Ystävät vai viholliset?
Presidentti Niinistö Ykkösaamussa (YLE. 07.11.2026):
… joku voisi sanoa että … tämä on vähän naiiviakin, minä ajattelen … niin että yhteinen vihollinen on yhdistää ja meillä on sellainen globaali, kaikkien, koko ihmiskuntaa uhkaava yhteinen vihollinen, ilmastonmuutos, niin yhdistäisikö se nyt meitä” (1)
Presidentti Niinistön mukaan emme ”voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme” (2) … jotta siis voisimme rakastaa itseämme, siis perustella omaehtoisuuttamme, suvereniteettiamme, on meidän etsittävä itsellemme vihollisia.
Tämä on Pelon politiikan vuosisatainen lähtökohta. Määrittelisimme tällöin itsemme toisen, siis vihollisemme kautta, nyt se siis tapautuisi ”ilmastonmuutoksen” kautta. Ilmastonmuutoksen tulisi toimia kuten ydinaseiden väitetään toimineen: se olisi ”kauhun tasapainon” uusi peruste.
Jos ilmastokriisi on meidän vihollisemme ja ihmiskunnan tulisi aloittaa sota sen aiheuttajaa vastaan, se tarkoittaisi sodan julistusta meitä itseämme vastaan. Se saattaisi ratkaista ilmastokriisin, mutta tuhota ihmiskunnan.
Toivon politiikka asettaa lähtökohtansa täsmälleen päinvastoin: Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme. Määrittelemme siis itsemme yhteisen, yhdessä toteutettavan tulevaisuuden kautta.
Tulevaisuuttamme ei siis sanelisi ilmastomuutoksen ”kauhun tasapaino” vihollisten – ihmisen ja luonnonmuutoksen – välillä vaan ”epätasapainon kauhu” yhteisessä tulevaisuudessamme. Luonto ei siis olisikaan vihollisemme vaan työtoverimme, liittolaisemme ja matkakumppanimme. Toivon politiikka vaatii nyt Elon politiikkaa. (3)
Ydinaseiden ”kauhun tasapainon” ylläpitämisen helpottamiseksi nykyinen Pelon politiikka tukeutui pitkään välittäviin ja tasapainottaviin intressialueisiin – harmaat vyöhykkeet, neutraliteetti, ”suomettuminen”, ”myöntyvyyspolitiikka”.
Globalisaation ja mitä moninaisempien keskinäisten riippuvuuksien kehityksen myötä itse kunkin kansallisvaltion suvereniteetti on taloudellisista vuorovaikutussyistä suhteellistunut ja rajautunut turvallisuuspoliittiseksi illuusioksi. Suhteessa ilmastonmuutokseen ja lajikatoon olemme peruuttamattomasti sidoksissa toinen toisiimme ihmiskuntana, osana kotimaapallomme elon piiriä.
”Epätasapainon kauhu” muuttaa ”kauhun” logiikkaa ja ontologiaa. Kotimaapallollamme ei ole ”paikkaa”, ”aluetta”, joka voisi ”suomettua”, ”neutralisoida” itsensä – eivät edes ”luonnonsuojelualueet” tai ”luonnonsuojelu” poista sitä ”epätasapainon kauhua”, jonka ilmaston muutos ja luontokato nostaa silmiemme eteen. Välitys ei ole enää alueellinen vaan toiminnallinen: kuinka rakennamme keskinäiset suhteemme niin, että luonnon – sisäisen ja ulkoisen – uusintaminen ekologisen realismin määrittelemillä ehdoilla mahdollistuu. Kysymys on siis ekologisesta sivilisaatiosta, välityksestä sisäisen ja ulkoisen luonnon välillä toinen toistaan tukevalla ja kehittävällä tavalla. (3).
”joku voisi sanoa että … tämä on vähän naiiviakin”
Minä voisin sanoa, että Niinistön ulkopoliittinen realismi on ekologisen realismin näkökulmasta naivia (< luontoperäistä) uskoa ihmisen sisäisen luonnon olemuksesta ja epänaivia (< luonnotonta) käsityksissään ulkoisen luonnon ehtoihin ja rajoihin.
Eikä niitä voida tarkastella erikseen ja erityisesti englantilaisen Valistuksen tapaan vain ulkoisina hyödynnettävinä resursseina. Siihen suuntaan Niinistö ehdotus ”common law” perinteen piiriin siirtyminen merkitsisi.
Elon politiikka tarkoittaa uusintavaa, yhteisöllistä identiteettiä (reproductive commoning identity). Se tarkoittaa Valistuksen valistamista huomioimaan kotimaapallomme elämän tekstuurin uusintamisen ehdot (4).
Viitteet
(1) Yle Ykkösaamu 2026. Sauli Niinistö: Hybridisodankäyntiin tarvitaan kauhun tasapaino
https://areena.yle.fi/1-3239260
… sama teema Niinistön haastattelussa 09.07.2026
Ilmastokriisi – vihollinen, uhka vai toivon perusta? A-studio YLE 09.07.2026
(2) Ks laajemmin aiemmat Vasemmisto.nyt blogini:
Nationalismin uusi tehtävä! 21 toukokuun, 2025
Davos vai Allegre? 12 huhtikuun, 2022
Purran oikeustaju hukassa 4 kesäkuun, 2023
(3) Volanen, Matti Vesa 2026. Ekologinen sivilisaatio – ainoa mahdollisuutemme
Kohti ekologista realismia, yhteisöllistä uusintamista ja demokraattista siirtymää. BODprint
Volanen, Matti Vesa 2026. For the Planet, For the People – Neljäs vasemmisto! Euroopan vasemmistot ja elämän ehtojen välitys BOD-print
Volanen, Matti Vesa 2026. Ecological Realism and the Conditions of Life. ELiVA Press
https://www.elivapress.com/en/book/book-7340028742/
(4) ks. laajemmin:
Volanen, Matti Vesa 2026. Enlightening the Enlightenment Freedom, Ecological Realism, and the Commoning Reproduction of Life. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=6892460