Saatteeksi: Erkki Tuomiojan Suomen Kuvalehdessä (27.06.2025) julkaistu kirjoitus ”Nato-Suomen on varauduttava myös rauhaan” (1) ojentaa oivallisella tavalla 1990- lukulaisten ”kulttuuriliberalistista” maailmankuvaa monilla 1960/1970 – luvun hahmotuksilla. Menemättä tässä yhteydessä yksityiskohtaiseen Tuomiojan kirjoituksen erittelyyn – joka olisi kyllä tarpeen – yritän alla tiivistää joitakin omia eriäviä näkökohtiani, sanoisinko täältä 2020 -luvulta, jotka tulivat äkkipäätä mieleeni.
Käsitykseni mukaan nyt on menossa ulkopoliittisen realismin opein tapahtuvasta maapallon rajallisten luonnonvarantojen jakamisesta kansallisvaltioiden välillä niiden keskinäisten voimasuhteiden mukaan. USA offensiivinen reaalipolitiikka alkoi 1990- luvulla kun Länsi oli epäonnistunut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen samaan omilla ehdoillaan Venäjän erittäin suuria ja moninaisia luonnonvarantoja kansainvälisen kaupan piiriin. ”Kauppa, kauppa, kauppa” – politiikka muuntui ”valtio, valtio, valtio” -politiikaksi, jossa ”autoritaarisiksi” luokitellut valtiot menettivät oikeuden itse määrillä omat intressinsä ja uhkansa ja ”demokratiasta” tuli ulkopoliittinen vientituote.
Tämä kehitys on erinomaisen tarkasti dokumentoitu (yli 6000 lähdeviitettä) Scott Hortonin kirjassa ”Provosoitu – kuinka Washington aloitti uuden kylmän sodan ja Ukrainan katastrofin Venäjän kanssa” (Provoked: How Washington Started the New Cold War with Russia and the Catastrophe in Ukraine, 2024). Suosittelen. Oikeuttiko provosointi aloittamaan hyökkäyksen? Oman käsitykseni mukaan tässä tapauksessa ei.
Trump palasi perinteellisemmän ulkopoliittisen realismin piiriin tunnustamalla ainakin joitain Venäjän ja Kiinan itsenä määrittelemiä intressejä ja uhkia, ja avasi ovet ”diplomatialle” – ts. dealien tekemiselle omien intressipiirien muodostamiseksi, nyt myös Putinin kanssa.
Kun Putin ilmoitti NATOlle vastustavansa Suomen liittymistä NATOon, presidentti Niinistö teki päätöksen, että Suomen on – kansallisen suvereniteetin nimissä – liityttävä NATOon. Johtopäätös olisi tietysti voinut olla päinvastainenkin. Kansanäänestystä ei järjestetty, koska pelättiin ”ulkopuolisten tahojen” sotkeutuvan keskusteluun. Omakohtaista kantaa liittymiseen ei siis voinut muodostaa käydyn kansalaiskeskustelun pohjalta. Julkaistujen mielipidetutkimusten mielestäni kyseenalaisiin menetelmiin liittyviä tietoja ei ole edes YLE julkaissut, pyynnöstäni huolimatta.
NATOon liittymistä perusteltiin ensisijaisesti NATOn ydinasepelotteella, jota pidetään NATOn pelotteen ytimenä. Turvallisuusparadoksin mukaisesti nyt on syntymässä Suomen rajoilla varustautumiskierre, jonka lopputulemana ei vain miinoiteta raja-alueita vaan myös – niin pelkään – Suomeen tullaan sijoittamaan ydinaseita kuljettamaan kykeneviä hävittäjiä – nehän on jo ostettu, mutta ei vielä maksettu – ja niihin sopivia (ydin)aseita. Muistakaamme vielä, että ennaltaehkäisevät iskut ovat osa Suomen nykyistä puolustusstrategiaa.
On harhakuvitelma, että ekologisen realismin asettamat haasteet voitaisiin ratkaista offensiivisen ulkopolitiikan keinoin ydinaseiden täyttämässä maailmassa. Ekologisen realismin haasteiden ratkaiseminen edellyttää kulttuurien ja sivilisaatioiden moninaisuutta, niiden kaikkien oman historiansa aikana opittujen tietojen ja taitojen hyödyntämistä meidän kaikkien eduksi. Tämä on myös suomalaisen perinteen tehtävä. Siitä ovat Pohjoismainen yhteistyö ja ETYK hyviä esimerkkejä.
Pohjoisen Lännen – pienen vähemmistön – globaalille Etelälle – 6-7 miljardille ihmiselle – tarjoama Valistushenkinen ratkaisu ”ympäristökriisiin” asettaa haasteen ulkokohtaisesti (Umwelt) kun se nyt on jo planetaarinen haaste, siis kotimaapallomme yhteisen (Mitwelt), ohuttakin ohuemman elämäntekstuurin, koko ekosfäärin uusintamisen ehtojen määrittelyn kysymys. Meillä Valistuksen lapsen lapsilla on paljon opittavaa niistä mitä moninaisimmista kansallisista ja paikallisista ratkaisuista, joita on kehitetty eri puolilla maailmaa.
Siten ekologiset rajat asettavat nyt realismillemme ehdot, arvomme elämän kaikkinainen kunnioitus. Tämä arvopohjainen realismi on vallankumouksellinen oppi. Miksi? Se kääntää käsityksemme maailmasta nurinniskoin. Enää ei ole ”Isä taivaan” tai ”puhdas Järkemme” – siis universaaliutta julistavat opit – lähtökohtana vaan – jos niin voisi sanoa – Äiti maa, kotimaapallomme meille onnellisille vuosimiljardien aikana tuottama elämäntekstuuri ja sen elämän – siis myös meidän – ehdot ja niiden yhteisöllinen uusintaminen (commoning reproduction) mitä moninaisimpien kulttuurien kulttuurina.
Jos ajattelemme demokratiaa – ihmisten keskinäisiä valtasuhteita – ja biosfäärin määrittelemää tila-aikaa ja sen toimintarytmiä, ymmärrämme, että kysymys on kirjaimellisesti kaikkien ruuasta, työstä ja – niin, rauhasta. Kuinka leipää ja ruokaa riittää kaikille tuleville 10 miljardille ihmiselle?, kuinka työ ja tuotanto organisoidaan ekosfäärin uusiutumisrytmin mukaan?, kuinka kansakunnat verkostoituvat yhteisponnistukseen Äiti maan pelastamiseksi? Tässä hankkeessa Länsi ja pohjoinen on pieni vähemmistö. Ekologinen demokratia haastaa liberaalidemokratian.
”Isä taivaan” lupasi aikoinaan vedenpaisumuksesta selvinneille, että vedenpaisumusta ei tule enää toista kertaa. Tämän lupauksen merkiksi hän asetti sateenkaaren. Valistus lupasi puhtaan Järjen universaalisen maailman kaikille, kaikkialla ja iäti, ja asetti kapitalismin synnyn myötä sen merkiksi tavaroille – ei ihmisille – uuden jumalan – rahan.
Nyt on kirjaimellisesti kysymys siitä, aiheutammeko me ihmiset itse vedenpaisumuksen Äiti maan tuhoksi tai toisin sanoin kysyen: onko sisäisen luontomme ja ulkoisen luonnon väliin kehittynyt ”kolmas luonto” – valtava informaatiomyllytys, suurkaupungit, tuotantokoneisto, rahoitusjärjestelmä kaikkineen – tullut tiensä päähän?
Meillä onkin etsittävä uudet sateenkaaren värit ilmaisemaan uuden liiton syntyä, etsintää siitä kuinka maata puolustetaan – ihmisiltä ja ihmisille. Se on uusi, maallistunut ekumeeninen liike (oikeumenos < asuttu maailma), jonka toivonsiunaus voisi kuulua seuraavasti:
Äiti maa siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Kirkastukoon hänen voimansa meille ja olkoon ne meille armollisia. Ilmaiskoon Äiti maa luontonsa meille, jotta kykenisimme ansaitsemaan leipämme rauhaa rakentaen. Luonnon, historian ja ihmishengen nimeen. Aamen, niin tapahtukoon!
Tämä on minun provokaationi!
Viitteet:
(1) Tuomioja, E. 2025. Nato-Suomen on varauduttava myös rauhaan. Suomen kuvalehti 27.06.2025.
