Viime vuosina olemme toistuvasti saaneet varoituksia luontojalanjälkemme kestämättömästä tasosta. Kuinka sitten on kädenjälkemme kanssa? Voisimme kysyä myös, tuleeko päämme ja sydämemme elämänpyörteissä vain merkityksi vai jääkö niistäkin jokin jälki kotimaapallomme haavoittuvaan elämän tekstuuriin?
Jalanjälkemme maassa, josta elämme
Kuten koulusta jo muistamme kotiplaneettamme ympärysmitta on noin 40 000 kilometriä. Pienellä laskutoimiukselle saamme kotimaapallomme pinta-alaksi viisikymmentäyksi miljardia hehtaaria, josta noin neljäsosa – metsät, viljelysmaat, kosteikot ja kalastusalueet – on biologisesti tuottavaa. Tämä tarkoittaa, että meillä on kotimaapalollamme noin 1,5 hehtaaria biologisesti tuottavaa pintaa henkilöä kohden (2022), josta siitäkin on huomattava osa jätettävä miljoonien villieläinlajien käyttöön. Jos jätämme noin puolet, niin ehkä 85% luonnon monimuotoisuudesta säilyisi (1).
Suomalainen tarvitsee noin 6,4 hehtaaria nykyelämänsä biologiseksi perustaksi. Jos kaikki ympäri maailmaa eläisivät samoin, tarvitsimme noin 4,2 kertaa enemmän biologisesti tuottavaa pintaa maapallollemme. Suomessa on kuitenkin noin 12 hehtaaria biologisesti tuottavaa pintaa henkilöä kohden (2). Siten jos pitäytyisimme maapallon biokapasiteetin rajoissa, meille riittäisi noin puolen Suomeen pinta-ala elämämme perustaksi. Suomalaisten ruoka- ja kulutuksen luontojäljestä kohdistuukin Suomeen vain noin 2% (3).
Ulkoisella luonnolla on sitä itseään ylläpitäviä ja sääteleviä prosesseja, joista merkittävimpiä ovat hiilensidonta, typensidonta, ravinteiden kierrätys, jätteiden hajottaminen, pölytys, maaperän uudistuminen, veden puhdistus ja biosfäärin kaasumaisen koostumuksen ylläpito (4). Nämä luonnon ylläpito- ja säätelyprosessit mahdollistavat perushyödykkeiden (provisioning goods) tuotannon luonnon oman uusiutumisen myötä. Luonnon nettouusiutumiskyky asettaa samalla rajat perushyödykkeiden kestävälletarjonnalle.
Tosiasiassa luonnon perushyödykkeet (kuten ruoka, vesi, puutavara, polttoaineet, kuidut, lääkkeet, elottomat aineet) ovat ihmiskunnan esittämiä vaateita luonnolle; kysymys on siis ”alkutuotannosta”. Viimekädessä BKT mittaa juuri perushyödykkeisiin perustuvien tuotteiden ja palveluiden tuotannollista vaihtoarvoa (value).
Aiheuttamamme luonnon ylläpito- ja säätelyprosessien kysynnän suhde luonnon kykyyn tyydyttää tämä kysyntä kestävällä uusintamisella voidaan laskea esimerkiksi näin (4):
Ny/α > G(S)
jossa
- N on maailman väestö, y on BKT henkeä kohti ja siten Ny maailmanlaajuinen BKT,
- α numeerinen mitta tehokkuudesta, jolla luonnon ylläpitävät ja säätelevät palvelut muunnetaan markkinoitaviksi lopputuotteiksi, ja siten Ny/α luonnon palvelujen kokonaiskysyntä, globaali ekologinen jalanjälki,
- G on biosfäärin nettouusiutumisnopeus.
- S biosfäärivaranto.
Tämän epäyhtälö ilmaisee ihmiskunnan ekologisen ylikulutuksen. Tällä hetkellä tarvitsisimme lähes kaksi maapalloa nykyisen elämän ylläpitämiseksi.
Kädenjälkemme maailmassa, jossa elämme
Kun luontojalanjälkemme – miten se sitten mitataankin – arvioi luonnonhistoriallisesti muodostunutta biosfäärin kykyä uusiutua kestävästi, kädenjälkemme – josta usein olemme niin ylpeitä – kertoo sisäisen ja ulkoisen luonnon suhteen historiallisesta kehityksestä, kulttuuristamme sanan laajassa mielessä – siis aivo- ja maapeltojen viljelyksen (< culture) keskinäissuhteen kehityksestä ja sen reaalisista ilmenemisen muodoista historian saatossa.
Tämä historiallisesti muotoutuva ”kolmas luonto” on ollut viime vuosikymmeninä aivan uskomattoman kasvun kourissa. Tässä muutama ChapGP:n etsimä esimerkki:
- Rakennusmassan (betoni, tiili, kivi, teräs, asfaltti, autot, koneet, huonekalut, elektroniikka, muovit ja muut keinotekoiset materiaalit) määrä kasvoi lineaarisesti 1900-luvun alusta toiseen maailmansotaan saakka ja eksponentiaalisesti sen jälkeen ohittaen elävän luonnon kokonaismassan noin vuonna 2020. Sementti- ja terästuotanto vastaavat noin 8 % maailman CO₂-päästöistä. (5)
- Rakennussektori kuluttaa noin 40–50 % kaikista maailman luonnonvaroista (UNEP 2019).
- Rakennussektori aiheuttaa noin 37 % globaaleista CO₂-päästöistä (IEA 2023)
- Kaupungit vievät vain noin 3 % maapallon pinta-alasta, mutta kuluttavat yli 75 % maailman energiasta, aiheuttavat yli 70 % CO₂-päästöistä, synnyttävät suurimman osan rakennus- ja liikenneinfrastruktuurista. Kaupunkien epäonnistuminen ekologisessa siirtymässä johtaa energiakriiseihin, veden ja ruoan puutteeseen, sosiaalisiin jakolinjoihin, slummiutumiseen ja konfliktiin ympäristön kantokyvyn romahdukseen.
- Vuonna 2020 arvioitiin, että koko maailman digitaalisen datan määrä oli noin 44 zettatavua (ZB) (1 ZB = 10²¹ tavua = 1 000 000 000 teratavua). Vuoteen 2025 mennessä datan määrän arvioidaan ylittävän 180 zettatavua (IDC Global DataSphere). Datan määrä kaksinkertaistuu noin 2–3 vuoden välein.
- Informaation tuotanto vaatii fysikaalista infrastruktuuria (datakeskukset, palvelimet, kaapelit, satelliitit); materiaalista kaivannaistoimintaa (harvinaiset maametallit (neodyymi, koboltti, gallium); mikroelektroniikkaa (litiumakut, jäähdytysjärjestelmät). Informaatiotalous ei ole aineeton, vaan ulkoistaa materiaalisen infrastruktuurinsa valtaviin globaaleihin verkostoihin.
Merkki vai jälki?
Jos tulkitsemme kulttuurin kapeasti – kuten usein tapana on – ihmisten välisinä suhteina, ei siis jälkinä luontoon, vaan – esittämisen (mimesis) hengessä – merkkeinä, sanan viljelynä, päätä ja sydäntä ohjastavina merkkeinä, kielenä tai rahana, avaamme oven tulevaisuuden haltuunottoon, sen pääomittamiseen sanallisesti tai rahallisesti ilman sidosta maahan, josta elämme. Olemme haaveilleet utopioista (u-topos < ei -paikka), paikoista, joita ei ole – vielä – missään, ainakaan maanpäällä ja rakentaneet maailmoja (worlds < wer+ald, ihmisen ikä) ihmisen mitan mukaan.
Nämä kuvitelmamme maailmoista on nyt törmännyt sen maan rajoihin, josta elämme.
Sana, käsite ei olekaan vain merkki, eikä raha vain symboli. Käsite, con-sept, muodostettuna tilanteessa, kontekstissa, con-text, synnyttää aina sisällön, jännitteen, con-tent, laukaistavaksi, con-cert, tavalla tai toisella. Sanasta jää aina jälki, pienempi tai suurempi, ennemmin tai myöhemmin. Ja, kuten nyt tiedämme, fiat-rahasta (fiat< niin tapahtukoon) on tullut tavaroiden jumala, jolla ei ole mitään äärtä tai rajaa, jota ei voisi murtaa.
Kun käden- ja jalanjälki ilmaisevat historiallista ja luonnonhistoriallista suhdettamme ulkoiseen luontoon, niin vastaavasti pään- ja sydämenjälki ilmaisevat historiallista ja luonnonhistoriallista suhdettamme sisäiseen luontoon.
Suhteessamme ulkoiseen luontoon ei ole kysymys vain tiedosta ja tahdosta – päästä ja sydämestä – vaan myös taidosta – siis käsistä, siitä kuinka kätemme välittävät tietomme ja tahtomme osaksi ulkoisen luonnon muutosta ja kuinka tämän muutoksen tekeminen, sen tuottaminen (pro-duction) muokkaa, uusintaa samalla myös tietojamme ja tahtoamme – siis päätämme ja sydäntämme.
Kysymys on nyt siitä, kuinka ulkoisen luonnon (jalanjälkemme) ja sisäisen luonnon – tietomme ja tahtomme – uusintaminen tapahtuu käsiemme välityksellä (kädenjälkemme) molemminpuolisesti kestävällä tavalla, huomioiden siis niin ulkoisen kuin sisäisenkin luonnon itseään ylläpitävät ja säätelevät prosessit suhteessa toisiinsa.
Kysymys ei siis ole enää utopioista vaan protopioista kotimaapallomme ehdoilla, siis sisäisen ja ulkoisen luontomme uusintamisesta toinen toistaan tukevalla tavalla (commoning reproduktion). Kädenjälkemme on muututtava ratkaisevalla tavalla – tulevaisuuden pääomittaminen on tapahduttava ekologisen realismin ehdoilla yhteisöllisen ja ekosfäärisen uusiutumisen rajoissa.
… siitä jatkossa!
Viitteet
(1) Wackernagel, M., Beyers, B. 2019. Ecological Footprint: Managing Our Biocapacity Budget New Society Publishers. Kindle Edition.
(2) https://www.fodafo.org
(3) Geneidy, S. L., Ollikainen, L., Peura,M., Järvinen, E., Toivonen, L.. Kotiaho, J. S. 2025. Suomalaisten luontojalanjälki Miten elämäntapamme vaikuttavat luontoon ja miten vaikutuksia voi pienentää? S I T R A, selvityksiä 247 (kesäkuu 2025).
https://www.sitra.fi/julkaisut/suomalaisten-luontojalanjalki/#menetelmat
(4) Dasgupta P, Levin S. 2023 Economic factors underlying biodiversity loss. Phil. Trans. R. Soc. B 378: 20220197. https://doi.org/10.1098/rstb.2022.0197
(5) Elhacham,E., Ben-Uri, L., Grozovski, L., Yinon M. Bar-On, Y.M., Milo R., 2020. Global human-made mass exceeds all living biomass. Nature volume 588, pages 442–444.
Kuva: https://klima-taler.com/enlarging-the-ecological-handprint/
https://pixabay.com/fi/illustrations/ekologinen-jalanjälki-ilmastonsuojelu-4123696
[…] Jälki, merkki ja kulttuuri […]