Vuonna 1906 naiset saivat Suomessa äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa. Naiset kuitenkin käyttivät äänioikeuttaan vähemmän kuin miehet aina vuoden 1987 eduskuntavaaleihin asti. Tuolloin naisten äänestysprosentti oli 0,4 prosenttia korkeampi kuin miesten. Sen jälkeen naiset ovat äänestäneet miehiä aktiivisemmin kaikissa vaaleissa.
Mutta tuolloinkin naisten osuudet ehdokkaista, äänistä ja kansanedustajista olivat edelleen huomattavasti miesten osuuksia pienemmät. Naisten osuus ehdokkaista eduskuntavaaleissa 1987 oli 36 prosenttia, äänistä 35,3 prosenttia ja kansanedustajista 31,5 prosenttia.
Vuonna 1988 puolueiden ja tärkeimmät muut valtakunnalliset naisjärjestöt perustivat Nytkis ry:n (Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete). Vuonna 1972 perustettu sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (Tane) perusti Miesjaoston vuonna 1988. Kysymys sukupuolten tasa-arvosta oli muutenkin kovin ajankohtainen.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tuli voimaan vuoden 1987 alusta, ja siihen on sen jälkeen tehty lukuisia lisäyksiä. Tasa-arvolain mukaan julkisen hallinnon toimielimiin tulee valita vähintään 40 prosenttia kummankin sukupuolen edustajia. Tasa-arvovaltuutetun virka perustettiin ja valtuutettu on toiminut tasa-arvolain voimaan-astumisen alusta.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä 1990: Vasemmistoliiton ensimmäisessä eduskuntaryhmässä oli 20 SKDL:n ja Devan listoilta vuoden 1987 eduskuntavaaleissa valittua kansanedustajaa. Heistä 13 oli miestä ja seitsemän naista.
Eduskunta: Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa kansanedustajiksi valittiin 63 naista.
Puoluejohtajat: Kansanedustajia saaneista puolueista vain demokraattisella vaihtoehdolla oli vaalipäivänä puheenjohtajana nainen, Kristiina Halkola. Vihreiden puheenjohtajaksi valittiin samana vuonna Heidi Hautala.
Vuonna 1991 naiskansanedustajien lukumäärä kasvoi neljällätoista
Vuonna 1991 naiskansanedustajien määrä nousi peräti neljällätoista, 77 paikkaa teki prosenteissa 38,5. Vaikka sukupuolikiintiö ei sido puolueita, äänestäjistä puhumattakaan, asettavat puolueet ehdokkaat. Naisjärjestöjen painostus ja yleinen paine sai vuoden 1991 eduskuntavaalien alla puolueiden keskuuteen laajan yhteisymmärryksen siitä, että ehdokkaista tulisi olla kumpaakin sukupuolta vähintään 40 prosenttia.
Naisten osuus vuoden 1991 eduskuntavaalien ehdokkaiden määrästä kasvoi 5,2 prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista, 41,2 prosenttiin. Naisten osuus äänistäkin kasvoi noin viisi prosenttia, mutta ei vielä noussut 40 prosentin tavoitteeseen.
Vuoden 1991 vaaleissa naisten osuus vasemmiston valituista kansanedustajista oli alhaisempi kuin millään muulla puolueella. Kokoomuksen ja vihreiden kansanedustajista puolet oli naisia.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 1991: Vasemmistoliiton ryhmään valittiin 19 edustajaa, vähennystä yksi. Heistä viisi oli naisia, vähennystä kaksi.
Eduskunta: Eduskuntaan valittiin 77 naista, 14 enemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Puoluejohtajat: Eduskuntapuolueista vain vihreillä oli nainen puheenjohtajana, Heidi Hautala.
Vuonna 1995 vaalit ja eduskunta ropisivat takaisin miehiseen muottiin
Vuonna 1995 miesvalta iski takaisin. Naisten osuus ehdokkaista putosi alle 40 prosentin, osuus äänistä laski 36,6 prosenttiin ja osuus kansanedustajista putosi 33,5 prosenttiin. Kuitenkin naisten äänestysprosentti vuonna 1995 oli jo 2,5 prosenttiyksikköä miesten äänestysprosenttia korkeampi. Naisten äänestysprosentti oli 73,1 ja miesten 70,6.
Tasa-arvolupausten hataruus tuli näkyväksi hallitusta muodostettaessa. Useimmat hallituspuolueet rikkoivat jo ministeripaikkoja jaettaessa puoluejohtajien vaalien alla yhdessä antamaa lupausta siitä, että hallitukseen valitaan sama määrä naisia ja miehiä. SDP ja vasemmistoliitto pitivät lupauksensa, muut eivät (vihreillä oli tosin vain yksi ministeri). Naisten syrjiminen näkyi selvimmin ministerivaliokunnissa, joiden paikoista vain 24 prosenttia annettiin naisille.
Vasemmistoliiton perustava kokous vuonna 1990 korosti, että “tämän vuosikymmenen tavoitteista tärkeimpiä on sukupuolten välinen tasa-arvo”. Oivallus unohtui jo vuoden 1995 eduskuntavaalien valmisteluissa. Vasemmistoliiton ehdokkaissa naisten osuus putosi kuusi prosenttiyksikköä. Enää 36,5 prosenttia vasemmistoliiton ehdokkaista oli naisia.
Vain SMP (nykyinen PS) asetti pienemmän osuuden naisehdokkaita kuin vasemmistoliitto, ja keskusta yhtä vähän. Naisehdokkaiden saama osuus puolueen äänimäärästä oli vain SMP:llä (19 prosenttia) ja keskustalla (29,8) pienempi kuin vasemmistoliitolla (31,4).
Naisten osuus vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä oli vain 22,7 prosenttia. Vasemmistoliittoa heikompi naisedustus oli vain SMP:n yhden miehen eduskuntaryhmässä, yhden miehen eduskuntaryhmässä Virtanen ja Nuorsuomalaisten kaksimiehisessä ryhmässä. Vihreillä syntyi käänteinen tasa-arvon ongelma, kun mieskansanedustajien lukumäärä laski alle 40 prosentin.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 1995: Vasemmistoliiton ryhmään valittiin 21 edustajaa, lisäystä kaksi paikkaa. Heistä viisi oli naisia, yhtä monta kuin edellisellä kaudella.
Eduskunta: Eduskuntaan valittiin 67 naista, kymmenen vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Puoluejohtajat: Yhdelläkään kansanedustajia saaneilla puolueilla ei ollut naista puheenjohtajana.
Vuonna 1999 naisten osuus ehdokkaista jatkoi laskuaan, mutta osuus kansanedustajista kasvoi
Vuonna 1999 naisten osuus kaikista kansanedustajaehdokkaista laski toisissa vaaleissa peräkkäin. Vasemmistoliiton naisehdokkaiden määrä kääntyi sen sijaan nousuun. Vain vihreät, SDP ja kokoomus onnistuivat toteuttamaan tavoitteen, että ehdokkaista olisi kumpaakin sukupuolta vähintään 40 prosenttia. Vasemmistoliitolla naisten osuus kasvoi myös äänistä ja kansanedustajista.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 1999: Vasemmistoliiton ryhmään valittiin 20 edustajaa, vähennystä yksi paikka. Heistä kuusi oli naisia, yksi enemmän kuin edellisellä kaudella.
Eduskunta: Eduskuntaan valittiin 74 naista, lisäystä seitsemän.
Puoluejohtajat: Kahdella kansanedustajia saaneista puolueista oli nainen puheenjohtajana, vasemmistoliitolla Suvi-Anne Siimes ja vihreillä Satu Hassi.
Vuonna 2003 naisen pääsy vasemmistoliiton eduskuntaryhmään oli yhä kovin vaikeata
Vasemmistoliitolla oli vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ennätysmäärä naisehdokkaita ja naisehdokkaiden osuus puolueen äänistä oli suurempi kuin koskaan ennen. Naisten määrä ja suhteellinen osuus kansanedustajista kuitenkin väheni.
Naisten osuus eduskuntavaaleissa annetuista äänistä nousi ensimmäisen kerran yli 40 prosentin. Sen sijaan osuus ehdokkaista ja valituista jäi edelleen jälkeen vuoden 1991 ennätyksellisestä tasosta.
Naisten osuus ehdokkaista kasvoi kaikissa puolueissa, mutta vain SDP:n, vihreiden ja RKP:n naiskansanedustajien määrä lisääntyi. Kokoomuksen, vasemmiston ja kristillisten naiskansanedustajien määrä laski.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 2003: Vasemmistoliitto sai 19 kansanedustajaa, vähennystä yksi. Naisia oli viisi, vähennystä yksi
Eduskunta: Naiskansanedustajien määrä lisääntyi yhdellä, 75 kansanedustajaan.
Puoluejohtajat: Kahdella kansanedustajia saaneella puolueella oli nainen puheenjohtajana, keskustalla Anneli Jäätteenmäki ja vasemmistoliitolla Suvi-Anne Siimes.
Vuonna 2007 eduskuntaan valittiin enemmän ja vasemmistoliiton ryhmään vähemmän naisia kuin koskaan
Vuonna 2007 vasemmistoliiton naisehdokkaiden osuus oli jälleen ennätyskorkea. Mutta naisten äänimäärä oli alhaisempi kuin koskaan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään valittiin vain kolme naista. Samanaikaisesti eduskuntaan valittiin enemmän naisia kuin koskaan.
Kaavio 1 näyttää hyvin, miten vaikea tavoite sukupuolten tasa-arvon edistäminen eduskuntaryhmässä oli vasemmistoliitolle. Vaikka naisehdokkaiden äänimäärä nousi lähemmäksi miesehdokkaiden äänimäärää vuosien 1999 ja 2003 vaaleissa, se romahti vuonna 2007 alle 100 000 äänen, kun miesehdokkaiden äänimäärä samalla nousi.
Eduskunnassa oli kolme puoluetta, jotka äänimäärillä ja kansanedustajien paikoilla laskien olivat leimallisesti miesten puolueita, keskusta, perussuomalaiset ja vasemmistoliitto.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 2007: 17 kansanedustajaa, vähennystä kaksi, kolme naiskansanedustajaa, vähennystä kaksi.
Eduskunta: Naiskansanedustajia ennätysmäärä, 84, lisäystä yhdeksän.
Puoluejohtajat: Kahdella kansanedustajia saaneella puolueella oli puheenjohtajana nainen, vihreillä Tarja Cronberg ja kristillisdemokraateilla Päivi Räsänen.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ehkä puolet vasemmistoliiton äänestäjäkunnasta vaihtui ja moni muukin asia muuttui
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa eduskunnan istumakartta uudistui suuresti. Perussuomalaiset sai 39 paikkaa (+34), keskusta menetti 16 paikkaa, kokoomus kuusi ja vihreät viisi paikkaa, sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto kolme kumpikin.
Tulosta ennakoi jo ehdokasasettelu: ehdokkaita asetettiin ennätysmäärä, yli 15 prosenttia enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Perussuomalaiset tulivat väellä ja voimalla ehdokasasetteluun, puolueen ehdokasmäärä nousi 41,7 prosenttia, naisehdokkaiden 88,1 prosenttia. Perussuomalaisten ehdokkaista oli edellisissä vaaleissa naisia joka neljäs, nyt joka kolmas.
Naisten osuus äänistä ylitti 40 prosenttia kolmannen kerran peräkkäin, mutta jäi jälkeen edellisistä vaaleista. Kansanedustajista oli naisia ennätysmäärä, 42,5 prosenttia.
Naisista vain 16 prosenttia äänesti perussuomalaisia, miehistä 22 prosenttia. Sukupuolten voimasuhteet olivat päinvastaiset vihreiden äänestäjäkunnassa. Naisista vihreitä äänesti yhdeksän ja miehistä viisi prosenttia.
Naisten osuus vasemmistoliiton ehdokkaista laski, mutta pysyi silti reilusti 40 prosentin tavoitteen yläpuolella. Vasemmistoliiton naisehdokkaiden osuus vasemmistoliiton ehdokkaiden saamista äänistä nousi aivan uudelle tasolle. Naiset saivat vuonna 2007 vajaan kolmanneksen vasemmistoliiton äänistä, vuonna 2011 peräti 46,1 prosenttia. Naiskansanedustajien määrä kaksinkertaistui, vaikka vasemmistoliitto hävisi paikkoja. Vasemmistoliitto sai 14 kansanedustajaa, heistä naisia oli kuusi.
Vasemmistoliiton kannatuksen laskua selittää puolueen suosion laskeminen miesten keskuudessa. Vuoden 2007 vaaleissa vasemmistoliitto sai 10 prosenttia miesten äänistä ja seitsemän prosenttia naisten äänistä. Vuonna 2011 vain seitsemän prosenttia miehistä äänesti vasemmistoliittoa, mutta naisten äänistä vasemmistoliitto sai yhdeksän prosenttia. Vasemmistoliiton suosion laskuun miesten keskuudessa lienee vaikuttanut perussuomalaisten vetovoimaa enemmän se, että peräti kuusi 1940-luvulla syntynyttä vasemmistoliiton pitkäaikaista ja paljon ääniä saanutta mieskansanedustajaa ei enää asettunut ehdolle.
Vasemmistoliittoa vuonna 2007 äänestäneistä vain 46 prosenttia äänesti vuonna 2011 vasemmistoliittoa, neljä prosenttia sosiaalidemokraatteja, neljä prosenttia vihreitä, kahdeksan prosenttia perussuomalaisia.
Vasemmistoliitto sai äänestäjikseen 12 prosenttia vuonna 2007 sosiaalidemokraatteja ja 16 prosentteja vihreitä äänestäneistä.
Kuuden suurimman puolueen ääniosuudet muuttuivat vuonna 2011 seuraavasti: Kokoomus -1,9 prosenttiyksikköä; SDP -2,3; keskusta -7,3; vihreät -1,2; vasemmistoliitto -0,7 ja perussuomalaiset +15 prosenttiyksikköä.
Vasemmistoliitto menetti runsaat 5 000 ääntä ja 0,7 prosenttiyksikköä ääniosuudestaan. Se menetti kuitenkin kolme paikkaa. Osaselitys tappioon lienee se, että kuusi vasemmistoliiton 1940-luvulla syntynyttä kansanedustajaa ei enää asettunut ehdolle. Vuoden 2007 vaaleissa he olivat saaneet 42 104 ääntä, 17,2 prosenttia kaikista vasemmiston äänistä.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 2011: 14 edustajaa, vähennystä kolme, kuusi naista, lisäystä kolme
Eduskunta: Kansanedustajista naisia 85, yksi enemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Puoluejohtajat: Neljällä kansanedustajia saaneista puolueista oli nainen puheenjohtajana, sosiaalidemokraateilla Jutta Urpilainen, keskustalla Mari Kiviniemi, vihreillä Anni Sinnemäki ja kristillisdemokraateilla Päivi Räsänen.
Eduskuntavaaleissa 2015 vasemmistoliiton eduskuntaryhmä sai naisenemmistön
Vuonna 2015 naiset saivat yhtä suuren osuuden äänistä, 42,6 prosenttia, kuin ennätysvuonna 2003. Sen sijaan naiskansanedustajien määrä laski verrattuna kaksiin edellisiin vaaleihin, ja ehdokkaista oli edelleen alle 40 prosenttia naisia. Eduskuntapuolueilla naisehdokkaiden osuus oli tosin lähes 45 prosenttia. Vain keskusta ja perussuomalaiset jäivät 40 prosentin tavoitteesta.
Vasemmistoliitolla naisten osuus ehdokkaista laski hieman, mutta oli reilusti yli 40 prosenttia. Vasemmistoliiton naisehdokkaat saivat reilun enemmistön puolueen äänistä, ja eduskuntaryhmään tuli ensimmäistä kertaa naisenemmistö.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 2015:12 kansanedustajaa, vähennystä kolme, naisia seitsemän, lisäystä yksi.
Eduskunta: Eduskuntaan valittiin 83 naista, vähennystä kaksi.
Puoluejohtajat: Eduskuntapuolueista vain yhdellä oli nainen puheenjohtajana, kristillisdemokraateilla Päivi Räsänen.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa tasa-arvo toteutui tähän mennessä parhaiten
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa naisten äänestysprosentti oli 73,5. Se oli 2,9 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miesten ja 2,2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin naisten äänestysprosentti edellisissä vaaleissa.
Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa molemmat sukupuolet saivat vähintään 40 prosentin osuuden niin ehdokkaista, äänistä kuin kansanedustajien paikoistakin. Kansanedustajien paikat menivät liki tasan, naiset saivat 94 paikkaa.
Vasemmistoliitto asetti ehdokkaita tasa-arvoisesti ja naiset pitivät pienen enemmistön eduskuntaryhmässä. Vasemmistoliiton äänestäjäkunta ei sen sijaan kunnioittanut sukupuolikiintiöitä, vaan antoi puolueen naisehdokkaille 63,4 prosenttia äänistään.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 2019:16 kansanedustajaa, lisäystä neljä, naisia yhdeksän, lisäystä kaksi.
Eduskunta: Naiset saivat 94 paikkaa, 11 paikkaa enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Lisäys on toiseksi suurin eduskunnan historiassa. Vuonna 1991 lisäys oli 14 paikkaa.
Puoluejohtajat: Kolmella kansanedustajia saaneella puolueella oli nainen puheenjohtajana, vasemmistoliitolla Li Andersson, ruotsalaisella kansanpuolueella Anna-Maja Henriksson ja kristillisdemokraateilla Sari Essayah.
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa miehet ja naiset saavat yhtä paljon ääniä, mutta naiskansanedustajien määrä väheni
Edellä on seurattu, miten kahden sukupuolen tasa-arvo on toteutunut 40 prosentin kriteerillä kolmessa asiassa: ehdokasmäärässä, äänimäärässä ja kansanedustajien lukumäärässä vuoden 1991 eduskuntavaaleista lähtien, Seuranta on kohdistunut kahdeksaan eduskuntapuolueeseen, seurattavia lukuja on siten ollut 24.
Tasa-arvo toteutui heikoimmin vuonna 1995. Tuolloin 40 prosentin tavoite toteutui vain kuudesti ja alittui 18 kertaa, 17 kertaa miesten eduksi ja yhdessä tapauksessa naisten eduksi. Vasemmistoliitto, keskusta ja SMP eivät yltäneet 40 prosenttiin millään kriteerillä.
Kaikkein lähimmäksi tasa-arvotavoitetta päästiin vuoden 2019 vaaleissa, joissa molempia sukupuolia oli vähintään 40 prosenttia 14 tapauksessa ja 40 prosenttia jäi saavuttamatta neljä kertaa naisten ja neljä kertaa miesten tappioksi. SDP, RKP ja kokoomus onnistuivat saamaan ehdokasasettelun, äänimäärän ja kansanedustajien lukumäärän tasa-arvotavoitteiden mukaisiksi, keskusta ja perussuomalaiset olivat yhä miesvoittoisia. Naisilla oli yli 60 prosentin osuus kaikilla kolmella mittareilla vihreissä, kahdella mittarilla vasemmistoliitossa ja eduskuntaryhmässä kristillisdemokraateilla.
Vuoden 2023 vaaleissa tasa-arvo hieman heikentyi. Miesten osuuskansanedustajista kasvoi, mutta naisilla oli edelleen yli 40 prosenttia kansanedustajista. Naisilla oli ehdokkaiden, äänien ja kansanedustajien enemmistö vasemmistoliitossa, SDP:ssä ja vihreissä. miehillä Suomen keskustassa, kokoomuksessa ja perussuomalaisissa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on muuttunut vuoden 2007 miesvaltaisimmasta vuoden 2023 naisvaltaisimmaksi ryhmäksi. Vaikka ehdokasasettelu oli tasavertainen, saivat naisehdokkaat viime eduskuntavaaleissa yli 70 prosenttia vasemmistoliiton äänistä, Tämä antaa paljon ajattelemisen aihetta puolueen piirijärjestöille.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä 2023: 11 kansanedustajaa, yhdeksän naista
Eduskunta: Naiset saivat 92 paikkaa, kaksi vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Puoluejohtajat: Kahta lukuun ottamatta eduskunnassa kansanedustajia saaneiden puolueiden puheenjohtajat olivat naisia, perussuomalaisten Riikka Purra, sosiaalidemokraattien Sanna Marin, keskustan Anneli Saarikko, vihreiden Maria Ohisalo, vasemmistoliiton Li Andersson, ruotsalaisen kansanpuolueen Anna-Maja Henriksson ja kristillisdemokraattien Sari Essayah.
Tätä kirjoittaessa maaliskuussa 2026 puoluejohtajista ovat naisia enää perussuomalaisten Riikka Purra, vihreiden Sofia Virta, vasemmistoliiton Minja Koskela ja kristillisdemokraattien Sari Essayah.
Sivuhuomio: Kokoomuksella, Suomen maaseudun puolue/perussuomalaisilla ja liike nytillä ei ole koskaan ollut naispuheenjohtajaa.
Vasemmistoliitolla on valtakunnallisesti tasa-arvoinen ehdokasasettelu, mutta vaalipiireissä tilanne on toinen
Vasemmistoliitolla on ollut valtakunnallisesti tasa-arvoinen ehdokasasettelu viime vaaleissa. Mutta kun kansanedustajat valitaan vaalipiireistä, on tärkeää, että ehdokasasettelu on tasa-arvoinen niissäkin. Tässä mielessä vasemmistoliiton piirijärjestöillä Hämeen, Pirkanmaan, Vaasan ja Lapin vaalipiireillä on parannettavaa viime vaaleista.
Asetelmat piireissä ovat parantuneet. Ainoa ehdokasasettelussa aina tasa-arvoisesti toiminut vasemmistoliiton piiri on Keski-Suomi. Tasa-arvon mielessä kiitettävää työtä ehdokasasettelussa on tehty myös Helsingissä, Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Oulussa. Kovin miesvaltainen historia on sen sijaan Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kaakkois-Suomen, Vaasan ja Lapin piireillä.
Vasemmistoliiton naisehdokkaiden saama osuus puolueen äänistä on muuttunut rajusti ja vaihtelee suuresti vaalipiireittäin. Pirkanmaalla naisehdokkaat ovat saaneet enemmistön vasemmistoliiton äänistä kaikissa vaaleissa lukuunottamatta vuoden 2003 vaaleja. Varsinais-Suomessa naisehdokkaat ovat aina saaneet vähintään 40 prosenttia äänistä, vuoden 2011 vaaleista lähtien enemmistön.
Vasemmiston naispuoliset ääniharavat selittävät merkittävän osan yllä olevan taulukon värityksestä. Vasemmistoliiton ääniharavat on esitelty tämän kirjoitussarjan toisessa osassa-
Kaakkois-Suomessa naiset eivät ole koskaan saaneet enemmistöä vasemmistoliiton äänistä, Satakunnan, Savo-Karjalan ja Vaasan vaalipiirissä naiset saivat pitkään alle 40 prosenttia äänistä.
Puolet vasemmistoliiton kaikista naisten kansanedustapaikoista on valittu vaaleissa 2011–2023, vaikka niissä on valittu vain 31 prosenttia vasemmistoliiton kansanedustajista.
|||
Tässä eduskuntaryhmäsarjassa ilmestyy vielä yksi osa. Se esittelee kansanedustajien ja kannattajien jakautumisesta ikäryhmiin. Sen jälkeen tämä blogi alkaa penkoa eduskuntavaalien ehdokasasettelun historiaa vaalipiireittäin. Ehdokasasettelu ensi vuoden eduskuntavaaleihin on nyt työn alla.
Kirjoitussarjan tietokantataulukot omaan käyttöön
Tämän blogin kirjoituksissa olevat taulukot löytyvät taulukkomuodossa alla Muistilokerot-linkin takaa. Siellä on kirjoitusten taulukoiden lisäksi kasvava joukko yleistaulukoita, esimerkiksi vasemmistoliiton tulokset vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa ja uusimpien vaalien äänestysvilkkaus vaalipiireittäin.
Taulukot voi ladata omaan käyttöön omassa taulukkolaskentaohjelmassa.
Suosittelen katsomaan suuremmalla kuin kännykän näytöllä.
|||
Kirjoitussarjan osat
Osa 1 Vasemmistoliiton kansanedustajat vaalipiireittäin (3.1.2026)
– kaikki vasemmistoliiton kansanedustajat vaalipiireittäin vaalikohtaisine äänimäärineen (tämä kirjoitus)
– yhteenvetotaulukko, vasemmistoliiton kansanedustajat aakkosjärjestyksessä
– lisätietona blogitekstissä vaalipiirikohtainen tieto siitä, mikä vasemmistoliiton vaalipiirikohtainen paikkaluku olisi, jos vasemmistoliitto olisi eduskuntavaaleissa 2023 saanut paremmin sujuneiden vuoden 2025 kunta- ja aluevaalien ääniosuudet eduskuntavaaleissa
Osa 2 Vasemmistoliiton kansanedustajat vaalikausittain (9.1.2026)
– muutokset vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä kullakin vaalikaudella
– pisimpään istuneet kansanedustajat
– vaihtuvuus vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä, myös verrattuna muihin puolueisiin
Osa 3 Vasemmistoliiton tähdet (31.1.2026)
– eduskuntaryhmän puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat kautta aikojen
– vasemmistoliiton ääniharavat
Osa 4 Sukupuolet vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä (tämä postaus)
– naisten ja miesten osuus vasemmistoliiton eduskuntaryhmissä
– naisten osuus eduskuntapuolueiden ehdokkaissa, äänissä ja kansanedustajissa
– naisten osuus vaalipiireittäin vasemmistoliiton ehdokkaissa, äänissä ja kansanedustajissa
Osa 5 Ikäryhmät vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä (tulossa)
– eri ikäryhmien osuus vasemmistoliiton eduskuntaryhmissä
– lisätietona vertailu muihin puolueisiin
Tärkeimmät lähteet:
Oikeusministeriön vaalitulospalvelu (vaalit.fi)
Tilastokeskus
Tilastokeskuksen ennen 2000-lukua painettujen tuloskirjojen skannatut versiot
Eduskunta
Ylen tulospalvelu
Helsingin Sanomien aikakone (Maksumuurin takana)
… julkaisi tämän uudelleen!