Etusivu

  Suomessa puhutaan suomea, mutta kirjoitetaan sitä aika huonosti. Jopa eri lehtien toimituksissa. Se ei vielä haittaa mitään tai ketään, mutta muu kielitaito on pahasti ruostumassa.   Jostakin syystä meillä

Marko Junkkari irvisteli Helsingin Sanomissa, että ensin demarit olivat laittamassa sosialismin periaateohjelmaansa, sitten poistivat sen; ja sen jälkeen taas palauttivat. Junkkarin irvistely on aiheellista. Sosialismi on ollut ja on demareille

Taustaksi Vasemmistoliitto ei voi kehittyä pääministeripuolueeksi ilman uskottavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, eikä ilman uskottavaa talouspolitiikkaa.  Vasemmistoliitolta puuttuvat tätä nykyä molemmat. Vasemmistoliiton syksyllä valittu turvallisuuspoliittinen työryhmä valmistelee parhaillaan Vasemmistoliitolle uutta ulko-

  Menneinä vuosikymmeninä lehtiuutisiin, radioon ja televisioonkin saattoi pääosin luottaa. Toimittajakunta pyrki joskus jopa tutkimaan esimerkiksi tapahtumien taustoja. Asiaohjelmat, uutiset, huumori, viihde ja elokuvatarjonta olivat omia kokonaisuuksiaan.   Hengiltä viihdyttäminen

  Monta pätevää Venäjä-tutkijaveteraania on siirtynyt viime aikoina eläkkeelle pääkaupunkiseudulla. Tarkoitan esimerkiksi sellaisia nimiä kuten Natalia Baschmakoff, Ben Hellman, Elena Hirn, Arto Mustajoki, Pekka Pesonen, Kristina Rotkirch ja Timo Vihavainen.

Timo Soini toteaa HS:n haastattelussa mm. ”politiikassa pärjää se, jolla on paras tarina.” Tarinan kerronnan taktiikkaan kuuluu se ”että heitetään erilaisia puruluita medialle jauhettaviksi” (HS 28.01.). Tämä ei ole populismia,

Tuore Viikkolehti sisältää ajankohtaisen haastattelun Timo Harakasta, joka on haastanut Antti Rinteen kisaan SDP:n pian pidettävässä puoluekokouksessa puheenjohtajan paikasta. Katselin myös – toissapäivänä se taisi oli – TV1:n vaalipaneelin, jossa

  Suomessa on nähty 2000-luvulla kovin vähän uutta venäläistä elokuvaa. Onneksi muutamia onnistuneita TV-sarjoja on sentään ollut tarjolla.   Suojasää   12-osainen ”Suojasää” (Ottepel, 2013, ohj. Valeri Todorovski) pyörii maanantai-iltaisin Teema-kanavalla

  Olen elämässäni kokenut ja nähnyt sekä absoluuttista että suhteellista köyhyyttä. Maalla ja kaupungissa. Suomessa ja ulkomailla. Olin rutiköyhän perheen lapsi 1950-luvulla ja sittemmin köyhän perheen huoltaja, esimerkiksi 1980-luvulla. Jouduin

  Hauta, rauha ja rakkaus   Tämä blogi sai alkunsa mielipide-kirjoituksesta. Joensuulaiskirjailija ja UKRi-yhdistyksen aktivisti Vuokko Juurisoja kirjoitti Karjalaisen mielipide-sivulla (4.1.) koskettavasti  hautarauhasta – siitä että omaisen hautakivi murskattiin ja

Tämä on kirja-arvio. Luin teoksen, jossa viime vuosisadan Suurin valtiomies UKK esittäytyy hieman eri valossa, naistutkijoiden näkemänä.  Kukaan kirjoittajista ei kiistä todellisen Presidenttimme (huom. Iso Kirjain!) roolia 1900-luvun historiassa. Kukaan muu

Olemme siirtyneet uuteen vuoteen. Koko vuosi vietetää Suomen itsenäisen valtion 100. juhlavuotena. Millä mielellä? Paljon tulee olemaan urheiluhenkistä uhoa, kuinka Suomi (siis jotkut suomalaiset) on pärjännyt siinä tai tässä. Eipä

Vasemmiston viime aikaisessa puheessa on ilmaisut siirtymistä saanut keskeisen metodologisen merkityksen (transformation < yli muodon, tai transition < yli tilanteen, siis exit). Politiikanteon kenttää hahmotetaan siirtymänä muodosta/tilanteesta toiseen, jonkinlaisen ylimenon

  ”Liberte, Egalite, Fraternite” / ”Vapaus, veljeys, tasa-arvo”, tuo nykyisen Ranskan tasavallan tunnus on peräisin vuoden 1789 Suuren (porvarillisen) vallankumouksen ajoilta. Julistusta seurasi alunperin lause ”Ou la mort” / ”Tai

  Kuten olette kenties lehdistä tms mediasta huomanneet, Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen täyttää näinä päivinä 60 vuotta. KU Viikkolehdessä (16.12.) Itkonen kritisoi kovin sanoin ja aiheesta sitä, miten

  Ville Virtanen on hyvä näyttelijä, mutta telesisiosarja SORJONEN on surkeaa teatteria. Virtasesta huolimatta. Sorjonen luotsaa ruotsalaista Silta-sarjaa matkivaa, suomeksi muunnettua SORJOSTA, musiikillisestikin, mutta huonolla maulla.   Tarinat eivät ole uskottavia.

Setäni Pentti katosi Kannaksella Katsoin juuri toistamiseen Ari Matikaisen upean dokumentin SOTA JA MIELENRAUHA (2016) Olen siitä kirjoittanut aikaisemminkin, mutta palaan vielä nyt. Ari Matikaisen tässä, ja muissakin dokumenteissa, elokuvallisuus