Etusivu

Erosin kirkosta muistaakseni vuonna 1968. Silloin asia piti perustella ja käydä Kannuksen pappilassa, Kujanpään puheilla. Pappi, joka oli monella tavalla köyhän perheeni hyväntekijä (sisarusparvemme sai häneltä henk koht joululahjoja, äitini

Olin mukana alueellisilla journalismipäivillä Joensuussa 16.10. Pyydettiin puhumaan aiheesta ”Mistä maakuntalehti vaikenee?”. Kirjaan oheen puheenvuoroni pääkohdat muistinvaraisesti, koska esityksestäni on olemassa vain ns. ranskalaiset viivat eli runko. Blogiksi tämä on

Joensuussa järjestettiin lauantaina 16.10. alueelliset journalismin päivät. Ne keräsivät kolmisenkymmentä pohjoiskarjalaista lehtimiestä ja -naista, joista suurin osa joensuulaisia ja ehkä kolmannes Ylä-Karjalan, Lieksan ja Ilomantsin suunnalta. Tilaisuuden keskeinen puuhamies oli

Mainitsin edellisessä VISCULT-blogissa dokumenttielokuvan klassikon MIES JA ELOKUVAKAMERA, 1929. Ohessa esittely elokuvasta ja hieman ohjaajasta – eräs versio oheisesta artikkelintapaisesta on julkaistukin (Filmihullu 1/ 2010) — Sergei Eisenstein totesi jossakin

Kansainvälinen Viscult-festivaali, joka on parhaillaan käynnissä Joensuussa, täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Se on primus motorinsa, Pekka Silvennoisen luomus ja hänen näköisensä: hengeltään rento ja sielukas kuin Sodankylä konsanaan. Komeaa,

Suomen media seuraa tiukasti puoluepolitiikkaa. Lyhyen ja tieteellisen Öisinajattelija-analyysin tuloksena olen pannut merkille, että erityisesti kolme puoluetta ovat suomalaismedian erityisseurannassa – ETTEN SANOISI SUOSIOSSA(?) 1)Korean työväenpuolue Korean työväenpuolue ja sen

Asko Järvinen on joensuulainen kulttuuriaktivisti, joka on julkaissut omakustanteena kolme pientä runokokoelmaa. Läpikulkumatkalla on niistä viimeisin. Asko tunnetaan myös musiikki- ja urheilumiehenä, joka ei ole jättänyt liikunnallisia harrastuksiaan edes jalkapallon

Pohjois-Karjala on tattimaakunta. Italialainen Dalla Valle pystyi siihen mihin paikallisyrittäjät eivät yltäneet. Dalla Vallen ”sieni-imperiumi” eli suuryritys vie tatteja rekkajonossa Italiaan. Siellä niitä arvostetaan, Suomessa vielä ei paljonkaan. Moniko tuntee

Häpeäkseni tunnustan: olen ollut nukketeatterissa (aikuisiällä) vain muutaman kerran ja seurannut silloinkin ainoastaan maineikasta venäläistä nukketeatteria. 1970-luvulla Pietarissa – ja 2009-2010 pari kertaa Joensuussa. Joensuussakin on ollut kyse venäläisestä nukketeatterista,

”Olen poliittisesti naivi ja olen aina ollut. Olen siitä kuitenkin ylpeä…”. NÄIN JULISTI Björn Nalle Wahlroos Suomen Kuvalehdessä 19.3. 2010 Taisin tuosta miehestä silloin jo yhden blogin kirjoittaa. Jatkan. Nallehan

Joensuussa pidettiin viime viikonloppuna (17. – 19. 9.) perinteinen kirjallisuustapahtuma – aiheena ”Minä kirjallisuudessa”. Teemaa käsiteltiin yliopiston luentosalissa ja kirjailijahaastatteluissa, joissa esimerkiksi Heikki Turusta ja Kari Hotakaista puhutti Tuula-Liina Varis.

Olen jo pitkään sympatiseerannut ex-pääministeri Matti Vanhasta: Olisipa vasemmalla laidalla edes yksi yhtä värikäs poliitikko, SEXIKÄSKIN, jonka yksityiselämä kiinnostaisi samalla mitalla mediaa kuin VANHASEN naisKIEMURAT. Vaan ei ole. Meillä on

Helsingin yliopiston professori Arto Mustajoki esitti 4-5 vuotta sitten ns. naapurin kieli -mallia suomalaisten koulujen kielivalintoihin. Kannatin sitä jo silloin keskustelulistoilla, sittemmin toimittamassani kirjassa OPPIA RAJALLA, 2007, varauksetta. Niin nytkin.

Pistän tämän historioitsijoiden agricola-listalla olleen kirja-arvioni (ks. alla, otsikolla ENEMMÄN SEKSIÄ, VÄHEMMÄN KAPALOITA) poikkeuksellisesti – ja uudelleen! – myös KU-verkkolehteen. Sen ilmestymiseen nyt, reilu vuosi kirjan julkaisemisen jälkeen, on oikein

YLE-toimittaja Timo Harakka irvailee Salon Seudun Sanomissa (”Kataisen parta”, 13.9.) ministeri Kataiselle – ja esittelee ”kaikkien aikojen lapsineron” eli Pekka Himasen Kataisen valepartaisena kaksoisolentona. Aihetta irvailuun onkin. Himasen viimeisimmän urotyön

VIIKONLOPPUNA 10-12. syyskuuta pohjoiskarjalainen pikkukaupunki Nurmes keplotteli itsensä kerralla elokuvafestivaalien maailmankartalle. Rento festari, ihkaensimmäiset NURMEKSEN ELOKUVAJUHLAT keräsi 7000 kävijää. Tavoite oli puolet enemmän, mutta tapahtuma näkyi mediamaailmassakin kiitettävästi. Niin –

Lueskelen Antti Eskolan kirjaa MIKÄ HENKI MEITÄ KANTAA (2009), jossa emeritus ja suomalaisen sosiologian merkkimies muistelee menneitä töitään, työtapojaan, kirjojaan ja niitä ”henkiä”, joiden vallassa on hommiaan hoitanut. Kirjassa on

Hommasin ensimmäisen autoni (Opel Kadett) kun muutimme Suomen reunalta eli Helsingistä tänne keskemmälle, Joensuuhun 1993. Opelit ovat vaihtuneet – pisin autokeikkani (Opel Omegalla) on ollut perheemme Eurooppa-turnee vajaat 10 vuotta

Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskusteluissa Peter von BAGHIN viimeinen kysymys kulloinkin haastateltavana olevalle ohjaajalle kuuluu: Minkä elokuvan ottaisit mukaan autiolle saarelle? Oma vastaukseni on suht helppo (vaikka kukaan ei minulta kysy, nyyh!(),

Oho, taisin jo kirjoittaa marjastamisesta ja sen ihanuudesta (?). Ei se mitään, aihe on yhä ajankohtainen. Puolukat kypsyvät juuri nyt Keski-Suomen korkeudella ja mehustuvat kostean syyssään vallitessa hurmaavan herkullisiksi. Ainakin