Saatteeksi: Olin eilen UTAK:in tilaisuudessa, jossa teemana oli Velkajarrulaki – kohti ikuista talouskuria?Alustajina olivat toiminnanjohtaja Lauri Holappa UTAK, apulaisprofessori Elina Aaltio Tampereen yliopistosta ja finanssineuvos Seppo Orjasniemi valtiovarainministeriöstä. Kiitos heille kaikille. Kun kuitenkin tilaisuudessa puhuttiin vain velkajarrusta eikä sanaakaan ekojarrusta, jatkan tähän ajatukseni juoksua, jonka aloitin jo muutama päivä sitten (1)
Velkajarru
Tulimme edellisessä jaksossa tulokseen, että velkajarru keskittyy rahoitustaseen maakohtaiseen sulkeutumaan:
julkinen + yksityinen + ulkomainen = 0
jonka se uskoo pitävänsä tasapainossa vähentämällä systemaattisesti julkisen velan määrää, sanomatta oikeastaan mitään yksityisestä velasta tai Suomen velasta/ylijäämästä suhteessa muihin maihin.
Tämä sulkeuma sanoo myös sen, että julkinen velan lisääminen on rahoitusapua yksityiselle sektorille, olettaen että ulkomainen rahoitustase pysyy ennallaan. Eihän julkinen valtio ja paikallishallinto ota velkaa itseään varten vaan ”työvoiman” ja infrastruktuurin ylläpitämiseen ja uusintamiseen, jotka ovat ehdoton edellytys yksityiselle taloudenpidolle.
Tästä rahoitustaseen sulkeutumasta puuttuu jo käsitteellisestikin ratkaisevan tärkeä elementti: luonto(nieluvelan lisääminen/vähentäminen). Sen tulisi siis olla:
julkinen + yksityinen + ulkomainen + luonto = 0
Tällöin kaikkien talouden päästöjen ja luonnontuhoamisen ”ulkoistaminen” olisi nieluvelan lisäämistä, ennallistus ja kapasiteetin parantaminen puolestaan luontovarallisuuden vahvistamista.
Jotta tämä voisi tapahtua, on rahoitustaseen lisäksi kaikkeen taloudelliseen laskentaan ja toimintaan lisättävä reaali- ja ekotase.
Reaalitase
Kansankunnan tuotannon tulosta on perinteellisesti selitetty käytettävissä olevilla, toisen toisekseen vaihdettavissa olevilla ”työvoimalla” ja ”pääomalla”, mutta kun tämä ei oikein toiminut mukaan otettiin ”kokonaistuottavuus”, joka osoittautui keskeiseksi tuloksen selittäjäksi (jopa 87%). Tämän ”selittämättömän” tekijän perusluonnetta onkin sitten arvuuteltu läpi vuosikymmenten. Nyt on käynyt ilmi, että BKT ja energiankäytön muutokset kulkevat lähes käsikädessä. Johtopäätös onkin, että viimekädessä BKT ilmaisee energian muuntumista hyödylliseksi työksi. (2)
”Työ ilman energiaa on pelkkä ruumis ja pääoma ilman energiaa on taas pelkkä veistos”. (2) Työtä ei siis voida tehdä ilman energian käyttöä, eikä mikään tuotanto pyöri ilman energiaa. Lisäksi energiaa ei voida korvata muilla tuotannontekijöillä. Kaiken kukkuraksi yhden energiamuodon korvaaminen toisella muodolla on erinomaisen haastavaa.
Olennaista on mikä on hyödylliseksi työksi muuntuneen energian (eksergia) ja hukkaan menneen energian (anergia) keskinäissuhde. Ongelma ei kuitenkaan ensi sijassa ole kaikessa tuotannossa pakostakin lämmöksi muuttunut hukkaenergia, vaan se, miten energian käyttö vähentää ilmakehän läpäisykykyä päästää maapalollemme kertynyttä lämpöä takaisin avaruuteen – fossiilienergian suurin synti.
Siirtyminen ”mustasta energiasta” ”vihreään energiaan” vaatii siis sekä uutta ”pääomaa”, tuotantokoneistoa, joka on suunniteltu tämän energian hyödyntämiseen, että uudenlaista ”työvoimaa”, siis uudenlaista osaamista.
Siksipä tarvitsemme rahoitustaseen lisäksi reaalitaseen ilmaisemaan energian/ekstergian/anergian keskinäissuhteita, siis energia- ja materiaalivirtojen ”sisääntulon–ulosmenon–häviön” -prosesseja.
Ekotase
Ekojarru asettaa kahdenlaisia ylittämättömiä rajoja taloudenpidolle: Taloudenpito ei saa tuhota luonnon itsesääntelyn eikä uusiutumisen ehtoja. Tämä ehto koskee niin sisäistä kuin ulkoistakin luontoa. Saammekin seuraavan nelikentän (kuva 1)
Kuvan avaus: Ulkoisen ja sisäisen luonnon keskinäissuhde itsesääntelynä välittyy viimekätisen huolenpidon (kuva: 1) (metis) kautta arkipäiväisinä toimina elämän erivaiheissa. Niiden molemminpuolinen uusiutuminen puolestaan asettuu yhteisöllisen uusintamisen tehtäväksi (2). Näitä kahta prosessia sitoo yhteen ajankohtaispolitiikka.
Ekojarrut (3, 4) kiristyvät sitä tiukemmiksi mitä lähemmäksi tullaan ihmis- ja ekoepätasapainoa tai uusiutumisen ylikiihdytystä. Tämän jarrutuksen kiristymisen hidastamiseksi niistä on välityttävä viestit (5, 6) ajankohtaispolitiikkaan. Näistä viesteistä muodostuu ekotase. (a) Protopia paikka, joka innovoidaan reaalisista ehdoista lähtien, ei siis utopia paikka, jota ei ole.
Tällaiseen suuntaan meneviä mallinnuksia on jo useitakin. Hyvänä esimerkkinä voisin pitää Tim Jacksona ja Peter A. Victorb’in kehitelmää, josta he raportoivat artikkelissaan ”The Transition to a Sustainable Prosperity-A Stock-Flow-Consistent Ecological Macroeconomic Model for Canada” 2020). (3)
Siinä on erinomainen rahoitustase kirjaus (sektoritasapainot, endokeeninen raha). Reaalitaseessa on mukana intensiteetti kuvaukset, mutta ei vielä energian varasto-virta-laatu kirjausta. Ekotaseen osalta tavoitteet ovat vasta vain indikaattoreina, eivät rajoittimina. Heidän päätuloksensa Kanadan osalta on kuitenkin ilahduttava:
”Toisin kuin yleisesti hyväksytty näkemys, tulokset viittaavat siihen, että ”vihreä kasvu” (hiilidioksidipäästöjen vähentämisskenaariossa) saattaa olla hitaampaa kuin ”ruskea kasvu”. Vielä tärkeämpää on, että osoitamme (kestävän hyvinvoinnin skenaariossa), että paremmat ympäristölliset ja sosiaaliset tulokset ovat mahdollisia, vaikka kasvuvauhti hidastuisi nollaan.” (3)
Rahoitustase x relaalitase x ekotase
Kun rahoitustaseessa kuvataan tulevaisuuden pääomittamista omistuksen ja sen hallinnoinnin (assets/liabilities/equity) näkökulmasta, niin reaalitase kirjaa energeettisiä prosesseja hyödyllisen työn ja sen tuhovaikutusten näkökulmasta, niin ekotase listaa ekologisen realismin rajat, joita ei – periaatteessa – saisi koskaan ylittää. Kysymys kuuluu nyt: kuinka rakennamme pääomittamisprosessiin mitattavissa, raportoitavissa ja verifioitavissa olevat lukot, jotka estävät toteutumasta jo rahoitusvaiheessa sellaiset hankkeet, jotka hamuavat näiden rajojen tuolle puolen?
Tulevaisuuden omistukseen ja hallinnointiin, julkisen ja yksityisen pääomittamisen keskinäisrajoihin keskittyvä velkajarru asettaa aikalaispolitiikalle tehtävän, jonka läpivieminen tuhoaa ekojarrun keventämisen mahdollisuudet. Miksi?
Jälki-keynesiläinen talous korostaa tehokkaan kysynnän, endogeenisen rahan, hysteresis-ilmiöiden ja stock-flow-consistent (SFC) -kirjanpidon merkitystä sitomatta niitä reaali- tai ekotaseeseen erittelemättä siten taloudellisen kasvun sisältöä – se voi olla sosiaalista tai militaristista. Se jää aikalaispolitiikkojen voimasuhteiden mukaan päätettäväksi ikään kuin koko ongelma olisi ratkaistavissa yksityisen vs. julkisen talouden keskinäissuhteen uudelleen määrittelyn kautta – nyt siis purkamalla hyvinvointivaltio.
Mikä pahinta, asettamalla kysymys velkajarrun painamisen eikä ekojarrun keventämisen haasteena, porvaristo perustelee tulevaisuuden omistajuuttaan tavalla, joka johtaa välttämättä poliittiseen vastakkainasetteluun ja viime kädessä demokratian, oikeusvaltion ja ihmisarvon vähättelyyn, kuten olemme saaneet jo nähdä.
Jos tulevaisuuden omistajuus ja sen ekologiset ehdot asettuvat päättäväisenä ekojarrujen keventämisen vaatimuksena ajankohtaispolitiikassa, niin se kohdentaisi pääomittamisen ja siten investoinnit kasvuun, joka olisi kestävällä perustalla ja perusteltavissa ekologisesti. Tämä puolestaan edellyttää kaikkien kolmen taseen – rahoitus-, reaali- ja ekotaseen – yhteensovittamista sekä mitattavissa, raportoitavissa ja verifioitavissa olevista ekolukoista sopimista.
Viitteet
(1) Volanen, M. V. 2025. Velka- vai ekojarru? Vasemmisto nyt! alusta 02.09.2025
https://www.vasemmistonyt.fi/2025/09/02/velka-vai-ekojarru/
(2) Keen, S. 2025. Money and Macroeconomics from First Principles for Elon Musk and Other Engineers. Book Production: N V Barbalich, Kindle Edition.
(3) Jackson, T. A. V. Peter 2020. The Transition to a Sustainable Prosperity-A Stock-Flow-Consistent Ecological Macroeconomic Model for Canada. Ecological Economics
Volume 177, November 2020, 106787.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921800920301427
KUVA: UTAK https://utak.fi/velkajarrulaki-kohti-ikuista-talouskuria/
https://utak.fi/velkajarrulaki-kohti-ikuista-talouskuria/
Olen käyttänyt CHAPGP/Thinking alustaa tietojen haussa ja kysymyksenasettelun kehittämisessä.