Arvoituksellinen kirjain- ja numeroyhdistelmä DiEM25 viittaa sanoihin Democracy in Europe Movement 2025. Kreikan entisen ulkoministeri Glánis Varoufákisin aloitteesta syntynyt yleiseurooppalainen Euroopan demokratia-kansalaisliike perustettiin Berliinissä viime
Gaudeamuksen ja Vastapainon yhdessä pari vuotta sitten julkaisema kirja ”Onko kapitalismilla tulevaisuutta?” on hämmentävä kirja.1 Sen viisi kirjoittajaa Immanuel Wallerstein, Randal Collins, Michael Mann, Georgi
Tuore KU:n Viikkolehti perää vasemmistoliitosta keskustelevaa puoluetta. Kyse on Sirpa Puhakan Emilia Palosesta tekemän haastattelun otsikosta. Mistä siis pitäisi keskustella? Keiden tulisi keskustella? Keiden kanssa
Tämän kirjoituksen toinen lähtökohta on Suvi-Anne Siimeksen haastattelu Kansan Uutisten vappu-numerossa. Toinen lähtökohta on sattumalta ostamani kirja Uskontoa ateisteille. Suvi-Anne sanoo, että ”jos minulla on
Eilen (18.4.) esitettiin Ylen TV2:n taloustalkoot -ilta, jonka lähtökohta oli, että Suomi potee syvää talousahdinkoa. Ohjelman esittelyssä todettiin, että meitä kaikkia vaaditaan nyt mukaan
Näinä päivinä, jolloin Panama-paljastukset kuohuttavat moraalisesti mieliä paitsi meillä myös maailmalla, on hyvä ottaa syyniin tuore kirja Talous ja moraali1. Kirjan esitteli jo napakasti KU:n
Luin melko hämmentyneenä Jukka Petäjän esseen tiistain (29.3.) Hesarin kulttuurisivulla.1 Se oli saanut inspiraationsa Brysselin edellisen tiistain terrori-iskusta. Jutun otsikko on ’Myös eurooppalaiset arvot
Antti Blåfield yritti kuluneella viikolla kolumnissaan (Hesari ti 15.3.) vastata kysymykseen Miksi työväenliike on menettänyt otteensa? Vastaus lyhykäisyydessään oli: ”Ay-liike keskittyy nyt haraamaan väistämätöntä
Katselin eilen illalla (to 10.3.) televisiosta peräkkäin kaksi erinomaista ohjelmaa: ensin A-studion Duunarit vastaan porvarit, jossa Paavo Arhinmäki pesi mennen tullen kokoomuksen kansanedustaja Antti
Ulrike Herrmannin kirja Pääoman voitto1 on – ainakin minulle – todellinen tajunnan räjäyttäjä. Kerron taustan miksi. Ennen kuin olin lukenut Herrmannin kirjan, kirjoitin Ydin-lehdelle pitkän
Joschka Fisherin tuoreen Epäonnistunut Eurooppa? kirjan kannessa on kustantajan (Intokustannus) laatima puffiteksti: ”Saksan vihreiden paha poika etsii vastauksia Euroopan kohtalonkysymyksiin. Helppoa se ei ole.”
Oliko suomalaisten fasismi 1930-luvulla vain marginaalisten ryhmien harmitonta puuhastelua, mikä monina toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä yritettiin vakiinnuttaa ”virallisena totuutena” suuren yleisön käsitykseksi? Ensimmäinen kirja, joka
Suomen hallitus on ohjelmansa mukaisesti käynnistämässä perustulo-kokeilua. Siitä, mitä oikeastaan aiotaan kokeilla, on julkisuudessa kerrottu niukasti. Perustulosta – johon alun perin viitattiin kansalaispalkan käsitteellä
Paavo Väyrynen vetosi viime maanantain kapina-julistuksessa (blogissaan 25.1.) useammassa kohdassa alkiolaisuuteen, jonka Juha Sipilä on puolueen puheenjohtajana Väyrysen mukaan pettänyt. Petokseen puolueen perusaatetta vastaan
Kuulen melko usein Hesaria moitittavan Pravdaksi. Minusta se on, jos ei täyttä panettelua, niin ainakin liioittelua. Aika ajoin Hesari pyrkii valottamaan asioita eri puolilta.
Muutama päivä sitten Ylen Ykkösaamussa referoitiin sanomalehteä, joka pohti Vasemmistoliiton ajankohtaista ahdistusta. Paavo Arhinmäki on puuttuvan kannatuksen pelossa ilmoittanut, ettei ole enää käytettävissä puheenjohtajan tehtävään.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen kaivanut kirjahyllystä kauan sitten ostamani kirjan ja todennut sen olevan edelleen ajankohtainen. Nyt kyseessä on Eric Hobsbawmin kirja The