Etusivu

Kirjoitin viikko sitten KU-blogin Lapset militaristisessa maailmassa, joka oli myös arvio ohjaaja Ville Suhosen uudesta dokumentista “Sodan ja rauhan lapset (2024). Totesin blogissani mm.. että “Lapsia on kasvatettu militaristisessa hengessä,

  Olen tottunut käymään harvojen Helsinki- (loma- tai työ) reissujeni aikana vähintään Ateneumissa, Amos Rexissä ja Kiasmassa. Pääsiäisen pikavierailulla ehdin noista huippumuseoista vain Kiasmaan, sillä tärkeämpää oli tavata pikapikaa lapsia,

Venäjän hyökättyä Ukrainaan, sodan julmuudet ja kasvava militarismi ovat olleet  tiedotusvälineiden kestoteema. Väkivaltainen kuvastokin on jatkuvasti mediassa esillä, erityisesti some-keskusteluissa ja skandaaleja paisuttavassa keltaisessa lehdistössä. Lapset ovat olleet milloin uhreina

  Kenellekään ei liene epäselvää se, että Suomen ulkopolitiikka on kokenut viimeisten vuosien aikana rajut murrokset. Presidenttivaalin jälkeen vakiintunut käytäntö on nyt stubbilainen VR-periaate, joka eroaa YYA-ajoista 180-astetta “ilmansuuntaansa”, siis

Uusliberalismi on poliittinen suuntaus, jonka lähtölaukaus pannaan yleisesti Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin nimiin. Oikeiston näkökulmasta tuossa poliittisessa – ja ideologisessa! – suuntauksessa lienee ollut oleellisinta tavoitella mahdollisimman monien –

Saatteeksi: Vasemmistoliitto järjesti Eduskunnan pikkuparlamentissa 18.03.2024 tilaisuuden ”Eduskunnan rooli Suomen ja USA:n uudessa puolustusyhteistyössä”. Kiitos siitä. Mukana oli monia ansiokkaita rauhanjärjestöjen ja -liikkeiden puheenvuoroja (1). Kuitenkin VASin kanta DCA -sitoumukseen