Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho ja Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius ovat huolissaan demokratiamme murenemisesta (HS 25.07.2025):
”Turvallistaminen syö demokratiaa ja lyö oikeusvaltiota”
Puheenvuoron johtopäätös on:
”Kun antaa turvallistamiselle ja militarismille pikkusormen, se vie koko käden – tosi elämässä demokratian.” (1)
Kuinka ihmeessä ”turvallistaminen” (securitization < se-cure-zation; tila ilman huolenpitoa) voi ”syödä demokratiaa” saati ”lyödä oikeusvaltiota”?
Demokratian syöminen
Äkkipäätään luulisi, että demokratia on vahvin tapa ratkaista yhteisiä asioita ja tulevaisuuden haasteita. Onhan silloin jokaisella oma osuutensa asioiden päättämisessä. Yhteiset päätökset perustuisivat siis samanarvoisten ihmisten erilaisuuteen, joka takaisi, että kaikki olennaiset näkökulmat saadaan esiin asioita ja haasteita ratkaistaessa. Moninaisuus ja näkökulmien rikkaus on tae hankkeiden onnistumisesta, siis yhteisöllisestä uusintamisesta (commoning reproduction).
Kysymys ei tällöin ole vain luonnon rajoittamattomasta hyväksikäytöstä ja ”työvoiman” – joksi meitä alentavasti nimitetään – sukupolvittaisesta kansallisesta uusintamisesta vaan meidän kanssalaisten ja luonnon yhteisöllisestä uusintamisesta toinen toistaan tukevalla, kestävällä tavalla.
Näinhän me ajattelimme Suomessa 1990 -alussa kulttuuriliberalismin innoittamana. Uskoimme, että saamme ohjastettua nousussa olleen talousliberalismin tälle kanssalaisuuden tielle. Kolmannen vasemmiston perusajatus! Ei onnistunut.
Kulttuuriliberalismi oli sen talousliberalismin sanansaattaja, jonka edellytykset syntyivät jo 1970- luvulla, kun dollari irrotettiin kultakannasta (Nixon shokki (2)) USA:n Vietnamin sodan aiheuttamien rahoitusongelmien ratkaisemiseksi. Pääomittamista, rahamittaisten tulevaisuuden lupausten antamista ei sen jälkeen rajoittanut mikään muu kuin mielikuvitus ja luottamus annettuihin lupauksiin.
Tunnetusti pääomalla ei ole kotimaata, joten alkanut ”kauppa, kauppa, kauppa” – vetoinen globalisaatio teollisti Kiinan ja monet muut halvan työvoiman ja halpojen raaka-aineiden maat. Se myös purki teollisuutta USA:ssa, synnyttäen ns. ruostevyöhykkeet perustaksi nykyiselle MAGA -liikkeelle.
Kuitenkin jo 1990- luvulla tämä ”kauppa, kauppa, kauppa” -vetoinen politiikka epäonnistui saattamaan Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän suuria energia ja raaka-ainevarantoja USA vetoisen kansainvälisen kaupan piiriin ja politiikka muuttuikin ”valtio, valtio, valtio” -politiikaksi, jonka valtiollisena vientivarana oli ”demokratia”, Euroopassa ohjelmalla ”Venäjä ulos, Saksa alas, USA sisään”. (3) Erityisesti Saksan vahvan teollisuuden ja Venäjän edullisen energian liittoutuminen oli estettävä.
Kansalliset ja kansainväliset rahoittajat joutuivat jo vuosituhannen vaihteessa keskinäiseen taisteluun investointien suuntaamisesta ja rahoituksesta. Globalisaatio pysähtyi ja toivo uusista lupauksista on nyt siirtymässä taas kansallisten puolustusteollisuuksien harteille ja julkisen vallan rahoitettavaksi. Kas, kun kapitalismia uhkaa rengin asemaan joutuminen, se mieluummin ”tuhoaa luovasti” olemassa olevaa pääomamassaa päästäkseen antamaan uusia lupauksia. Luova tuho on jälleen kerran saanut nationalistisen kaavun hartioilleen: militaristinen keynesialaisuus antaa kansallisen mahdollisuuden tehdä uusia lupauksia vedoten kaiken turvallistamiseen. Nyt kuitenkin sillä poikkeuksella, että Trump – tuo valtiollinen asekauppias – vaatii Euroopaa rahoittamaan Yhdysvaltojen aseteollisuuden uudet työpaikat.
Politiikan asevarainen turvallistaminen syö kansallista demokratiaa kahdella tavalla: 1) se kääntää sosiaalisen keynealismin militaariseksi, 2) sitoo kansantalouden raskaisiin kansainvälisiin asekauppoihin ja teknologiseen riippuvuuteen vuosikymmenten ajaksi, onnettomana esimerkkinä Suomi.
Oikeusvaltion lyöminen
Mihin kulttuuriliberalismin 1990- luvulla herättämät odotukset kaatuivat? Lähinnä kahteen vaikeuteen. Ensiksi, pitkä ja monisyinen asia lyhyesti: mitä moninaisemmin, yksityis- ja yksilökohtaisemmin itse kunkin kiistämättömät kokemukset halutaan kutoa yhteiseksi kokeneisuudeksi ja näkemykseksi, sitä enemmän siihen on varattava yhteisesti tuotettua, mutta itse kunkin hallitsemaa omaa aikaa. Kysymys ei ole yksinkertaisesti vain palkkatyöajan lyhentämisestä, ”työstä vapautumisesta” vaan työmme vapauttamisesta osaksi yhteisöllistä uusintamista.
Ja toiseksi: liberaalidemokratia keskittyy keskinäisten suhteidemme määrittelyyn ja sääntelyyn mutta jättää luontosuhteemme yksityisyyden (privat) piiriin: ”Suomen pitäisi täysivaltaisena maana valtiosäännön mukaan turvata ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaudet ja oikeudet sekä oikeudenmukainen kohtelu”. (1) Entäpä jos perustuslaki turvaisi niin luonnon kuin kansalaisetkin tuhoamiselta (abusus) ”kaikissa olosuhteissa”?
Turvallistaminen lyö oikeusvaltiota lisäämällä valtiokoneiston mahdollisuuksia tuhota tai olla välittämättä syntyvistä tuhoista.
… entä se ”pikkusormi” ja ”koko käsi”
Milloin ja missä on jo annettu ”pikkusormi turvallistamiselle ja militarismille”? Silloin kun lupaukset tulevaisuudesta – koski ne sitten tämän tai tuon puolista maailmaa – irrotettiin niistä ehdoista, jotka kotimaapallomme pinnan ohuen ohut elämän tekstuuri meille asettaa. Eikä tämä irrottelu vie vain ”koko kättä” vaan kaiken elämän kotimaapallollamme.
Kun ”pikku sormi” on jo annettu ja menetetty, onko mahdollista pelastaa ”koko käsi”? Turvallistaminen avaa militarismille oven, purkaa kansalaisyhteiskuntaa ja rakentaa orgaanista valtiota, fasismia. Yhteisöllinen uusintaminen (commoning reproduction) puolestaan sovittaa yhteen sisäisen ja ulkoisen luonnon – sisäisen palon ja ulkoisen valon – lähtökohtanaan esimerkiksi seuraava konstellaatio (con-stella, tähtien kanssa):
ekologinen realismi, luonnon tuhoaminen (abusus) on kielletty
elämän kunnioitus (dignity)
viimekätinen huolenpito (metis)
kohtuutalous (kohtuus kaikille, kaikessa, kaikkialla, alati)
Liberaalidemokratia on siis laajennettava ekologiseksi demokratiaksi jos kulttuuriliberalismin synnyttämät odotukset halutaan realisoida. Neljäs vasemmisto? (4)
Viitteet
(1) Alho, A., Lodenius, L 2025. Turvallistaminen syö demokratiaa ja lyö oikeusvaltiota. HS 25.07.2025
(2) Varoufakis Y. 2025. The economics of Europe’s descent into warmongering – and our duty now! DiEM25 Communications 10.06.2025
(3) Scott, H. 2025. Provoked: How Washington Started the New Cold War with Russia and the Catastrophe in Ukraine. ProvokedBook. Kindle Edition.
(4) Volanen, M. V. 2025. Ajatus syvähumanismista. Vasemmisto nyt! alusta 13.07.2025.
Kuva: https://rauhanliitto.fi
On autuaasti unohdettu mihin johtaa nykyinen kehoitus sijoittaa aseteollisuuteen, asevarusteluun ja militarismin ihailu; samoin tapahtui ennen ensimmäistä maailmansotaa. Lyhyeksi ja riemukkaaksi tarkoitettu sota yllätti eurooppalaiset, aseiden ”kyvykkyydet” eli tuho- ja tappavuus olivat pahempia kuin uskottiinkaan.
Kova hinku tuntuu olevan viisailla johtajillamme saada maailmansota syttymään, ja nykyisten aseiden tuhovoima on moninkertainen mutta yllättää silti asevaraiseen turvallisuuteen uskoneet militäärit ja sotapropagandalla huijatut tavalliset sotilaat ja kansalaiset. Seurauksena voi olla kaikkien sotien äiti…
Asetehtaitten osakkaille sodan uhrit eivät aiheuttaneet eivätkä aiheuta nytkään tunnonvaivoja, tärkeintähän siinäkin bisneksessä on mitä jää viivan alle.
Ennen kunnialliset ihmiset eivät sijoittaneet asebisnekseen eli kuolemankauppaan tai huumebisnekseen; asetehtaiden osakkeisiin sijoittaminen on nyt kuulemma suositeltavaa jopa yliopiston rahoituksen proffessorin mukaan.
Asebisnes tuottaa enemmän pahaa ja kuolemaa kuin sinänsä paha huumebisnes.
Maailmaa johtavat nyt mafiapomon moraalin ja tavat omaavat Trump, Putin ja Netanjahu.
Euroopan ja siinä sivussa pienen Suomen johtajat vain nöyristelevät ja kumartavat ihan polvillaan, tällä kertaa lännen suuntaan.