SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman äskettäisessä vappupuheessa mainittiin 13 kertaa sana ”reilu”: ”Kaiken voi tehdä reilummin” hän huudatti kuulijoitaan Kansalaistorilla ja totesi, että tulevia eduskuntavaaleja varten:
”teemme ohjelman, joka tähtää uuden luottamusyhteiskunnan rakentamiseen. … Kutsumme kaikki suomalaiset tämän uuden ohjelman tekemiseen mukaan. Tuokaa ajatuksenne, ideanne rohkeasti mukaan, kun rakennetaan Suomen uuden nousun avaimia. … Me tarjoamme realistisen ja reilun vaihtoehdon Suomelle.” (1. kurs. mvv)
Tässä tulee muutama ajatus, ehkä ideakin täältä vasemmalta.
Lindtmannin ja siis demareiden tavoitteena on reilu luottamusyhteiskunta, joka on realistinen. Meidän pitäisi siis pystyä tekemään yhteisiä sopimuksia toiminnastamme niin, että ne edistävät luottamustamme yhteiskuntamme reiluuteen (fairness).
Emme kuitenkaan enää elä, emmekä ole enää pitkään aikaan eläneet, vain pienimuotoisissa lähiyhteisöissä, vaan laajoissa, mitä moninaisimmissa keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa, joissa ei enää vallitse vahvat henkilökohteiset siteet, vaan mitä erilaisimmat abstraktit suhteet satojen ja jopa tuhansien ihmisten kesken yrityksissä, globaaleissa toimitusketjuissa, valtion eri elimissä, tieteellisessä tutkimusyhteistyössä, uskonnollisissa yhteisöissä, kulttuurijärjestöissä ja monissa muissa instituutioissa. (2)
”Ne ovat esimerkkejä tuhansista tai miljoonista ihmisistä, jotka tekevät yhteistyötä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Useimmat näiden verkostojen ihmiset eivät ole koskaan tavanneet toisiaan, saati sitten olleet sukua toisilleen tai sitten tunteneet toisiaan henkilökohtaisesti” (2). Jokainen arkinen hetkemme – aamiaisella, lounaalla tai iltapäiväkahvilla – on mahdollista vain tuhansien ja taas tuhansien ihmisten työn myötä ylt’ ympäri maailmaa. Emme useinkaan tiedä millaisissa olosuhteissa ja ehdoilla he ovat kaiken tuon työn tehneet meidän onneksemme ja iloksemme.
Monien empiiristen tutkimusten pohjalta (2) on perusteltua todeta, että luottamusyhteiskuntaa vahvistavien sopimusten tulee olla reiluja toimijoiden 1) keskinäisissä suhteissa, 2) toiminallisessa toteutuksessa ja 3) toiminnan panosten ja tulosten jakamisessa. Siis
- Keskinäiset suhteet: toimijuus, osallisuus, arvostus
Minulla tulee olla mahdollisuus itse päättää, olenko mukana toiminnassa ja valita eri vaihtoehtoja, jos päätän tulla mukaan. Minua ei voida sulkea pois osallistumisesta ja jos toimin yhteisten sääntöjen mukaan, minua arvostetaan ja kunnioitetaan ja minulla on oma roolini. - Toiminallinen toteutus: sääntöperusteisuus, tasapuolisuus, turvallisuus
Tunnen toiminnan säännöt ja niitä toteutetaan samalla tavalla kaikkien osalta. Minä kuten kaikki saan kiitokset ja moitteet ansioideni mukaan. Jos toimin ja osallistun kuten pitääkin ja jos jotakin sattuu minusta riippumattomista syistä, minua suojellaan. - Panosten ja tulosten jakaminen: kyvykkyys, vastavuoroisuus, edistys
Minulla on taidot olla mukana tai minulla annetaan mahdollisuudet hankkia ne. Jos toimin kuten pitääkin kuten muutkin, saan oman osani toiminnan tuloksista. Kun toimin sopimusten mukaisesti ja panostan toimintaan, niin elämäni ja niiden elämän, joista pidän huolta, paranee. (2)
On pidettävä huolta, että kaikki nämä 9 ulottuvuutta luottamusyhteiskunnan synnyttämiseksi toteutuvat. Siihen ei riitä toimintojen pelkkä koordinaatio (co-ordination), eikä vielä yhteistoimintakaan (co-operation) vaan se vaatii yhteistyötä (col-laboration), jolle on ominaista
”useat, toisiinsa liittyvät, toistuvat laajemmat ja suppeammat toimintarupeamat sekä toimintaryhmän kesken että dynaamisesti vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden ja toimintaryhmien kanssa eri ympäristöissä. Lisäksi toiminnan ja tulevien hyötyjen väliset syy-yhteydet voivat olla merkittävästi erillään niin ajassa kuin paikankin suhteen, olla häiriöalttiita ja monimutkaisia, niin että itse kunkin panosten erottaminen yhteisitä tuloksista voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.” (2).
Realismi …
Meidän olisi kuitenkin Antin ehdotukseen mukaan sidottava nämä yhteiset ponnistukset realismiin, nyt erityisesti luonnon asettamiin reunaehtoihin. Tämä vaatimus asettaa talon pidolle, siis taloudelle, uusia vaatimuksia.
Meidän tulisi siis yhtäältä asettaa ylhäältä käsin tiukat reunaehdot sille, mitä tulisi tehdä ja toisaalta pitää huolta siitä, että mitä erilaisimmat yhteistyömuodot alhaalta käsin löytävät ne polut miten asetetut tavoitteet toteutetaan. Asetelma on sekä kompleksinen että emergenttinen, ts. on pystyttävä synnyttämään kanssalaisuutta yli mitä erilaisempien toimintayhteisöjen kanssa ”uuden luottamusyhteiskunnan” synnyttämiseksi yhteisöpohjaisen valtiokehityksen myötä.
Mitä olisi se vauraus (wealth < yhteisön hyvinvointi, yhteinen hyvä), jota tällöin tavoittelemme? ”Viime kädessä yhteiskunnan vaurauden mittari on se, kuinka paljon se on ratkaissut ihmiskunnan yhteisiä ongelmia ja kuinka paljon se on saattanut näitä ratkaisuja kansalaistensa saataville.” (3)
Kysymys on sivistyksestä, siis tiedosta, tahdosta ja taidosta asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakauden keskeisiä ongelmia reilulla tavalla. Meidän on siis pystyttävä sovittamaan yhteen se mikä on totta, hyvää, kaunista ja reilua suhteessamme luontoon ei vain kuluttajana vaan myös keskenämme työn ja tuotannon piirissä.
Jos sitten ekologinen realismi asettaa meille kysymyksen miksi on toimittava, niin sitten meidän on vielä vastattava kysymyksiin mitä on tehtävä ja miten. Tästä voimmekin rakentaa neljä poliittista ohjelmaa (4)
- liberaalidemokratia: heikko ja kapea ohjelma mitä + moninainen, pienimuotoinen toteutusohjelma miten,
- valtiokapitalismi: vahva ja laaja ohjelma mitä + vahva, mutta kapea toteutusohjelma miten,
- teknokratia: heikko ja kapea ohjelma mitä + vahva, mutta kapea toteutusohjelma miten
- ekologinen demokratia: vahva ja laaja ohjelma mitä + mitä moninaisempien toteutusohjelmien työstäminen miten.
Jos Antti Lindtman haluaa toteuttaa realistisen ja reilun luottamusyhteiskunnan kaikkien suomalaisten kanssa, niin – ainakin minulle – vaihtoehdoksi jää ekologisen demokratian toteuttaminen, ts. palautamme osaksi kaikkien reaalista suhdetta luontoon – työhön, tuotantoon, kulutukseen – kysymykset todesta, hyvästä, kauniista ja reilusta yhteisöllisesti (All-ge-mein-schaftlich) välitettynä. Tämähän on ollut vasemmiston yhteinen tavoite läpi historian.
Siitä vain töihin!
Viitteet
(1) Lindtman, A. 2025. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman vappupuheessaan: Velkarallin piti loppua – tulikin jättiveronkevennykset rikkaille, ja tavallisille suomalaisille maksettiin potut pottuina
(2) Beinhocker E. D. 2025. Fair Social Contracts and the Foundations of LargeScale Collaboration in Verschure, P. F. M. J. (Ed.) 2025 The Nature and Dynamics of CollaborationOpen Access
Volume 34 DOI: https://doi.org/10.7551/mitpress/15533.001.0001
(3) Beinhocker, E., Hanauer, N. 2014. Redefining capitaliism. McKinsey Quarterly septemper 2014.
(4) Liu E., Hanauer, N. 2011. The Gardens Democracy A New American Story of Citizenship, the Economy, and the Role of Government. Sasquatch Books. Soveltaen.
Kuva:
