Minun mielestäni velkajarru keskustelun ydin ei ole se, etteikö taloudesta pitäisi kantaa vastuuta. Pitää tottakai. Ongelma on se, että vastuullisuus käännetään usein miten ajatuksissa ja
Velkajarrusopu otti iskua vastaan viikonloppuna vihreiden ja demareiden puoluekokouksissa, mutta jäi horjahtelustaan huolimatta vielä jaloilleen. Kummassakaan puoluekokouksessa pöydällä ollut aloite velkajarrusta irtautumiseksi ei lopulta sellaisenaan
Velkajarrusopu näyttää olevan kiihtyvällä tahdilla murtumassa. Sekä demarit että vihreät järjestävät puoluekokouksensa tulevana viikonloppuna, ja molemmissa kokouksissa tullaan käsittelemään aloitetta, jossa vaaditaan puolueen irtautumista velkajarrusta.
Politiikan tutkija Jenni Karimäki ennakoi Demokraatin haastattelussa, että ensi vuoden eduskuntavaalit tulevat olemaan ”dystopiavaalit”, jossa ”talouskehys rajoittaa poliittista liikkumatilaa niin voimakkaasti, että positiivisia avauksia on
Eduskunnan finanssipoliittinen parlamentaarinen työryhmä, eli niin sanottu velkajarrutyöryhmä, asetti helmikuussa seuraavan vaalikauden alustavaksi julkisen talouden sopeuttamistavoitteeksi noin 8–11 miljardia euroa. Tavoite koskee nettosopeutusta, eli siinä
Tämä ei ole puoluepoliittinen ottelu. Kentällä eivät pelaa puolueet – vaan EU:n velvoitteet ja Suomen hallituksen päätökset. Oppositio on katsomossa. Se voi esittää vaihtoehtoja ja
Velkajarru kuulostaa tekniseltä taloussäännöltä. Todellisuudessa se on poliittinen valinta — ja vieläpä hyvin vanha sellainen. Sen ydinviesti on yksinkertainen: julkinen sektori on ongelma, ja sitä pitää rajoittaa riippumatta siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Suomalaiselle julkiselle keskustelulle on tyypillistä, että siihen mahtuu aina kerrallaan vain yksi aihe, jonka ympärillä koko keskusteluavaruus pyörii. Eurokriisin jälkeen tuo yksi aihe on suurimman
Parlamentaariset sovut kestävät, kunnes loppuvat. Myös kurjistava velkajarru törmää lopulta politiikan todellisuuteen.