Pelotteen voima ja voimattomuus
Presidentti Stubb keskittyi puheessaan 258. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa (02.11.2026, Säätytalo) erityisesti Pelote -politiikkaan. Hän määritteli Pelotteen seuraavasti:
”Pelotteen tehtävä on varmistaa, että nykytila säilyy – että vallitsevaa turvallisuusjärjestystä ei haasteta” (1)
… mutta juuri ”pelotteen rakentaminen” haastaa vallitsevan turvallisuusjärjestyksen. Miksi?
Se on seuraus turvallisuusparadoksista: Se mikä, minkä rakennamme itsellemme ”pelotteeksi” (NATO, MCA -sopimus, hämäryys ydinasepolitiikassa …) on uhka Venäjälle – venäläisten mielestä – ja he ryhtyvät toimiin vastakseen uhkaan … jotka me koemme uhkaksi itsellemme ja ryhdymme jälleen vastatoimiin. Eikä loppua näy ja niinpä keskustelu siirtyykin askeleen eteenpäin: pitäisikö tehdä jokin ennaltaehkäisevä toimi/isku … (2).
Voiton strategia?
Stubb viittasi puheessaan amerikkalaisen NATO-kenraali Alexus Gregory Grynkewic’in puheeseen esimerkkinä hyvästä peloteviestinnästä.
Grynkewic’in ajatus NATOn ”voiton teoriasta” (Theory of Victory: block, blunt, break – torju, heikennä, murskaa) tukeutuu presidentti George Washingtonin toteamukseen: ”Tehokkain tapa säilyttää rauha on valmistautua sotaan” tai kuten Yhdysvaltain nykyinen presidentti asian ilmaisee: kyse on ”rauhasta voiman kautta” ”. (3)
Tämän ajatuksen juuret löytyvät jo muinaisesta Roomasta, 300 -luvun lopulta: Si vis pacem, para bellum, joka haluaa rauhaa, valmistautukoon sotaan. Se on ikiaikainen Pelon politiikan lähtökohta: sota on mahdollisuus.
Sillanrakentajasta Lännen sillanpään toteuttajaksi
Presidentti Kekkosen politiikka snellmanilaiseen perinteeseen tukeutuen oli aktiivista Toivon politiikkaa – rauha on mahdollisuus. Hänen ETYK -aloitteensa rakensi sodanjälkeisessä Euroopassa suurvaltojen kanssa siltaa idän ja lännen välille.
Presidentti Koivisto siirtyi kylmän sodan murtuessa ja Neuvostoliiton hajotessa sopeutuvaan Toivon politiikkaan: kansakunnalle riittää, että se selviää hengissä. (4) Suomi siirtyi aktiivisesta sillanrakentamisesta reakoimaan ja sopeutumaan muiden harrastamaan siltojen purkamiseen. Pelko asettui sittemmin osaksi turvallisuuspolitiikan ydintä: NATOlle raotettiin ovea NATO option hyväksymisen kautta.
Presidentti Niinistö kulki pitkään kaksilla rattailla: Toivo rauhan mahdollisuudesta ja Toivon politiikasta oli mukana vielä pitkään hänen puheissaan. Hän tekin vielä vuonna 2021 aloitteen ”Helsingin hengen elvyttämisestä” (5). Kuitenkin Pelko sodan mahdollisuudesta vahvistui ja Suomi hivuttautui askel askeleelta kohti NATOa ja transatlanttisen suhteen tiivistämistä. Kun Venäjä Niinistön tulkinnan mukaan kiisti Suomen NATO -option, hän päätti Suomen suvereniteetin nimissä lähteä hakemaan NATO jäsenyyttä Suomelle. NATO:on liittymisen ja DCA -sopimuksen myötä Suomesta tuli osa Lännen eturintamaa. (6)
Aktiivinen Pelon politiikka
Presidentti Stubb totesi jo vuonna 2024, että ”Suomen idea ei ole enää vain ”selvitä” (7) ja nyt Säätytalolla täsmensi Suomen ideaa:
”Politiikkamme keskeisenä tehtävänä – sen missiona – on rakentaa liittolaisuuksia sekä vahvistaa Euroopan ja lännen yhtenäisyyttä. Pelotteen vahvistaminen on aina etulinjan maan prioriteetti. Passiivisuus ei siinä ole avuksi”. (1)
Suomi on nyt siis aktiivinen Lännen sillanpään rakentaja Itää vastaan. Suomen idea on ”strateginen kulttuuri”, jonka ydintehtävänä on Pelotteen ylläpitäminen – siis Peloton Suomi!
Seuraavaksi: Tuhon vai Elon politiikka?
Kerratkaamme vielä:
Tuhon politiikassa sota oletetaan luonnollisena välttämättömyytenä, kansojen elintilataisteluna.
Pelon politiikassa sodan mahdollisuus määrää turvallisuuden rakentamisen suunnan. Huomio kohdistuu uhkiin, vastapuolen voimaan ja omaan kykyyn selvitä.
Toivon politiikka lähtee rauhan mahdollisuudesta. Ihmiset ja valtiot voivat neuvotella, sopia ja rakentaa yhteisiä instituutioita. Vastakkainasetteluja voidaan muuttaa. Diplomatia, kansainvälinen oikeus ja yhteistyö avaavat tulevaisuutta, johon voimme itse vaikuttaa. Tässä perinteessä on paljon vaalimisen arvoista.
Tie Elon politiikkaan kulkee toivon kautta. Yhteistyön mahdollisuus tarvitsee kuitenkin rinnalleen arvion siitä, mitä yhteistyöllä saadaan aikaan. Kauppa voi tuoda hyvinvointia ja samalla kuluttaa luonnon edellytyksiä. Keskinäiset riippuvuudet voivat tuottaa yhteisiä hyötyjä, mutta myös alistaa ja tehdä haavoittuvaksi. Tulevaisuuden lupausta on arvioitava sen elinehtojen perusteella.
Elon politiikassa rauha ymmärretään yhteisen elämän turvaamisen välttämättömäksi ehdoksi. Ydinaseiden, ilmastokriisin ja luontokadon maailmassa tarvitsemme toimintakykyä, jota vastakkainasettelut ja tuhoaminen kuluttavat. Rauhan rakentaminen tarkoittaa myös jatkuvaa yhteistyötä veden, ravinnon, energian ja elinympäristöjen turvaamiseksi. Tämä tehtävä jatkuu ristiriitojen keskellä.
Peloton Suomi ??
Kuinka ihmeessä pelotteet voisivat poistaa pelon? Ja Suomesta voisi tulla peloton?
Pelottomalle Suomelle haastetta ei aseta enää vain ulkopoliittinen vaan ensisijaisesti ekologinen realismi. Me olemme uhka luonnolle ja siten itsellemme, emmekä voi asettaa pelotetta luonnolle, jotta se ei uhkaisi meitä tuhoutumisellaan. Olemme pakotettuja ”rauhanomaiseen rinnakkaineloon” luonnon kanssa – ”selvitäksemme hengissä”.
Turvallisuuden ongelma ei ole enää vain siinä, kuinka pelottelemme toisiamme, vaan siinä, miten yhdessä turvaamme elämän edellytykset kotimaapalollamme. Luonto ei meitä ihmisiä pelkää, vaan meidän on syytä pelätä toisiamme, siis niitä keskinäisiä taloudellisia valtasuhteitamme, joilla työstämme ja hyödynnämme luontoa – sisäistä ja ulkoista.
Ulkopoliittiseen realismiin tukeutuva Pelon ja pelotteen politiikka tuhoaa mahdollisuutemme ”selviytyä hengissä”. Toivon politiikka tukeutuu rauhan, ei sodan mahdollisuuteen. Siirtyminen Elon politiikkaan, kohti ekologista sivilisaatiota ei onnistu ulkopoliittisella ”strategisella sopeutumisella” tai Pelon politiikan ”strategisella kulttuurilla” vaan sen edellytyksenä on idea ja visio kotimaapallomme elämäntekstuurin ylläpitämisestä ja kehittämisestä sen omilla, kestävillä ehdoilla (8).
Peloton Suomi on pian eloton Suomi ellemme luovu Pelon politiikan pelotteiden rakentamisen loputtomasta eskalaatiosta ja siirry Elon politiikkaan astumalla askel eteenpäin Toivon politiikasta. J. V. Snellmanin ajatuksia nykypäivään sovittaen: ”Mikään valtio ole koskaan käynyt sotaa muun kuin omien etujensa tähden. … Jokainen kansakunta katsoo valtiollisissa asioissa omaa parastaan ja omaa tulevaisuuttaan ja tekee siinä oikein; mutta sen pyrinnöt menestyvät sikäli kuin omat edut yhtyvät ihmiskunnan etuihin” – ja ihmiskunnan toiminta on nyt sovitettava yhteen kotimaapallomme elämän ehtojen kanssa.
Viitteet
(1) Tasavallan presidentti Alexander Stubbin puhe 258. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalossa Helsingissä 2. marraskuuta 2026
(2) Patomäki, Heikki 2025. Aseet, talous ja turvallisuusparadoksi: mitä NATO:n puolustusmenojen kasvu tarkoittaa Suomelle ja maailmalle
https://patomaki.fi/2025/06/aseet-talous-ja-turvallisuusparadoksi-mita-naton-puolustusmenojen-kasvu-tarkoittaa-suomelle-ja-maailmalle/
(3) Grynkewich Alexus Aregory 2026. Our Theory of Victory: Address to the Warsaw Security Forum 12.10. 2026 https://www.americanrhetoric.com/speeches/alexusgrynkewichtheoryofvictoryNATO.htm
(4) Nyberg René 2023. Aikamatka 26.102023
https://anselm.fi/aikamatka/?utm_source=chatgpt.com
(5) Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Körber-säätiön tilaisuudessa ”International Dialogue Revisited: The Spirit of Helsinki in an Age of Great-Power Competition” Berliinissä 22.11.2021
https://www.presidentti.fi/niinisto/puheet/puhe-korber-saation-tilaisuudessa/?utm_source=chatgpt.com
(6) Teittinen, Paavo 2023. Presidentti vastaa kritiikkiin: ”Voi olla, että olin liiankin tarkka” HS 4.6.2023 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009625686.html
(7) Tasavallan presidentti Alexander Stubbin puhe suurlähettiläskokouksessa 27.8.2024
(8) Volanen, M. V. (2026). Reproductive Identity – Language, Reason, and Artificial Intelligence after Hegel and Marx – Augustine’s Psychological Trinity, Analytic Philosophy, and Ecological Realism. Journal of Social Sciences, Humanities and Education, 1(3), 1-27. https://doi.org/10.68018/jsshe.2026.010
Kuva: Emmi Syrjäniemi/ Tasavallan presisdentin kanslia