Janne Saarikivi hämmästelee juhannussaarnassaan (HS 18.06.2026) miksi kansallista yksimielisyyttä, siis ”sisaruutta” vaativien ”tärkeiden asioiden lista on kovin lyhyt, raha ja aseet” … Saarikivi uskoo, että ”suomalainen on … yhä valmis kärvistelemään, jos uskoo tärkeään yhteiseen asiaan”. (1)
… mutta miksi sitten politiikan ”agenda” on kaventunut ”jostain syystä” välineelliseksi, ”hyvinvoinnin ja turvallisuuden sijasta puhutaan rahasta ja aseista? … Kun demokratia syntyi, oli Ranskan vallankumouksella kolme tunnusta: vapaus, tasa-arvo ja veljeys (Liberté, Égalité, Fraternit, mvv). Kansa kadulla ei siis huutanut esimerkiksi, että vastuullista taloudenpitoa ja lisää aseita. Kansa ei koskaan tulevaisuudessakaan tule kaduille vaatimaan sellaista – kyllä ne ovat ihan muut voimat.” (1).
…mutta mitkä voimat? Siihen Saarikivi ei vastaa.
Saarikiven mukaan vasemmisto on ottanut hoitaakseen tasa-arvon ja oikeisto vapauden, mutta ”veljeys/sisaruus” on jäänyt sivuun – ja tämä on demokratian perusongelma kuten Yuval Noah Harari on monissa eri yhteyksissä todennut. ”Veljeys/sisaruus” on vapauden ja tasa-arvon yhdessä pitävä ”tunne”, ”liima”, sidos, solidaarisuus, yhteisöllinen luottamus, joka mahdollistaa demokratian itseään korjaavan mekanismin. Ilman ”sisaruutta/veljeyttä/solidaarisuutta” vapaus muuttuu itsekkyydeksi ja tasa-arvo byrokratiaksi. (2)
Ratkaisuksi Saarikivi ehdottaa velkajarrun lisäksi ”vihajarrua”: Vihajarru
”… toimii seuraavasti. Ensi vuonna maassa on eduskuntavaalit. Kun vaalien alla jo teroitellaan puukkoja, olisi kaikilla poliittisilla voimilla nyt tilaisuus osoittaa johtajuutta. He voisivat sitoutua toistensa kunnioittamiseen, asialliseen erimielisyyteen ja ystävälliseen kilpailuun – veljeyteen ja urheiluhenkeen, joka olisikin yhtäkkiä Suomen politiikan uusi henki.” (1).
Saarikivi tuntuu ajattelevan, että meillä on jossakin joitakin itsepäisiä moottoreita – velkamoottori, vihamoottori – joita on ulkopäin kiihdytettävä tai jarrutettava, jälkikäteen, ex post, tarpeen mukaan. Jos vihamoottoria jarrutetaan, saadaan tilaa ”sisaruudelle”, itse moottoriin ei tarvis koskea samoin kuin velkajarru lähtee siitä, että itse ”kasvumoottoriin” ei saa koskea, sille on pikemminkin painettava lisää kaasua kunhan saadaan julkinen talous maksamaa laskut aseiden hankkimiseksi.
Ongelma onkin – minusta – tässä mekaanisessa, ulkopuolisessa, jälkikäteisessä, ex post – asetelmassa. Kysymys on kahden ”moottorin” – viha- ja talouskasvumoottorin – ymmärtämisestä ja uudelleen jäsentämisestä ex ante, etukäteen, ei mekaanisen koneen eikä biologisen orgaanin aiheuttamana pakkona, jota epätoivoisesti kiihdytetään tai jarrutetaan – ulkoapäin.
Vihamoottorin purkaminen
Kansallissosialistien ”Blut und Boden” -politiikka julisti ”Veri ja maa ovat kansojen kohtalo” sitoen kansojen kohtalon rotuun ja kotiseutuun, romantisoituu saksalaiseen 1800- luvun kyläelämään. Tätä kuviteltua oman tilan koskemattomuutta puolustamaan tarvittiin johtajuutta, Johtajaa, valtiovaltaa ja voimaa. Vieras, erilainen oli uhka kodille, omalle tilalle. Se on toiseutta, jota oli ehdottomasti vastustettava. Jopa ystävyyden synty edellyttää tällöin tämän toisen määrittämistä viholliseksi: ”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme”. (3) Tämä tila – romantisoitu kotiseutu – oli ja on olemisen paikka, siis turvapaikka, ei vastaus elämän haasteisiin.
Emme kuitenkaan enää elä, emmekä ole enää pitkään aikaan eläneet, vain pienimuotoisissa lähiyhteisöissä (Gemeinschaft), vaan laajoissa, mitä moninaisimmissa keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa, joissa ei enää vallitse vahvat henkilökohteiset siteet, vaan mitä erilaisimmat abstraktit suhteet satojen ja jopa tuhansien ihmisten kesken yrityksissä, globaaleissa toimitusketjuissa, valtion eri elimissä, tieteellisessä tutkimusyhteistyössä, uskonnollisissa yhteisöissä, kulttuurijärjestöissä ja monissa muissa instituutioissa. (4)
Tämän kaiken toiminnan onnistuminen edellyttää yhteisöllistä luottamusta siihen toiseen ja jopa että se ”toinen” on kanssalaisuuden moninaistumisen, rikastumisen keskeinen lähde: Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme. ”Jokaisen vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen ehto”.
Haasteemme on se kuinka ex ante, etukäteen huolehdimme siitä, että jokaisen meidän omakohtaiset kokemukset (Erlebnis) jäsentyvät yhteiseksi kokeneisuudeksi (Ehfarung). Oma ehdotukseni on jo pitkään ollut ajatus sivistävästä työstä: työn – kaikkien meidän työn – on oltava runoutta tulevaisuudesta, poeta fabern, niillä ehdoilla, jotka kotimaapallomme ohuttakin ohuempi elämän tekstuuri meille asettaa. (5)
Kasvumoottorin purkaminen
Juuri julkaistu YK:n erityisraportoijan ja NEEP-verkoston raportti The Roadmap for Eradicating Poverty Beyond Growth on suuri askel – tosin minusta riittämätön – ex ante ajatteluun. (6)
Raportin suurin ansio on, että se ei lähde liikkeelle talouskasvusta, vaan köyhyydestä, ihmisoikeuksista, hoivasta ja planetaarisista rajoista. Se ei kysy vain, miten kasvun hedelmät jaetaan jälkikäteen paremmin, vaan miten talous voidaan alun perin järjestää niin, ettei se tuota köyhyyttä, eriarvoisuutta ja ekologista tuhoa uudelleen.
Tässä mielessä raportti siirtyy ratkaisevasti pois perinteisestä ex post -ajattelusta. Vallitseva malli on ollut: ensin kasvatetaan taloutta, sitten verotetaan ja jaetaan uudelleen. Raportti pitää tätä “grow-tax-transfer” -mallia riittämättömänä ja ehdottaa sen tilalle taloutta, jossa sosiaaliset oikeudet, hoiva, työehdot, julkiset palvelut, demokraattinen ohjaus ja ekologiset rajat otetaan huomioon jo ex ante — ennen kuin tuotanto, investointi, luotto, työ ja kulutus järjestetään. Raportti kuvaa tätä ihmisoikeustaloutena, joka pyrkii ohjaamaan taloudellisen toiminnan kohti ihmisarvoista elämää planetaaristen rajojen sisällä.
Raportin vaihtoehto perinteelliselle kasvupolitiikalle on ”ihmisoikeusperusteinen talous”, human rights economy. Raportti rakentuu YK:n ihmisoikeuskehikon varaan. Sen vahvuutena on normatiivinen ja oikeudellinen selkeys: valtioilla on jo olemassa olevia velvoitteita taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi. Samalla tämä jättää avoimeksi laajemman kysymyksen: millainen talouden, työn, rahan, energian, materiaalien, ajan ja luonnon kokonaisteoria tarvitaan, jos ihmisoikeustalous halutaan todella ankkuroida ekologiseen realismiin?
Raportin toinen täydennystarve koskee makrotaloudellista teoriaa. Raportissa on paljon makrotaloudellisia politiikkasuosituksia: varallisuusverot, velkahelpotukset, julkinen rahanluonti, keskuspankkien ekologiset ja sosiaaliset mandaatit, universaalit palvelut, työtakuu, työajan lyhentäminen, ekologiset katot ja globaalin talousjärjestyksen uudistaminen. Mutta se ei vielä kokoa näitä yhtenäiseksi makrotaloudeksi, jossa raha, energia, raaka-aineet ja aika muodostaisivat yhteisen kirjanpidon. Tämä olisi kuitenkin välttämätöntä, jos ex ante -lähtökohta otetaan vakavasti. Taloutta ei silloin voida ohjata vain rahan avulla. Tarvitaan vähintään nelinkertainen kirjanpito (7)
veljeys ja sisaruus …
Käsitykseni mukaan nyt eivät jarrut – velka- tai vihajarru – riitä alkuunkaan ratkaisemaan ekologisen kriisin asettamia haasteita. Emme kuitenkaan voi vain rakentaa uutta ”moottoria” meitä nyt tuhoavan sijaan, vaan haasteemme on ekologisen sivilisaation, siis sisäisen luonnon ja ulkoisen luonnon toinen toistaan uusintavan ja kehittävän yhteisöllisen prosessin (commoning reproduction) aikaansaaminen niillä ehdoilla kuin kotimaapallomme elämän tekstuuri meille asettaa. Se ei tarkoita vain veljeyttä ja sisaruutta ihmisten kesken vaan Fraternité du vivant, elämän veljeys/sisaruutta (kiinaksi: 万物一家 (wànwù yījiā; kaikki olennot ovat yksi perhe) – se on ainoa mahdollisuutemme (8).
Viitteet
(1) Saarikivi, Janne. 2026. Velkajarrun sijasta Suomi tarvitsee vihajarrua. HS essee 18.06.2026
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012083808.html
(2) ks. esim.
YLE 2024. Hittikirjailija Yuval Noah Harari varoittaa: Suuri osa tiedosta on roskaa, ja se voi johtaa diktatuuriin. YLE/ KIRSI CROWLEY 24.10.2024 https://yle.fi/a/74-20119550?origin=rss
(3) kirjassa: Huntington, S. P. 2011. The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order. Simon & Schuster. Kindle Edition.
(4) Beinhocker E. D. 2025. Fair Social Contracts and the Foundations of LargeScale Collaboration in Verschure, P. F. M. J. (Ed.) 2025 The Nature and Dynamics of CollaborationOpen Access
(5) Volanen, Matti Vesa. 2006. Filoteknia ja kysymys sivistävästä työstä. Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto.
(6) UN 2026. The Roadmap for Eradicating Poverty Beyond Growth Presented under the mandate of the Special Rapporteur on extreme poverty and human rights, Olivier De Schutter
https://www.neep-poverty.org/wp-content/uploads/2026/06/Roadmap-for-Eradicating-Poverty-Beyond-Growth_final_11-June.pdf?utm_source=chatgpt.com
Kommenttini raporttiin:
https://www.vasemmistonyt.fi/2026/06/17/koyhyyden-poistaminen-kasvun-tuolla-puolen-mutta-millaisella-talousteorialla/
(7) Volanen, Matti Vesa, From Growth to Entwicklung – An Outline of Political Economy for Ecological Civilization (April 30, 2026). no, -, Available at SSRN: https://ssrn.com/abstract=6689958 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.6689958
Volanen, Matti Vesa, From Capitalization to Curatorization: A Custodium Protocol for Ecologically Admissible Investment (December 26, 2025). Available at SSRN: https://ssrn.com/abstract=5970074 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.5970074
Volanen, Matti Vesa, From Growth to Entwicklung – An Outline of Political Economy for Ecological Civilization (April 30, 2026). no, -, Available at SSRN: https://ssrn.com/abstract=6689958 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.6689958
(8) Volanen, Matti Vesa 2026. Ecological Civilization – Our Only Chance Towards Ecological Realism, Communal Reproduction and Democratic Transition. BoD – Books on Demand
https://kirjakauppa.bod.fi/ecological-civilization-our-only-chance-matti-vesa-volanen-9789528075080
Kuva: HS Lasse Rantanen