahan ja julkisilla päätöksillä voidaan ohjata yritystoimintaa myös alueille, joilla työntekijöitä on valmiiksi esimerkiksi rakennemuutoksen seurauksena. Tämä on tärkeää myös palveluverkon kannalta.
Työpaikat pitävät yllä veropohjaa, ja veropohja pitää yllä kouluja, liikennettä, terveyspalveluja ja muuta paikallista elämää.

EU:n kilpailukyky ei saa tarkoittaa halvempaa työntekijää

Samaan aikaan EU:ssa puretaan sääntelyä kilpailukyvyn nimissä. Turhaa byrokratiaa saa vähentää, mutta sääntöjen kohdalla pitäisi aina kysyä, mitä niillä suojataan. Jos kilpailukykyä rakennetaan yritysvastuun, työntekijöiden oikeuksien tai työelämän pelisääntöjen kustannuksella,
suunta on väärä. Suomen vahvuus ei voi olla se, että tarjoamme Euroopan halvimmat tai heikoimmin suojatut työntekijät. Sen pitää perustua osaamiseen, tuottavuuteen, korkeaan jalostusasteeseen, toimivaan infrastruktuuriin ja reiluun työelämään.

Työttömyyttä ei ratkaista pelkästään tekemällä työttömän elämästä vaikeampaa. Tarvitaan kysyntää, investointeja ja työpaikkoja. Jos yritykset investoivat, yhteiskunnan kannattaa auttaa niitä kasvamaan kestävällä tavalla. Jos yksityiset investoinnit jäävät odottamaan parempia aikoja,
valtion ja kuntien ei pidä jäädä samaan odotushuoneeseen.

Työllisyyteen, koulutukseen ja tuotantoon sijoittaminen on samalla sijoitus laajempaan
veropohjaan ja vahvempaan julkiseen talouteen. Valtiontaloutta voidaan yrittää tasapainottaa pienentämällä yhteiskuntaa – tai kasvattamalla niiden ihmisten määrää,jotka pääsevät osallistumaan sen rakentamiseen ja rahoittamiseen.
Minä valitsen jälkimmäisen tien.

Petteri Heimonen on äänekoskelainen IT-ammattilainen, yhteiskunnallinen kirjoittaja ja arjen oikeudenmukaisuuden puolustaja. Hän kirjoittaa työstä, turvallisesta arjesta, hyvinvointivaltiosta ja siitä, miksi politiikan pitää näkyä ihmisten elämässä reiluina päätöksinä eikä vain juhlapuheina. Lisää tietoa ja ajatuksia löytyy osoitteesta https://petteriheimonen.fi.

Petteri Heimonen
Eduskuntavaaliehdokkas
Vasemmistoliitto Keski-Suomi
Keski-suomen vasemmiston edustaja puolueen edustajistossa.
Työsuojeluvaltuutettu, Pääluottamusedustaja, Erotuomari, Kunnanvaravaltuutettu ja uskottumies.
Äänekosken vasemmiston vara pj.