Etusivu

  Varparannan 13. Rauhanakatemia keräsi lauantaina 29.8. yli 30 rauhanaktivistia eri puolilta Suomea. Perjantai-iltana porukkaa oli hieman vähemmän.   Kuoliaaksinaurattava ”Isäntämaasopimus” Perjantai-illan teema oli ”NATO hampaankolossa”. Aiheesta alusti hampaankolo-kirjan kirjoittanut

  Joen yö 2015 alitti riman yleisökadon ansiosta. Ei ohjelman, vaan sääjumalien vuoksi. Joensuussa satoi kaatamalla miltei koko perjantai-illan ja yön 28.8. 2015. Siksipä porukka pitäytyi sisätiloissa, katsomassa Aino Kiven

Motellissa sattuu ja tapahtuu   Stoor, Jarmo. Motelli. Into Kustannus Oy. 2015, 249 s. En muista lukeneeni pitkään aikaan kummallisempaa veijaritarinaa (jaa noh, väärä määritelmä, ehkä ? kyseessä kuitenkin vakavampi

  Välimereen on hukkunut parin viime vuoden aikana tuhansia Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia eri Afrikan maista, Syyriasta, Libyasta ja muualta Lähi-Idästä. He pakenevat sotaa, kuolemaa ja sortoa – he eivät ole

  Peking 2015 osoittaa selkeästi, millaisessa jälkijunassa suomalainen yleisurheilu huipputasolla laahaa. Täällä Pohjolassa liikunnan laaja-alainen harrastamisen rapautuu hyvää vauhtia. Kilpaileminen aloitetaan jo (esi)kouluiässä ja tiettyyn lajiin keskittyminen on entistä yleisempää.

  Tuli käytyä Reuna-Suomessa, syrjäkylässä eli Helsingissä. Kaukanahan se on Lieksasta, mutta JOUKKOVOIMA-mielenosoitus LAUANTAINA 22.8. houkutteli. Houkuttelivat myös halpa, hienosti järjestetty bussimatka JNS-HKI ja mahdollisuus tavata lastenlapsia. Ukki-kerhossa jo kuljetaan.

  Joensuussa elokuun puolivälissä (13 – 15. 8. 2015) järjestetty viides Parafest-festivaali on löytänyt monipuolisen yleisönsä. Taidemuseon viereen pystytetty esiintymisteltta täyttyi torstai-iltana ja myös perjantaina monta kertaa äärimmilleen kun eri

  Joensuun Mäntylän/Penttilän asukasyhdistys (jossa toimin puheenjohtajana joskus kymmenen vuotta sitten muutaman vuoden), kääntyi puoleeni. Siksi kirjoitin ao. mielipiteeni Karjalaiseen. Lyhyempi versio siitä julkaistiinkin 9.8.2015. Luonnon ja ympäristön suojelu on

  Elämä ja historia ovat kummallisen yksinkertaisia ja samalla monimutkaisia ilmiöitä, kaikessa ainutkertaisuudessaan , toistuvuudessaan.   Arvostamani historioitsija Heikki Ylikangas on aina liikkunut älykkäästi paitsi historian, myös sen ydinkysymysten, teorioiden

  Lieksa hiljenee oudosti aina Vaskiviikon jälkeen, vaikka erilaisia kulttuuritapahtumia riittää pitkälle syksyyn. Kysymys on paljolti ihmismääristä, sillä Lieksa on ilman muuta kesä- ja mökkikaupunki, joka saa satoja ellei tuhansia

Minulle välitettiin viime lauantaina kulttuuri- ja talousliberaalin, monikulttuurisuuden vankkumattoman kannattajan ministeri Alexander Stubbin twiitti: ”Voisiko joku kertoa mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please”

  Olen kuunnellut Lieksan 36. vaskiviikolla heinäkuun lopulla kymmenkunta konserttia. Osin työn puolesta, osin pelkästä nautinnosta. Jo viikon avajaisissa minulle selvisi, että haluan kuulla ja nähdä mahdollisimman paljon unkarilaisen maestron,

  Kärsämäki-Kannus-Korpela-Ullava-Ykspihlaja   Tuli tehtyä Keskipohjanmaa-turnee – paikkakunnilla ja kylillä, joiden nimet eivät kaikille lukijoilleni sano yhtikäs mitään. Ei se mitään. Maailmalla matkaillaan, mutta jokaiselle meistä löytyy tuntematon Suomen kolkka.

Öisinajattelija on huomannut itsessään ensimmäiset ikääntymisen merkit.   Ei, en viittaa pa(i)no- tai kihtiongelmiin. Kyse on vuorokausirytmistä. Kadehdin kuusikymppistä ystävääni Markku Varjolaa Helsingin Vuosaaresta, jonka aamu alkaa kolmelta iltapäivällä ja

  Tämä on kevyt kesäinen blogi eikä sisällä vaarallista vasemmistolaista sanomaa. Ainoastaan kirjamainontaa, elämänhistoriaa, väärinkäsityksiä ja väärinkäsitysten vertailua Suomen ja Suuren maailman välillä. Lieksalaisystäväni Kari Seppäsen myötävaikutuksella olen lukenut heinäkuun

  Lieksan maine on tänään samankaltainen kuin Joensuun 1990-luvun alussa (jolloin Öisinajattelija muutti perheineen ”skinicityyn”). Valitettavasti, vaikka paljon parempaan suuntaan ollaan menossa suvaitsevaisuuden saralla. Silti erityisesti pääkaupunkiseudulla ollaan usein pelkän

  ÄÄNISEN AALLOILLA-blogini ekaosassa kritisoin rakasta Äänislinnaa rankasti. Otan vähän takaisin sillä: oikeasti oli mukava käydä Petroskoissa, vaikka siitä on tullutkin jotenkin turhan eurooppalainen city. Kaupunki on silti edelleen outo